null ArtsEqual-esittelyssä Riku Saastamoinen



Riku Saastamoinen (TeM) on taiteilija, opettaja ja tutkija. Hän on toiminut Teatterikorkeakoulussa Teatteritaiteen lehtorina vuodesta 2007 ja johtanut teatteripedagogiikan maisteriohjelmaa vuodesta 2011 lähtien. Häntä kiinnostaa erityisesti se, miten valta näyttäytyy teatteriopetuksen käytännöissä ja miten käytäntöjä voidaan luoda uudelleen tasa-arvoisempaan suuntaan.

 

Mitä tutkit Artsequal -hankkeessa?

Toteutin yhdessä Janne Jokelaisen ja Jukka Heiskasen kanssa Normit, virheet, erot -intervention Yhtenäiskoulussa Helsingissä vuonna 2016. Interventiossa pyrimme tuottamaan tietoa koululuokkien vertaisryhmissä ilmenevistä normeista ja statuskamppailuista sekä niiden suhteesta teatteriopetukseen.

 

Mitä ongelmaa nykytilanteessa pyrit ratkaisemaan?

Taide tai taidepedagogiikka ei ensisijaisesti ole ongelmien ratkaisemista varten, mutta toimimalla koulussa tulee työmme piiriin siellä vaikuttavat tekijät. Koululaisten vertaissuhteisiin liittyvistä ongelmista on puhuttu viime vuosina laajasti, erityisesti koulukiusaamisen yhteydessä. Suomessa on myös tehty merkittävää tutkimusta koululuokkien kaverisuhteista. Yksi ongelma on ryhmästä ulossulkeminen, jota edeltää statushierarkioiden muodostuminen statuskamppailujen kautta. Statuskamppailuissa määritellään toisaalta oma paikka ryhmässä sekä normit, joiden mukaan tietynlainen käyttäytyminen ja tietynlaiset ominaisuudet ovat hyväksytympiä ja arvostetumpia kuin toiset. Usein koulujen todellisuudessa tämä ongelma jää opettajien näköpiirin ulkopuolelle, koska se tapahtuu koulutuntien ulkopuolella, siirtymissä, koulumatkoilla, välitunneilla. Pohdin, mikä rooli teatteripedagogiikalla voisi olla suhteessa normeihin ja statuskamppailuihin.

 

Miten tutkimuksesi liittyy ArtsEqualin ydintehtävään tutkia, kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa?

Statushierarkiat voivat joissakin tapauksissa estää oppilaiden tasa-arvoista osallistumista koulun toimintaan. Tutkimuksessamme on ilmennyt tilanteita, joissa oppilas ei uskalla ilmaista mielipiteitään tai osallistua toimintaan, koska se on vastoin vertaissuhteissa määriteltyjä normeja. Teatteritunnit voivat tarjota mahdollisuuksia toisenlaisille hierarkioille sekä kriittisen ajattelun edellytysten kehittämiselle. Kehittämämme työote, joka perustuu jatkuvaan valtaposition vaihtumiseen esitystyöskentelyssä, tuottaa liikettä jähmettyneeseen järjestykseen, vapauttaa luovaa energiaa ja lisää oppivan ryhmän ymmärrystä toistensa potentiaalisuuksista. Tämä on ruohonjuuritason tasa-arvotyötä.

 

Kuka tutkimuksestasi hyötyy ja miten?

Taidepedagogiikan, erityisesti teatteripedagogiikan, alan toimijat: sisäinen ymmärrys työmme merkityksellisyydestä suhteessa tasa-arvoon paranee. Opetusalan toimijat, jotka haluavat vaikuttaa tasa-arvoisemman ryhmädynamiikan kehittymiseen ja kiusaamisen ehkäisemiseen kouluissa taiteen keinoin.

 

Millainen on visiosi tai unelmasi tulevaisuuden Suomesta taiteen ja hyvinvoinnin näkökulmasta?

Jokaisessa suomalaisissa peruskouluissa työskentelee tulevaisuudessa ammattitaitoinen ja koulutettu teatteriopettaja ja tanssinopettaja.

 

Onko sinulla antaa tutkimuksesi pohjalta tai muuten taiteeseen ja hyvinvointiin liittyvää vinkkiä, neuvoa, toivetta meille kaikille?

Ollaan valppaina hiljaisuuden suhteen. Yritetään nähdä tai kuulla milloin on kyse vaientamisesta ja milloin hiljaisuus syntyy yhteisestä tarpeesta. Ei tuomita erilaisuutta tai omaa tietämättömyyttämme, se on alkupiste oppimiselle.