Tutkimuksessa tarkastellaan Vienan Karjalassa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tapahtunutta laulamiseen liittyvää muutosta yhden laulajan ohjelmiston, muuttuneiden laulukäytänteiden, elämäkerrallisuuden ja lauluihin liittyvien merkitysten kautta. Millaisia lauluja Vienassa laulettiin 1920–1930-luvuilla ja millaisia merkityksiä laulut saivat tutkimuksen kohteeksi valitun kansanlaulaja Maria Feodorovan elämässä?  Tutkimuksessa pohditaan myös laajemmin laulukulttuurissa tapahtuneita muutoksia ja lauluihin liittyviä, vienalaisille yhteisiä merkityksiä. Miksi suomenkieliset laulut muodostuivat tärkeiksi ennen sotia syntyneelle sukupolvelle Vienan Karjalassa? Miksi näitä riimillisiä lauluja laulettiin Vienassa ja millaisia merkityksiä laulut kantoivat?

Tutkimus perustuu kirjoittajan laajaan ja monipuoliseen kenttätyöhön Vienan Karjalassa 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa ja yhdeksän muun tutkijan keräämään aineistoon Vienan Karjalasta vuosien 1981–2004 välisenä aikana. Lauluaineiston lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään haastattelu- ja havainnointiaineistoa.

Tutkimuksen pääkohteeksi valikoitunut laulaja Maria Feodorova (1909–2000) oli poikkeuksellisen taitava ja monipuolinen kansanmuusikko, jolla oli laaja lauluohjelmisto. Feodorovalta tallennettu ohjelmisto sisältää 126 laulua: rekilauluja, lastenlauluja, balladeja, arkkiveisuja, kalevalamittaisia runolauluja ja neuvostoaikaisia populaareja lauluja. Tutkimuksessa kuvataan musiikkikulttuurin muutosta Vienassa, joka tapahtui tanssimusiikin tultua nuorison suosimaksi musiikinlajiksi. Erityisen suosion nuorison tanssiminen ja sen myötä tanssien säestyksenä lauletut piirileikkilaulut saavuttivat 1900-luvun alussa. Sosialismin myötä syntyneen poliittisen nuorisoliikkeen toiminta Venäjän Karjalan kylissä toi mukanaan uudenlaisia sisältöjä lauluihin. Myös laulujen esityskäytännöt muuttuivat niiden siirryttyä osaksi kerhotalojen ohjelmallista toimintaa.

Tutkimuksessa kuvataan lauluja sekä Feodorovan omin käsittein että myös musiikkianalyyttisesti. Tehdyn analyysin perusteella näyttää siltä, että riimillinen kansanlaulu ja sen erityistyyppi, rekilaulu, oli varioiva laulumuoto, jota laulajat sovelsivat erilaisissa käyttötilanteissa haluamallaan tavalla. Feodorovan oma tapa kategorisoida lauluja tuo esiin laulujen kiinteän yhteyden niiden esitysyhteyksiin ja -yleisöön.

Tanssimusiikin tulo Venäjän Karjalaan vakiinnutti lauluohjelmistoihin riimilliset kansanlaulut. Suomenkielisiä riimillisiä lauluja laulettiin paitsi tanssin säestyksenä kyläjuhlissa ja nuorison kokoontumisissa, myös työnteon rytmittäjinä, vapaamuotoisissa illanistujaisissa ja poliittisissa nuorisokokoontumisissa kerhotaloilla. Myös lastentarhoissa leikittiin piirileikkejä riimillisten laulujen säestyksellä. Laulujen merkitys laulajille oli sidoksissa sosiaalisiin laulamistilanteisiin. Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Vienan Karjalassa riimillinen laulu oli laulunlaji, joka liittyi kiinteästi nuorison ajanvietteisiin ja tanssikulttuuriin. Riimillinen laulu nähdäänkin tutkimuksessa kokonaista sukupolvea läpäisevänä laulunlajina, sukupolvea yhdistävänä kokemuksena.

Laulupolut -käsitteellä tutkimuksessa kuvataan paikallisen musiikillisen toiminnan muotoja, joihin tutkimuksen kohde Maria Feodorova osallistui. Tutkimuksessa käsitellään myös Feodorovan laulamien kansanlaulujen sisältöjä, joissa kuvastuivat niin paikallisesti tärkeinä pidetyt arvot, kuin sosialismin myötä tulleet uudenlaiset ihanteet. Paikallisia arvoja olivat Karjala kotipaikkana, nuoruus elämänvaiheena ja vienalaisten kokemukset liikkuvan elämäntavan harjoittajina. Sosialismin myötä lauluteksteissä alkoivat ilmetä uudenlaisen työteliään ihmisen ideaali ja patrioottisuus, joista jälkimmäinen ilmeni rajan puolustamista kuvaavina teemoina.