Taideyliopiston historiafoorumi

Taideyliopiston historiafoorumi

Taideyliopiston strategiassa (2017–2020) Taideyliopiston historiafoorumi muodostaa yhden tutkimuksen profilointialueista. Foorumi edistää erityisesti musiikin, mutta myös muiden taiteiden historian tutkimustoimintaa. Samalla se tukee alan tutkijoiden kotimaista ja kansainvälistä verkostoitumista ja kiinnittymistä historiatieteiden kenttään.

Historiafoorumin keskeinen tehtävä on syventää historiantutkimuksen metodologista osaamista ja tietoisuutta historia-aiheiden tutkimusmenetelmistä ja uusista tavoista hyödyntää lähteitä. Foorumi toimii myös kannustavana yhteisönä tutkimushankkeiden valmistelussa. Taideyliopiston historiafoorumissa työskentelee  sen rahoittamia tutkijoita. Lisäksi foorumiin on verkostoitunut yliopiston tutkimus- ja taiteellista henkilökuntaa ja ulkoisesti rahoitettuja projektitutkijoita.

Historiafoorumi toteuttaa tehtäväänsä:

  • kokoontumalla n. kerran kuussa torstaifoorumiin, jonka puhujaksi kutsutaan historiantutkimuksen kotimaisia ja ulkomaisia asiantuntijoita. Foorumin yhteydessä toimii seminaari, johon voivat osallistua alan tohtoriopiskelijat ja tohtorit
  • järjestämällä yhdessä DocMus-tohtorikoulun kanssa Taideyliopiston Oopperaluentosarjan ja -seminaarin
  • järjestämällä alan tutkimustaitojen koulutustilaisuuksia (mm. tietokannat, vanhat käsialat)
  • koordinoimalla historiantutkimuksen opetusta
  • tiedottamalla sähköpostilistallaan alan konferensseista, luennoista, apurahoista, väitöstilaisuuksista ja julkaisuista. 

Tutkimuskeskukselle ominaista on verkostomaisuus, kollegiaalisuus sekä ketteryys: historiafoorumi hankkii foorumilaisten tarpeisiin sopivia resursseja, vierailijoita ja koulutusta.

Tutkimuskeskuksen toimintaa johtaa professori Anne Kauppala. Foorumin vastuuryhmän jäsenet ovat:

Anne Kauppala, puheenjohtaja

Kaarina Kilpiö

Vesa Kurkela

Markus Mantere, varapuheenjohtaja

Saijaleena Rantanen

Johanna Rauhaniemi, koordinaattori

 

Takaisin

Risto Pekka Pennasta kiinnostavat Prahan musiikkiverot ja -luvat



(Kuva: Gramofonilevyjä maksusta sisäpihoilla ja kaduilla soittanut mies, Praha 1912/Tuntematon valokuvaaja/Český svět 8, 1912)

”Fonografit, gramofonit ja mekaaniset soittimet pitivät osaltaan huolen siitä, että Itävalta-Unkarin musiikkikulttuuri oli vilkasta. Lähes koko ajan jossain soi. Tutkimuskohteitani Prahassa ovat vuosien 1894-1918 musiikin verotus, ravintoloitsijoiden ja muusikoiden luvat. Näissä yhteyksissä huomioin myös viranomaisten harjoittaman musiikin, muusikoiden ja äänimaiseman valvonnan,” kertoo Historiafoorumin vieraileva tutkija, filosofian tohtori Risto Pekka Pennanen.

Itävalta-Unkarissa yksityistiloissa ja konserttisaleissa esitetty musiikki ei tarvinnut viranomaislupia. Myös uskonnollinen musiikki sekä sotilasmusiikki jäivät valvonnan ulkopuolelle. Pennasen tutkimus painottuu katusoittoon, ravinto- ja kahvilamusiikkiin sekä kabareiden tarjontaan.

Risto Pekka Pennasen tutkimusta rahoittavat Otto A. Malmin lahjoitusrahasto ja Koneen Säätiö. Tutkimushankkeensa hän aloitti vuoden 2018 syksyllä. Sitä edelsi tutkimus Itävalta-Unkarin harjoittaman musiikin, muusikoiden ja äänimaiseman säätelystä Bosnia-Hertsegovinassa.

”Minua kiehtoo viranomaisten pikkutarkka suhtautuminen musiikkiin, ääneen ja muusikoihin. Lisäksi arkistodokumentit kertovat muuten täysin tuntemattomiksi jääneistä muusikoista. Taiteen ja rahan suhde on vanhastaan arka tutkimusaihe. Taiteen viranomaisvalvonta ja verotus ovat aina ajankohtaisia aiheita esim. Venäjän, Turkin ja Kiinan kaltaisissa maissa.”

”Habsburgien hallintokoneisto tuotti mittavan määrän asiakirjoja. Kaikkea ei ole täysin luetteloitu ja hyödynnetty. Arkistoaineistot vaativat vanhojen käsialojen lukutaitoa, kykyä yhdistää eri dokumenttilajeja, lähdekriittisen metodin hallinnan sekä monipuolisen kielitaidon.”

”Itävalta-Unkarin ajan Prahan viimeisten vuosikymmenien tutkimisen aloitin digitoitujen sanomalehtien vuosikerroista. Olen käynyt paikan päällä lukemassa kaupunginhallituksen ja -valtuuston kokouspöytäkirjoja. Seuraavaksi ovat vuorossa Tšekin kansallisarkiston Prahan poliisipiirin materiaalit.”

Suomessa oli aikanaan voimassa raskaimmin tanssimusiikkiin kohdistunut huvivero. Iltamissa maaseutupitäjän vallesmanni saattoi käydä katsastamassa, että ohjelma sisälsi varmasti muutakin kuin tanssia.

Risto Pekka Pennasen tutkimusaineistosta mielenkiintoisia yksityiskohtia ovat Prahan vuonna 1913 kaavailemat soitin- ja huviverot.

”Suunnitelma aiheutti vastalauseaallon. Maksuja perusteltiin tarpeella verottaa ”luksusta”, kuten musiikkia, tanssia, teatteria ja jopa kilpaurheilua. Verotussuunnitelma liittyi myös äänimaiseman säätelemiseen, ja tanssin verottamista perusteltiin moraalisilla näkökulmilla. Laajemmalti huvivero sekä soittimista ja gramofoneista maksettaviksi aiotut verot liittyivät tarpeeseen tasapainottaa kaupungin budjettia.”