Tutkimushankkeet

Tutkimushankkeet:

Suomalaisten urkurien ulkomaiset opintomatkat

Suomalaisten urkurien ulkomaiset opintomatkat

Peter Peitsalon, Jan Lehtolan, Olli Porthanin ja Ville Urposen tutkimushanke Suomalaisten urkurien ulkomaiset opintomatkat 1860-luvulta 1950-luvulle ja niiden merkitys Suomen urkutaiteelle keskittyy seuraaviin kysymyksiin: Keitä olivat ulkomailla opiskelleet suomalaiset urkurit ja heidän opettajansa? Millä perusteilla opiskelupaikat valikoituivat? Miten urkurit kuvailivat ulkomaisia opintojaan? Miten opinnot heijastuivat heidän toimintaansa taiteilijoina, pedagogeina ja urkuhankkeiden asiantuntijoina? Mikä oli opintomatkojen laajempi merkitys urkutaiteellemme?

(Kuva: Maarit Kytöharju)

Kirjeenvaihtoa menneisyyden kanssa

Kirjeenvaihtoa menneisyyden kanssa

Elina Salorannan tutkimushanke on Kirjeenvaihtoa menneisyyden kanssa. Salorannan historiallinen kirjeenvaihtotoveri on suomalainen laulaja Elli Forssell (1871–1943), joka muutti vuonna 1903 Riikaan avioiduttuaan latvialaisen taidemaalarin Janis Rozentālsin (1866–1916) kanssa. Hanke koostuu esseistä, videoteoksista ja tutkimustapahtumista. Projektin ensimmäinen osa – vastaus Ellin kirjeeseen elokuulta 1909 – ilmestyi Markku Eskelisen ja Leevi Lehdon toimittamassa antologiassa Suo, kuokka ja diversiteetti syksyllä 2018.


(Ellin Forssellin perhettä. Kuva: Lauri Forssell 1903)

Musiikki ja ääni ei-fiktiivisen elokuvan historiassa

Musiikki ja ääni ei-fiktiivisen elokuvan historiassa

Kaarina Kilpiön hanke Musiikki ja ääni suomalaisen ei-fiktiivisen elokuvan historiassa tarkastelee äänellisiä elementtejä suomalaisessa  propaganda- ja dokumenttielokuvassa. Hankkeen pääasiallisina lähteinä ovat Kansallisen audiovisuaalisen instituutin lyhytelokuva-aineistot sekä tekijänoikeusjärjestö Teoston arkistodokumentit.

 

(Kuva: Sotapropagandaelokuvan tuotantoprosessiin osallistunutta puolustusvoimien henkilökuntaa kuuntelemassa kenttä-äänityksiä Porvoossa 1943. Vasemmalta kontra-amiraali Rahkola, komentajakapteeni Pukkila, kapteeni Wiro ja tuntematon kapteeniluutnantti. SA-kuva.)

Politics of Equality in Finnish Opera

Politics of Equality in Finnish Opera

Liisamaija Hautsalon Suomen Akatemian 2017–2022 rahoittaman hankkeen Politics of Equality in Finnish Opera kohteena on suomalainen ooppera tasa-arvon näkökulmasta. Tutkimus hyödyntää musiikkitiedettä, poliittista historiaa, sosiologiaa, antropologiaa ja kasvatustiedettä. Se lähtee oletuksesta, että oopperamme elinvoimaisuuden taustalla ovat maassamme 1800-luvun jälkipuoliskolla syntynyt fennomaaninen sivistyskäsitys sekä 1960-luvulta alkaen harjoitettu kulttuuripolitiikka.

(Kuva: Jouni Sjöblomin Kustaan sota -ooppera/Hanne Vainikka)

Tampereen musiikkielämän kehittyminen 1900–1940

Tampereen musiikkielämän kehittyminen 1900–1940

Markus Mantereen tutkimuksen aihe on Tampereen musiikkielämän kehittyminen 1900–1940. Tampereen musiikkielämä rakentui 1900-luvun alussa pääasiassa teollisuuden ja kaupan tuomien taloudellisten voittojen varaan, sekä työväenliikkeen myötävaikutukseen. Soitonopetusta ei julkisissa instituutioissa ollut tarjolla. Vähälle huomiolle on jäänyt se, että Tampereella toimi Orkesteriyhdistyksen orkesteri säännöllisesti vuosina 1894-1904. Musiikillista merkkihenkilöistä muun muassa Ferruccio Busoni, Teresita Carreno ja Jean Sibelius konsertoivat Tampereella. Näiden huippuhetkien ulkopuolelta tiedetään  vähän siitä, mitä musiikkia Tampereella soitettiin, ketkä sitä esittivät ja mitkä olivat nykyisten musiikki-instituutioiden edeltäjät reilu vuosisata sitten?

(Kuva: Tampereen amatööriorkesteri vuonna 1893 /Gustin Lojander)

Kaunis menneisyys: Stradivarin viulujen uudelleenarviointi

Kaunis menneisyys: Stradivarin viulujen uudelleenarviointi

Christina Linsenmeyerin Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen (2015–18) otsikko on Kaunis menneisyys: Stradivarin viulujen uudelleenarviointi Euroopan uusklassismin estetiikassa (1737–1814). Mikä tekee klassisesta soittimesta klassikon? Mikä on Stradivariuksen salaisuus? Miten viulun historia haastaa innovaatioteoriaa ja vakiinnuttaa ymmärryksen klassisen aikakauden määrittävistä piirteistä ja estetiikasta?

The music-related gestures

The music-related gestures

Assi Karttusen tutkimus painottuu kuvaamaan musiikillisesti kehollisia, gesturaalisia ilmiöitä 1700-luvun kosketinsoitinmusiikissa kehollisen musikologian ja historiallisesti tiedostavan musiikin esittämisen viitekehyksessä. Mukana on mm. François Couperinin, Jean-Philippe Rameaun ja Johann Sebastian Bachin musiikkia. Artikkeleissaan ja teksteissään Assi Karttunen on käsitellyt gesturaalisia ja retorisia musiikillisia ilmiöitä, kuten groteskia, karnevalismia, ironiaa, non-chalancea, lamentoa, asynkronia ja barokin glissandoja.  Aiheeseen liittyy taiteellista praktiikkaa ja taideprojekteja, joten sitä voi kutsua taiteelliseksi tutkimukseksi. Tutkimuksen osia on ilmestynyt Musiikki-, Trio- ja Ruukku -julkaisuissa. 

(Kuva: Sopraano Annami Hylkilä ja cembalisti Assi Karttunen demoamassa sanglot-nimistä vokaalimusiikin retorista elettä Arts without Borders-konferenssissa vuonna 2016 Helsingin Musiikkikeskuksessa/Heikki Tuuli)

Ylipaikalliset kulttuurin kentät

Ylipaikalliset kulttuurin kentät

Ylipaikalliset kulttuurin kentät. Musiikki kulttuurisena ja taloudellisena toimintana neljässä Suomen suurimmassa kaupungissa 1900–1939 -projekti tutkii musiikkitoimintaa Helsingissä, Viipurissa, Turussa ja Tampereella ajanjaksolla 1900–1939 sekä kulttuurisesta että taloudellisesta näkökulmasta. Kaupunkien musiikkielämää tutkitaan neljällä ydinalueella: 1) kulttuuripolitiikka, 2) musiikkikoulutus, 3) musiikillinen liiketoiminta sekä 4) muusikot, musiikkitapahtumat ja ohjelmistot. Suomen Akatemian rahoittaman projektin tutkimusryhmä on Vesa Kurkela, Olli Heikkinen, Markus Mantere ja Saijaleena Rantanen. Tutkijoiden mentorina toimii professori Derek Scott Leedsin yliopistosta.

(Kuva: Fyren 19.4.1902)

Säveltäjien poliittiset kytkennät 1900-luvun alussa

Säveltäjien poliittiset kytkennät 1900-luvun alussa

Veijo Murtomäen tutkimustyö keskittyy 1800-luvun keskieurooppalaisten säveltäjien sekä suomalaisen musiikin (muun muassa Jean Sibeliuksen sävellysten) poliittisiin kytkentöihin 1900-luvun alkupuoliskolla. Tutkimustyön toinen aihepiiri on klassismin ajan ja varhaisen 1800-luvun musiikin laajojen muotojen kuvaaminen ja teorianmuodostus ajan lähteiden pohjalta.

(Kuva: Veijo Murtomäki ja säveltäjä Heikki Klemettin patsas)

Veijo Murtomäen blogeja:

https://murtsahdus.wordpress.com/

https://renessanssiblog.wordpress.com/

https://barokkimusiikki.wordpress.com/

https://klassismi.wordpress.com/

https://romantiikka.wordpress.com/

https://sibeliusvm.wordpress.com/

http://veijomassenet.blogspot.com/2009/01/jules-massenet-on-oopperan-laiminlyty.html

Baletin ja populaaritanssin vuorovaikutus 1920- ja 1940-luvuilla

Baletin ja populaaritanssin vuorovaikutus 1920- ja 1940-luvuilla

Aino Kukkosen tutkimus keskittyy baletin ja populaaritanssin vuorovaikutukseen Suomessa 1920- ja 1940-luvuilla. Tutkimuksessa tanssi nähdään osana sekä suomalaisen kulttuurin historiaa että kansainvälistä tanssin historiaa. Se keskiössä on taiteen ja viihteen liikkuva suhde. Hyödynnettävät teoreettiset työkalut tulevat mm. tanssin, teatterin ja musiikin alueilta. 

(Kuva: Oopperan baletti esittämässä kirjeenkantajain tanssia. Järjestyksessään 50. Asemiesilta järjestettiin Messuhallissa 11.3.1943/SA-kuva).

Cantatrices Achté

Cantatrices Achté

Tutkimushankkeen keskiössä on kolmen oopperalaulajattaren, Emmy Achtén (1850–1924) ja hänen tyttäriensä Aino Acktén (1876–1944) ja Irma Tervanin (1887–1936) laaja keskinäinen kirjeenvaihto. Lähdeaineistona rikas, pääosin ruotsinkielinen kirjeaineisto avaa monia ainutlaatuisia näköaloja 1800–1900 oopperankulttuurin käytäntöihin. Lisäksi aineisto on itsessään kulttuurihistoriallisesti merkittävää, ja tavoitteena on julkaistu koko kirjeenvaihto. Tutkimusprojektin jäsenet: Anne Kauppala ja Ulla-Britta Broman-Kananen.  Hanketta ovat rahoittaneet mm. Svenska Litteratursällskapet i Finland, Emil Aaltosen säätiö ja Oskar Öflunds stiftelse.  

(Kuva: K. Reenkolan kotiarkisto)

Aino ja Heikki

Aino ja Heikki

Aino ja Heikki -hankkeessa hyödynnetään oopperalaulaja Aino Acktén ja senaattori Heikki Renvallin (1872–1955) keskinäistä, pääosin suomenkielistä kirjeenvaihtoa. Vuosina 1895–1917 Ackté ja Renvall kirjoittivat toisilleen n. 2000 kirjettä. Kirjeet sisältävät runsaasti kulissientakaista tietoja ja kirjoittajiensa näkemyksiä kansainvälisestä oopperakulttuurista ja suomalaisen poliittisen järjestelmän muotoutumisesta. Keskeinen juonne kirjeenvaihdossa on lisäksi heidän keskinäinen rakkaussuhteensa, jota he yrittivät huolekkaasti ylläpitää pitkien matkojen ylitse. Tutkimusprojektin jäsenet: Anne Kauppala, Ulla-Britta Broman-Kananen ja Kaarina Reenkola. Hanketta on rahoittanut Alfred Kordelinin säätiö.

(Kuva: K. Reenkolan kotiarkisto)

Jean Sibeliuksen ja Aino Acktén kirjeenvaihto

Jean Sibeliuksen ja Aino Acktén kirjeenvaihto
Hankkeen tavoitteena on toimittaa ja saattaa julkaisukuntoon Jean Sibeliuksen ja Achté-perheen kirjeenvaihto alkukielellä (pääosin ruotsiksi) sekä suomenkielisenä (ruotsinkielisenä) käännöksenä. Kirjeenvaihto kattaa n. 60 kirjettä, ja ne ajoittuvat vuosille 1899–1936. Julkaistavassa editiossa kirjeet varustetaan tutkimustyöhön perustuvilla viitteillä sekä lyhyillä kirjeissä kuvattuja tapahtumaketjuja kontekstualisoivilla esseillä. Tutkimusprojektin jäsenet: Anne Kauppala, Ulla-Britta Broman-Kananen ja Timo Virtanen. Hankkeen rahoittaja: Svenska kulturfonden.

Musiikki, luonto ja ympäristökriisit

Musiikki, luonto ja ympäristökriisit

Suomen Akatemian 2017-2019 rahoittamassa projektissa Musiikki, luonto ja ympäristökriisit: pohjoinen näkökulma nykymusiikin ekokriittisiin suuntauksiin akatemiatutkija Juha Torvinen tutkii musiikin ja musiikillisten käytäntöjen merkitystä ympäristötietoisuudelle. Tänä päivänä musiikin ja luonnon läheinen suhde on saanut uusia muotoja, sillä nykyistä luontosuhdettamme sävyttävää voimakkaasti tietoisuus ympäristökriiseistä. Ekologisten ongelmien ja niiden vaikutusten ymmärtämisessä erilaisilla kulttuurituotoksilla on suuri merkitys, sillä kulttuurituotokset käsittelevät ympäristösuhteeseemme liittyviä arvoja, merkityksiä ja kokemuksia. Tämä hanke selvittää, millaisilla keinoilla, käytännöillä ja strategioilla musiikki, erityisesti klassinen pohjoisiin alueisiin liittyvä nykymusiikki, osallistuu ympäristökriisejä koskevaan keskusteluun. Samalla hanke tarjoaa musiikintutkimuksellisen näkökulman ympäristökysymysten yleiseen humanistiseen tutkimukseen ja pohtii kulttuurin- ja taiteentutkijoiden vastuuta ympäristökriisen ymmärtämisessä.

Pianonsoiton historia Suomessa

Pianonsoiton historia Suomessa

Annikka Konttori-Gustafsson tekee tutkimusta Margit Rahkosen aloittamassa hankkeessa Pianonsoiton historia Suomessa. Hanke hahmottaa suomalaisen pianonsoiton kulttuuria, sen taustaa, käytäntöjä ja soivaa perinnettä lähtökohtanaan kotimaisen ja kansainvälisen musiikkikulttuurin vuorovaikutus eri aikoina. DocMus-tohtorikoulun järjestämien symposiumien (2014, 2016 ja 2018) tarkoituksena on ollut kartoittaa aiheen parissa tehtävää tutkimusta ja saattaa yhteen niin tutkijoita ja pedagogeja kuin esiintyviä taiteilijoita ja pianonsoiton opiskelijoita. Hankkeessa on julkaistu antologia Kartanoista kaikkien soittimeksi. Pianonsoiton historiaa Suomessa (DocMus-tohtorikoulun julkaisuja 8, toim. Margit Rahkonen, Annikka Konttori-Gustafsson & Markus Kuikka).

(Kuva: Pianopedagogi Ingeborg Hymander kotonaan, Snellmaninkatu 15:ssa, helmikuussa 1931/Museovirasto, Pietisen kokoelma).

Tallinn1967 -jazzfestivaali

Tallinn1967 -jazzfestivaali

Heli Reimannin Koneen Säätiön rahoittama tutkimustyö keskittyy jazzfestivaaliin Tallinn 67. Jazzfestivaalin historian tutkimus painottuu 50 vuoden takaisen tapahtuman erilaisiin ilmenemismuotoihin. Tapahtuman merkitys perustuu siihen, että se oli ensimmäinen Neuvostoliiton suljetuissa olosuhteissa tapahtunut  kansainvälinen jazzfestivaali ulkomaisten ryhmien kanssa Suomesta, Ruotsista, Puolasta ja Yhdysvalloista. Maailmanlaajuisesti Tallinn 67 oli ainutlaatuinen kulttuurillinen kohtaaminen Neuvostoliiton ja lännen välillä kylmän sodan aikana.

Musiikin perinnöllistäminen Suomessa

Musiikin perinnöllistäminen Suomessa

Antti-Ville Kärjän hanke kohdistuu musiikin perinnöllistämiseen Suomessa. Perinnöllistäminen eli heritagisaatio ymmärretään hankkeessa menneisyyden ilmiöiden ja käytäntöjen arvottavaksi ja aktiiviseksi valikoinniksi nykyhetken kulttuurisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin tarpeisiin. Erityinen painoarvo kulttuurin perinnöllistämisessä on institutionalisoiduilla kansallisilla ja alueellisilla arvoilla, esineillä, tuotteilla ja ilmaisumuodoilla sekä näin määrittyvän ”oman” kulttuuriperinnön erottaminen muista. Näin ollen hanketta ohjaa kysymys siitä, miten musiikkiperintö rakentuu Suomessa sekä kansallisesti että alueellisesti.

Musiikin perinnöllistämistä tarkastellaan hankkeessa lisäksi poliittisena toimintana: musiikkiperinnön valikointi ja määrittely kytkeytyy aina sosiokulttuurisiin valtasuhteisiin ja ideologioihin. Hankkeessa musiikkiperinnön poliittisuutta tarkastellaan kysymällä, millaisia valtasuhteita musiikkiperinnöksi rakentuneisiin kansallisiin ja alueellisiin ilmiöihin liittyy sekä miten kansallinen ja alueellinen musiikkiperintö määrittyy suhteessa Suomen etnisten vähemmistöjen kulttuuriseen ilmaisuun.

Aineetonta kulttuuriperintöä koskevien julkishallinnollisia dokumentteja, musiikin historiankirjoitusta ja muita musiikkiperintökeskustelun kannalta olennaisia lähteitä analysoimalla hankkeessa selvitetään, millainen ”virallinen musiikkiperintödiskurssi” Suomessa vallitsee ja millaiset musiikilliset ilmiöt ja käytännöt puolestaan rajautuvat tämän diskurssin ulkopuolelle, määrittyen jopa ”kulttuuriseksi roskaksi”. Hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota musiikin perinnöllistämisen ja rasismin historian suhteeseen Suomessa.

Valvo ja verota: Musiikin ja muusikoiden lupa- ja verotusjärjestelmä Prahassa 1894–1918

Valvo ja verota: Musiikin ja muusikoiden lupa- ja verotusjärjestelmä Prahassa 1894–1918

Risto Pekka Pennasen tutkimushanke käsittelee Itävalta-Unkarin imperiumin viimeisien vuosikymmenien prahalaisen musiikkikulttuurin unohdetumpia piirteitä, kuten musiikin verotus, ravintoloitsijoiden ja muusikoiden musiikkiluvat sekä viranomaisten harjoittamaa musiikin, muusikoiden ja äänimaiseman valvonta sisätiloissa ja kadulla.   

Tutkimuskohteena on muualla kuin yksityistiloissa tai varsinaisissa konserttisaleissa esitetty sekä uskonnollinen ja sotilasmusiikki. Nämä esitysyhteydet ja musiikinlajit eivät tarvinneet viranomaislupia. Erityisen mielenkiintoisia ovat Prahan kaupunginhallituksen vuonna 1913 kaavailemat todella laaja huvivero ja jopa yksityisasuntoihin ulottuvaksi kaavailtu soitinvero. Verosuunnitelmat eivät toteutuneet, mutta niiden ympärillä käytiin myrskyisä keskustelu sekä kaupunginvaltuustossa että lehdistössä.

Tutkimushankkeen rahoittajat ovat Otto A. Malmin lahjoitusrahasto ja Koneen Säätiö.

(Kuva: Sokea prahalainen flyygelitorven ja posetiivin soittaja Kilián Glückauf noin vuonna 1900/Prahan kaupunginmuseo, Zikmund Reachin kokoelma).

Mikrohistoriallisia näkökulmia naisten ravintolamusiikkitoimintaan 1800-luvun lopun Euroopassa

Mikrohistoriallisia näkökulmia naisten ravintolamusiikkitoimintaan 1800-luvun lopun Euroopassa

Nuppu Koivisto tutkii post doc -hankkeessaan musiikin historian marginaaleihin jääneitä naismuusikoita. Nimettömät, näkymättömät, unohdetut: mikrohistoriallisia näkökulmia naisten ravintolamusiikkitoimintaan 1800-luvun lopun Euroopassa -projektissa ääneen pääsevät kahviloissa, ravintoloissa ja varieteeteattereissa esiintyneet musiikin ammattilaiset.

Hankkeen julkaisuissa perehdytään niin naisvoittoisiin salonkiorkestereita, naisten lauluyhtyeisiin kuin solisteihinkin henkilöhistoriallisella ruohonjuuritasolla. Painopiste on Suomen suuriruhtinaskunnassa, mutta 1800-luvun lopun ravintolaesiintyjät  liikkuivat sujuvasti myös yli valtio-, kieli- ja kulttuurirajojen.

Post doc -hankkeen yhteydessä Koivisto tutkii FT, dos. Susanna Välimäen kanssa säveltäviä naisia 1800-luvun Suomessa. Sävelten tyttäret -projektin puitteissa julkaistaan muun muassa aihetta käsittelevä tietokirja, blogitekstejä ja tieteellisiä sekä yleistajuisia artikkeleita. Tavoitteena on lisäksi saada naisten säveltämää musiikkia entistä paremmin näkyville niin suuren yleisön, musiikin ammattilaisten kuin tutkijoidenkin silmissä.