Tutkimuksen kohteena on musiikkihavainto pasuunan äänimaisemassa. Tutkimuksessa musiikiksi ymmärretään 1800-luvulla sävelletty bel canto -tyyliin kirjoitettu vokaliisi ja toisaalta musiikin esittäminen pasuunalla. Nämä ilmentävät musiikin psykologiassa ja teoriassa käsiteltyä notaation ja esityksen dialektiikkaa, ns. "musiikillisen kankaan kaksi puolta" (Cook 1990; 2007). Dialektiikka ei tarkoita dualistista ymmärrystä musiikista, koska tärkein musiikin laadullinen määrite on liike sekä metaforisena että kausatiivisena tekijänä (Johnson 2003; 2007). Siten dialektiikan keskiössä ovat bel canto -äänen ideaali ja sen musiikkiesteettiset representaatiot (vokaalisuus, liikemetaforat) ja äänen keholliset merkitykset ja niiden kognitiiviset representaatiot (äänen kuuntelun gestalten, liikeskeemat).