Väitöskirjassani tutkimuksen keskiössä on tunnettu kansanmusiikin kerääjä ja tutkija Erkki Ala-Könni (1911–1996). Hän keräsi neljänkymmenen vuoden aikana noin kahdeksan tuhannen arkistonauhatunnin ja yli kahdensadan tuhannen valokuvanegatiivin laajuisen ainutkertaisen perinnekokoelman. Kenttätyön ohessa hänelle kertyi myös lähes tuhat soitinta sisältävä soitinkokoelma. Erkki Ala- Könnille kerääminen ja tallentaminen oli elämäntapa ja tähän liittyy myös hänen mottonsa "Ei terve lomaa kaipaa".

Tutkimuksen tehtävänä on kartoittaa Ala-Könnin tekemää työtä kansanmusiikin parissa sekä sitä, miten Ala-Könnin elämäntyö on ollut tärkeää myös suomalaisen kansanmusiikkikentän kehittymiselle. Ala-Könnin tekemän elämäntyön kautta voidaan peilata koko suomalaisen kansanmusiikkikentän muutoksia 1950-luvulta aina 1990-luvulle saakka. Tutkimuksessa pohditaan Ala-Könnin keräystyötä, tutkimustyötä ja kulttuuripoliittista työtä eri järjestöissä sekä tapahtumissa. Tutkimuksessa pyritään selvittämään mistä oikeastaan oli kysymys Ala-Könnin työssä ja millaisista lähtökohdista se lähti liikkeelle. Mitkä olivat ne kulttuurihistorialliset olot, jotka loivat sosiaalisen tarpeen tällaisen työn tekijälle?

Tutkimusaihetta lähestytään historiantutkimuksen lähtökohdista. Pääpaino on kulttuurihistoriallisessa näkökulmassa ja sen alle lukeutuvassa mikrohistoriassa. Lisäksi väitöskirjani tulee sisältämään myös biografista näkökulmaa ja aatehistoriaa. Analyysi keskittyy Ala-Könnin kansanmusiikilliseen
yhteistyöhön siten, kuinka se ilmaistaan hänen omissa teksteissään, hänen haastatteluissaan, muissa aikalaishaastatteluissa sekä eri toimijoiden asiakirjoissa ja arkistoaineistoissa aiheen ympärillä. Näiden tekstien ja haastatteluiden analysoimisella havainnollistuu hänen yhteistyöympyränsä ja näkemys
kansanmusiikista suhteessa samanaikaiseen kulttuurihistorialliseen kontekstiin.