Johdanto

1. Me, kulttuuri- ja opetusministerit, kokoonnuimme 13.–15.2.2024 Unescon kulttuuri- ja taidekasvatuksen maailmankonferenssiin Abu Dhabiin, Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, ja kiitämme Unescon pääjohtajaa tämän tärkeän ja ajankohtaisen konferenssin koolle kutsumisesta ja Yhdistyneitä arabiemiirikuntia sen isännöinnistä.
2. Palautamme mieleen Unescon perussäännön johdantokappaleen, jossa vahvistetaan, että ihmisarvo vaatii kulttuurin levittämistä ja ihmiskunnan kasvattamista oikeudenmukaisuuteen, vapauteen ja rauhaan, ja I artiklan, jonka mukaan järjestön tulee "antaa voimakasta virikettä kansanopetukselle ja kulttuurin levittämiselle ryhtymällä yhteistyöhön sitä toivovien jäsenvaltioiden kanssa auttaakseen niitä kehittämään opetustoimintaansa; panemalla alulle kansojen välisen yhteistyön sen ihanteen asteittaiseksi toteuttamiseksi, joka pyrkii varaamaan kaikille, rotuun, sukupuoleen tai taloudellisiin taikka yhteiskunnallisiin eroavaisuuksiin katsomatta, yhtäläiset mahdollisuudet päästä osalliseksi kasvatuksesta; ehdottamalla sellaisia kasvatusmenetelmiä, jotka parhaiten soveltuvat kaikkialla maailmassa valmistamaan lapsia vapaan ihmisen velvoituksiin". Palautamme mieleen myös ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 27 artiklan, jossa todetaan, että "jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista".
3. Toteamme, että sosiaalista kahtiajakautumista lietsovan ja kestävää kehitystä haittaavan kasvavan eriarvoisuuden, aseellisten konfliktien, disinformaation, väärän tiedon, vihapuheen, rasismin, muukalaisvihan ja muiden syrjinnän muotojen valossa on välttämätöntä pyrkiä entistä vahvemmin muokkaamaan tulevaisuudesta rauhallinen, oikeudenmukainen ja kestävä kaikille.
4. Tiedostamme, että koulutusjärjestelmiä on vahvistettava ja uudistettava ryhtymällä määrätietoisesti toimiin, jotta koulutuksen tarkoitusta, sisältöä ja toteutusta voidaan arvioida uudelleen tasa-arvon ja yhteisöllisyyden, laadun ja merkityksellisyyden edistämiseksi, mikä kuvastuu myös Yhdistyneiden Kansakuntien hankkeissa, kuten Education 2030: Incheon Declaration and Framework for Action for the Implementation of Sustainable Development Goal (SDG) 4 (Koulutus 2030: Incheonin julistus ja toimintakehys kestävän kehityksen tavoitteen 4 toteuttamiseksi) ja Transforming Education Summit ‑konferenssi (2022). Sitoudumme toimiin sen varmistamiseksi, että koulutus täyttää kaikkien oppijoiden tarpeet eri yhteyksissä ja antaa heille "kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot esimerkiksi kestävää kehitystä ja kestäviä elämäntapoja, ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, rauhan ja väkivallattomuuden kulttuurin edistämistä, maailmankansalaisuutta, kulttuurien monimuotoisuuden sekä kulttuurin osuutta kestävässä kehityksessä arvostavan koulutuksen kautta", kuten tavoitteessa 4.7 on määritelty.
5. Tiedostamme myös, että kulttuuri ja taide ovat olennainen osa yksilöiden ja yhteiskuntien kokonaisvaltaista ja osallistavaa kehitystä, selviytymiskykyä ja yleistä hyvinvointia. Kulttuuri on ihmisyyden ytimessä; se luo perustan arvoillemme, valinnoillemme ja ihmis- ja luontosuhteillemme, tukee kriittistä ajattelua sekä antaa meille identiteetin ja kyvyn kunnioittaa erilaisuutta. Tiedostamme myös, että kulttuurilla ja taiteilla on keskeinen asema ihmisten mielikuvituksen, luovuuden ja itseilmaisun kukoistamisessa, sillä ne ruokkivat tutkimista ja uteliaisuutta, laajentavat luomisen mahdollisuuksia sekä avaavat sosiaalisia ja taloudellisia mahdollisuuksia kaikille oppijoille erityisesti kulttuurin alalla ja luovilla aloilla.
6. Sitoudumme hyödyntämään kulttuurin ja koulutuksen ainutlaatuisia resursseja, jotta voimme työskennellä suuremmassa synergiassa ja edistää kaikille osapuolille suotuisia kehittämistuloksia, kuten MONDIACULT 2022 ‑julistuksessa on vahvistettu. Korostamme kriittistä tarvetta antaa kaikille oppijoille mahdollisuus hyödyntää kulttuurin ja koulutuksen tarjoamia mahdollisuuksia tukemalla kaikille avointa pääsyä laadukkaaseen koulutukseen, kunnioittamalla ja vaalimalla ihmisten ja kulttuurien moninaisuutta positiivisena ja mullistavana voimana sekä laajentamalla kestäviä elämäntapoja.
7. Toivotamme tervetulleiksi kansainvälisen kulttuuri- ja taidekasvatusyhteisön sitoumukset, jotka on vahvistettu erityisesti asiaankuuluvissa Unescon kansainvälisissä yleissopimuksissa, suosituksissa, julistuksissa ja koulutus- ja kulttuurialoja koskevissa hankkeissa¹ sekä Lissabonissa vuonna 2006 ja Soulissa vuonna 2010 järjestetyissä taidekasvatuksen maailmankonferensseissa, joiden päätösasiakirjat, Road Map for Arts Education (Taidekasvatuksen tiekartta) ja Seoul agenda: Goals for the Development of Arts Education (Soulin ohjelma: taidekasvatuksen kehittämistavoitteet), ovat luoneet pohjan haasteisiin vastaamiselle, kulttuuriin ja koulutukseen liittyvien yhteisten ja kehittyvien näkemysten ilmaisemiselle sekä julkista politiikkaa koskevan monialaisen lähestymistavan edistämiselle.
8. Kannatamme Unescon kulttuuri- ja taidekasvatuksen viitekehystä, joka perustuu humanistiseen ja voimaannuttavaan visioon kulttuurista ja koulutuksesta, ja luotamme siihen, että Yhdistyneiden Kansakuntien koulutus- ja kulttuurialan erityisjärjestö Unesco tukee jäsenvaltioita ja assosioituneita jäseniään viitekehyksen toimeenpanossa, erityisesti antamalla asianmukaisia toimintaohjeita, edistämällä ja helpottamalla poliittista vuoropuhelua, tiedonjakoa ja standardien määrittelyä tarpeen mukaan, kutsumalla koolle maailmanlaajuisia, alueellisia, kansallisia ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä viitekehyksen toimeenpanoa varten sekä seuraamalla strategisten tavoitteiden edistymistä.

Abu Dhabi, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, 15.2.2024

¹ Kulttuurin alalla muun muassa Unescon kulttuurista moninaisuutta koskeva yleismaailmallinen julistus (2001), suositus taiteilijoiden asemasta (1980), museoiden ja kokoelmien suojelua ja edistämistä sekä niiden monimuotoisuutta ja yhteiskunnallista roolia koskeva suositus (2015), Haagin yleissopimus kulttuuriomaisuuden suojelemisesta aseellisen selkkauksen sattuessa (1954) ja sen kaksi pöytäkirjaa (1954 ja 1999), yleissopimus kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi (1970), yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta (1972), yleissopimus vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemisesta (2001), yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta (2003) ja yleissopimus kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä (2005). Koulutuksen alalla Dakarin toimintaohjelma, Koulutus kaikille: yhteisten sitoumustemme lunastaminen (2000), Agenda 2030 ‑toimintaohjelma ja sen kestävän kehityksen tavoitteet (SDG) (2015), erityisesti kestävän kehityksen tavoite 4 (SDG 4), Koulutus 2030: Incheonin julistus ja toimintakehys kestävän kehityksen tavoitteen 4 toteuttamiseksi) (2015), Futures of Education (Koulutuksen tulevaisuudet) ‑aloite (2021), Transforming Education Summit ‑konferenssi (2022) ja rauhaan ja ihmisoikeuksiin, kansainväliseen ymmärtämykseen, yhteistyöhön, perusvapauksiin, maailmankansalaisuuteen ja kestävään kehitykseen kasvattamista koskeva suositus (2023).

Johdanto

1. Digitaalisen murroksen ja ihmisten ennennäkemättömän liikkuvuuden kaltaiset edistysaskeleet, sitkeän köyhyyden, terveys- ja muiden hyvinvointiongelmien, kasvavan eriarvoisuuden, ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden häviämisen, luonnonkatastrofien ja aseellisten selkkausten mukanaan tuomat haasteet sekä COVID-19-pandemian pitkäaikaiset vaikutukset ovat nostaneet koulutus- ja kulttuurialan uudet realiteetit etualalle. Ne ovat antaneet aihetta uusille investoinneille kulttuurisiin valmiuksiin ja koulutuksen uudistamiseen, jotta kaikenikäisille oppijoille voidaan heidän koko elämänsä ajan tarjota tietoa, taitoja, arvoja, asenteita ja toimintatapoja, joita tarvitaan ihmisarvon säilyttämiseen, ihmisoikeuksien edistämiseen, sosiaalisen vastuun ja ympäristövastuun vaalimiseen sekä terveen, kestävän, osallistavan, oikeudenmukaisen ja rauhallisen tulevaisuuden turvaamiseen.
2. Erilaisista kulttuuri-ilmaisuista ammentavat kulttuuri ja taiteet rikastuttavat ja uudistavat koulutusta sekä tarjoavat erilaisille oppijoille, myös haavoittuvassa asemassa oleville, keinoja ilmaista ihmisyyttään ja tutustua erilaisiin ilmaisumuotoihin, tapoihin ajatella, tietää, olla ja tehdä, sekä kansojen ja yhteisöjen historiaan ja kieliin, jotka antavat merkityksen heidän maailmankuvalleen, vahvistavat heidän itseluottamustaan ja motivaatiotaan ja siten edistävät parempaa oppimista. Kulttuuri ja taiteet tarjoavat, laajentavat ja ylläpitävät oppimisen tiloja ja yhteisöjä. Lisäksi oppiminen kulttuurin ja taiteiden sisällä, kautta ja kanssa voi kehittää monipuolisia kognitiivisia, sosiaalisia, emotionaalisia ja toiminnallisia taitoja, vahvistaa kokonaisvaltaista oppimista ja herkkyyttä luonnonympäristölle sekä edistää kulttuurien välistä vuoropuhelua, yhteistyötä ja ymmärrystä. Nämä ovat kriittisen tärkeitä tekijöitä, mikäli globaaleihin haasteisiin halutaan vastata ja muutosprosesseja toteuttaa kestävällä tavalla. Siksi ne ovat välttämättömiä myös kattavalle oppimisprosessille, joka on sovitettu vastaamaan nykymaailman ja tulevaisuuden vaatimuksiin.
3. Tätä taustaa vasten Unescon jäsenvaltiot päättivät maaliskuussa 2021 laatia kulttuuri- ja taidekasvatuksen viitekehyksen, joka edistää koulutuksen ja kulttuurin helpompaa ja kaikille avointa saatavuutta; luo laajempaa ymmärrystä kulttuuri- ja taidekasvatuksesta virallisen ja epävirallisen oppimisen sekä arkioppimisen ympäristöissä; varmistaa kulttuuri- ja taidekasvatuksen järjestelmällisen sisällyttämisen asiaankuuluviin kulttuuri- ja koulutuspolitiikkoihin, strategioihin, opetussuunnitelmiin ja ohjelmiin; laajentaa yhteistyötä julkisen politiikan osa-alueiden, tieteenalojen ja koulutusympäristöjen välillä; sekä tukee kulttuuri- ja taidekasvatuksen roolia talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kestävässä kehityksessä.
4. Unescon kulttuuri- ja taidekasvatuksen viitekehyksen laatimiseen sisältyi inklusiivinen ja osallistava kuuleminen, johon osallistui monia eri sidosryhmiä.
5. Tässä viitekehyksessä kulttuuri määritellään "moninaisuudeksi, joka koostuu yhteiskunnille ja yhteiskuntaryhmille tyypillisistä henkisistä, aineellisista, älyllisistä ja emotionaalisista piirteistä [ja johon] kuuluvat taiteen ja kirjallisuuden lisäksi elintavat, yksilön perusoikeudet, arvojärjestelmät, perinteet ja vakaumukset", kuten Unescon MONDIACULT-julistuksissa vuosilta 1982 ja 2022, ja kulttuuria voidaan välittää, ilmaista ja kokea ajassa ja tilassa muun muassa sanoin (kirjallisuus, suulliset perinteet, kieli), äänin (musiikki, radio, media), kuvin (kuvataide, media), liikkein (tanssi, teatteri), muistomerkein ja esinein (arkkitehtuuri, muotoilu, käsityö), kaikenlaisilla digitaalisilla medioilla ja perinteisen tiedon kautta (paikalliset ja alkuperäiskansojen tietämysjärjestelmät, elävä kulttuuriperintö ja kulttuuri-ilmaisut). Koulutus määritellään ”luovuttamattomaksi ihmisoikeudeksi. Se on elinikäinen ja koko yhteiskuntaa koskeva prosessi, jonka kautta jokainen oppii ja kehittää täyteen potentiaaliinsa koko persoonallisuutensa, omanarvontuntonsa, lahjakkuutensa ja henkiset ja fyysiset kykynsä paikallisissa, kansallisissa, alueellisissa ja globaaleissa yhteisöissä ja ekosysteemeissä sekä niiden hyödyksi", kuten on määritelty Unescon suosituksessa rauhaan ja ihmisoikeuksiin, kansainväliseen yhteisymmärrykseen, yhteistyöhön, perusvapauksiin, maailmankansalaisuuteen ja kestävään kehitykseen kasvattamisesta (2023).
6. Kulttuuri- ja taidekasvatus käsittää opettamisen ja oppimisen taiteesta ja kulttuurista sekä kaikista niiden ilmaisumuodoista, niiden kanssa ja niiden kautta. ”Kulttuuri- ja taidekasvatus” asemoi kulttuurin ja taiteen opetusvälineeksi, lähestymistavaksi, tutkimusalaksi ja käytännöksi.

I. Ohjaavat periaatteet

7. Kulttuuri- ja taidekasvatuksen tulee olla kokonaisvaltaista, transformatiivista ja vaikuttavaa, ja sitä tulee ohjata seuraavien periaatteiden mukaisesti:

1. Varmistetaan, että kulttuuri- ja taidekasvatus palvelee ihmiskunnan yhteistä hyvää, on kaikkien saatavilla ja edistää yksilöiden ja kokonaisten yhteiskuntien hyvinvointia. Tämä tunnustus edellyttää sen roolin vahvistamista politiikassa, koulutusjärjestelmissä ja laajemmin koko yhteiskunnassa, entistä tehokkaampaa yhteistä sitoutumista ja kestävien julkisten investointien lisäämistä.
2. Taataan, että kulttuuri- ja taidekasvatus perustuu ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin, jotka on määritelty kansainvälisissä ihmisoikeusvälineissä, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa, ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, taloudellisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia oikeuksia sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevissa kansainvälisissä yleissopimuksissa sekä muissa ihmisoikeuksia koskevissa kansainvälisissä yleissopimuksissa ja sopimuksissa, jotka luovat edellytykset yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien syrjimättömälle ja kestävälle kehitykselle.
3. Sisällytetään sukupuolten tasa-arvo kaikkiin politiikan suunnittelua ja toimeenpanoa koskeviin näkökohtiin, torjutaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja ennakkokäsityksiä, haitallista sisältöä ja väkivaltaa kaikissa koulutusympäristöissä ja huomioidaan kulttuuri- ja taidekasvatukseen liittyvät kokemukset ja käytännöt.
4. Tunnustetaan kulttuurinen moninaisuus ihmiskuntaa määritteleväksi ominaisuudeksi sekä yhteiseksi perinnöksi, joka lisää ja vahvistaa yksilöiden ja yhteiskuntien valinnanmahdollisuuksia, valmiuksia ja arvoja ja jota tulisi suojata ja edistää vaalimalla yhteisymmärrystä, erilaisten kulttuuri-ilmaisujen tasa-arvoista saatavuutta sekä monikielisyyttä kaikissa fyysisissä, virtuaalisissa ja sekamuotoisissa koulutusympäristöissä.
5. Varmistetaan osallisuus, syrjimättömyys ja monimuotoisuuden kunnioittaminen koulutuksessa ja sen kautta kaikilla tasoilla ja kaikissa muodoissa. Näin voidaan torjua kiusaamista, stereotypioita, kaikenlaista syrjintää ja vihamielisyyttä sekä syrjintään, rasismiin, muukalaisvihaan, vihamielisyyteen tai väkivaltaan yllyttävää toimintaa.
6. Mahdollistetaan yhteiskehittäminen erilaisten kulttuuri- ja taidekasvatukseen liittyvien kokemusten ja käytäntöjen pohjalta sekä kaikkien toimijoiden ja edunsaajien, kuten oppijoiden, erityisesti nuorten, kasvattajien, kulttuurialan ammattilaisten ja kulttuurin harjoittajien, yhteisöjen ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien, aktiivinen ja mielekäs osallistuminen kulttuuri- ja taidekasvatuksen suunnitteluun, toimeenpanoon ja arviointiin virallisen ja epävirallisen oppimisen sekä arkioppimisen ympäristöissä.
7. Edistetään elinikäistä ja elämänlaajuista oppimista erilaisissa puitteissa ja ympäristöissä. Näihin sisältyvät fyysiset tilat, kuten luokkahuoneet, yhteisötilat, työpaikat, kulttuuritilat ja luonnonalueet, ja virtuaaliset tilat, kuten digitaaliset alustat, tai sekamuotoiset tilat, joissa on sekä fyysisiä että digitaalisia elementtejä.

II. Tavoitteet

8. Unescon viitekehyksen tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille ja assosioituneille jäsenille kulttuuri- ja taidekasvatusta koskevia ohjeita ja poliittisia suosituksia, jotta ne voivat

1. varmistaa, että kulttuuri- ja taidekasvatus palvelee suoraan kestävän kehityksen ja rauhan toteutumista Yhdistyneiden Kansakuntien nykyisten ja tulevien pyrkimysten mukaisesti, mukaan lukien kestävän kehityksen Agenda 2030 ja kaikki 17 kestävän kehityksen tavoitetta, erityisesti kestävän kehityksen tavoite 4 kaikille avoimesta, tasa-arvoisesta ja laadukkaasta koulutuksesta sekä elinikäisistä oppimismahdollisuuksista ja kestävän kehityksen tavoite 8 kaikkia koskevan kestävän talouskasvun, tuottavan työllisyyden sekä säällisten työpaikkojen edistämisestä
2. hyödyntää uusia edistysaskeleita ja teknologian tarjoamia mahdollisuuksia sekä tunnistaa, ehkäistä ja minimoida erityisesti digitaalisiin teknologioihin ja tekoälyyn liittyviä riskejä voidakseen tukea ja edistää pohdintaa, luovuutta, aloitteita sekä eettistä ja vastuullista käyttöä tällä alueella, erityisesti koulutus- ja kulttuurialan sekä luovien alojen hyödyksi
3. sisällyttää kulttuuri- ja taidekasvatuksen tehokkaasti kulttuuri- ja koulutusaloja koskeviin asiaankuuluviin politiikkoihin, strategioihin ja ohjelmiin, mukaan lukien säädöksiin, opetussuunnitelmiin, opettajien ja kasvattajien koulutukseen, pätevyysvaatimuksiin ja ammatilliseen kehittymiseen, kohti elinikäistä ja elämänlaajuista tietojen, taitojen, asenteiden, arvojen ja toimintatapojen, kuten luovuuden, kriittisen ajattelun ja taiteellisten kykyjen, kehittämistä.

III. Soveltamisala

9. Unescon viitekehyksessä kulttuuri- ja taidekasvatus nähdään ekosysteeminä, joka kattaa kaikille ihmisille suunnatun koulutustoiminnan kaikissa yhteyksissä ja virallisen ja epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen ympäristöissä erilaisilla opetusmenetelmillä – erityisesti sellaisilla, joissa huomioidaan erilaiset kulttuuriset näkökohdat, aktiviteetit, käytännöt, ilmaisut, materiaalit ja esineet – ja toteutustavoilla, kuten paikallinen oppiminen, verkko-opiskelu, etäoppiminen ja sekamuotoinen oppiminen, ja jota tarjotaan kaikilla tasoilla, kaikentyyppisenä ja kaikenlaisten edellytysten puitteissa.
10. Se perustuu edellä mainittuun kulttuurin laaja-alaiseen ymmärtämiseen ja sisältää prosesseja, kuten kulttuurien välisen vuoropuhelun, ja arvoja, kuten kulttuurien, kielten ja tietämyksen moninaisuuden.
11. Se tukee ja edistää sidosryhmien välistä yhteistyötä ja laajoja monialaisia kumppanuuksia muun muassa koulutus- ja kulttuurilaitosten, viranomaisten, kulttuuritilojen ja ‑toimintojen, muistomerkkien ja perintökohteiden, taiteilijoiden ja muiden kulttuurialan ammattilaisten ja kulttuurin harjoittajien, tutkijoiden, paikallisyhteisöjen, yksityisen sektorin toimijoiden, säätiöiden ja kansalaisjärjestöjen kesken.

IV. Strategiset tavoitteet

a) Kulttuuri- ja taidekasvatuksen saatavuus, syrjimättömyys ja tasa-arvoisuus

12. Saatavuus on kriittinen perusta koulutukseen ja kulttuuriin liittyvien oikeuksien käyttämiselle. Laadukkaan kulttuuri- ja taidekasvatuksen saatavuuden varmistamiseksi tulisi ratkaista kaikki oppijoihin kohdistuvat esteet, kuten rajallinen infrastruktuuri ja resurssit sekä haavoittuva asema ja syrjäytyminen, rotuun, väriin, alkuperään, sukupuoleen, ikään, kieleen, uskontoon, poliittisiin näkemyksiin, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, lapsuuden aikaiseen sosioekonomiseen asemaan, vammaisuuteen tai muihin syihin katsomatta.
13. Pääsy laaja-alaisten kulttuuristen ja taiteellisten ilmaisumuotojen, kokemusten ja kasvatuksen piiriin on olennaisen tärkeää, jotta jokainen voi käyttää oikeuttaan osallistua kulttuurielämään ja taiteisiin, antaa niihin panoksensa ja nauttia niistä, mikä tukee myös yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvointia. Tähän kuuluu kulttuuri- ja taidekasvatuksen saatavuuden varmistaminen kouluissa soveltuvin osin sekä laadukkaan virallisen ja epävirallisen koulutuksen sekä arkioppimismahdollisuuksien tarjoaminen kulttuuri- ja taidealan ammattien ja työurien kehittämiseksi, myös monipuolisen kulttuurisisällön kautta. Kulttuurin ja taiteen piiriin pääsyn ehtona on se, että tarjolla on tähän tarkoitukseen varattuja tiloja, jotka ovat avoimia kaikenlaisille osallistujille, kuten museoita, kulttuuri- ja taidelaitoksia, esityspaikkoja, kirjastoja, perintökohteita ja muistomerkkejä.
14. Kaikilla oppijoilla, kasvattajilla ja opettajilla tulisi olla yhtäläinen ja syrjimätön pääsy infrastruktuuriin ja resursseihin sekä mahdollisuus opetella digitaalisten teknologioiden ja tekoälyn käyttöön tarvittavia taitoja ja valmiuksia. Digitaaliset teknologiat ja tekoäly ovat tuoneet uusia tapoja osallistua kulttuuri- ja taidekasvatukseen, mutta samalla keskiöön ovat nousseet digitaalinen kuilu ja eri kulttuurien ja kulttuuri-ilmaisujen välinen epätasapaino verkossa. Näiden epäkohtien korjaaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta taloudellisista, maantieteellisistä ja yhteiskunnallisista eroista johtuvia osallistumisen esteitä voidaan poistaa ja oppijoille, opettajille ja kasvattajille voidaan tarjota heidän tarvitsemansa tiedot ja taidot, myös media- ja informaatiolukutaito.
15. Koulutuksen on oltava demokratisoitua, sen on huomioitava kriittiset näkemykset ja tuettava taistelua kolonialismia ja uuskolonialismia vastaan kaikissa muodoissaan ja ilmenemistavoissaan, sen on oltava vapaa stereotypioista, ennakkokäsityksistä ja ennakkoluuloista, sen on perustuttava erilaisten oppijoiden kunnioittamiseen ja sen on torjuttava kulttuurien, kulttuuristen käytäntöjen, taiteenalojen tai taiteellisten ilmaisutapojen välistä hierarkiaa kohti syrjimättömämpää ja moniarvoisempaa yhteiskuntaa. Kaikilla oppijoilla, erityisesti alkuperäiskansoihin kuuluvilla, vammaisilla, huono-osaisilla, köyhillä ja haavoittuvassa asemassa olevilla, kuten pakolaisilla, maahanmuuttajilla, asuinseuduiltaan siirtymään joutuneilla, aseellisten selkkausten uhreilla sekä kriiseille ja katastrofeille altistuneilla oppijoilla, tulisi olla mahdollisuus osallistua asiaankuuluvaan kulttuuri- ja taidekasvatukseen, antaa oma panoksensa ja menestyä.
16. Koulutuksen on sen vuoksi sisällettävä monimuotoisia, syrjimättömiä, joustavia ja monialaisia lähestymistapoja ja menetelmiä, jotta laadukkaan kulttuuri- ja taidekasvatuksen avulla voidaan torjua leimautumista, muukalaisvihaa, vihapuhetta, disinformaatiota, väärää tietoa ja syrjintää. Tähän sisältyy kulttuurien moninaisuutta, ihmisoikeuksia, kulttuurien välistä ymmärrystä ja kunnioitusta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, konfliktien ehkäisemistä sekä konfliktien jälkeistä sovinnontekoa ja toipumista koskevan tietämyksen ja arvostuksen vahvistaminen kulttuurin ja taiteen keinoin.

b) Kontekstuaalinen, laadukas, elinikäinen ja elämänlaajuinen oppiminen kulttuuri- ja taidekasvatuksessa ja sen kautta

17. Ihmisoikeuksiin perustuvan ja ihmiskunnan sekä maapallon kohtaamiin globaaleihin haasteisiin reagoivan koulutuksen tulisi kattaa kontekstin ja sisällön kannalta olennaiset näkökulmat ja tukea mukautuvia lähestymistapoja, jotka vahvistavat maailmankansalaisuutta sekä ympäristön ja kulttuurien moninaisuuden, myös alkuperäiskansojen entisten ja nykyisten tietojen, kielten ja tapojen, arvostusta. Kulttuuri ja taide tulisi sen vuoksi sisällyttää virallisiin koulutusjärjestelmiin, varhaiskasvatuksesta lähtien aina paikallisesti merkityksellisiin opetussuunnitelmiin ja ‑menetelmiin sekä oppimisympäristöihin, ja huomioon tulisi ottaa paikallinen elävä kulttuuriperintö ja kulttuuri-ilmaukset, alkuperäiskansojen tiedot ja tavat, äidinkielet ja monikielisyys sekä paikalliset kulttuuri-ilmaukset ja luovat ilmaisutavat. Nämä näkökulmat koskevat myös epävirallisen oppimisen tilanteita, joissa tiedot siirtyvät sukupolvelta toiselle, vertaisoppimista, oppisopimuskoulutusta, ammatillisen osaamisen kehittämistä, ammatillista ja moniammatillista yhteistyötä sekä yhteisöllistä oppimista ja osallistumista elinikäisen ja elämänlaajuisen oppimisen pohjalta.
18. Kulttuuri- ja taidekasvatuksen tulee edistää kulttuurien ja sukupolvien välistä vuoropuhelua sekä kulttuurisen ja biologisen monimuotoisuuden vastuullista hallintaa siten, että oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Siksi kulttuuri ja taide tulisi sisällyttää opetukseen ja oppimiseen tekemällä yhteistyötä kulttuuri- ja muiden laitosten ja tilojen, elävien perinnönkantajien, paikallisyhteisöjen edustajien ja muiden kulttuurialan ammattilaisten ja kulttuurin harjoittajien kanssa. Näin voidaan luoda pohja paikkalähtöiselle kasvatukselle, joka yhdistää kaikenikäiset ja erilaisia taustoja edustavat oppijat vahvemmin lähiyhteisöönsä ja ‑ympäristöönsä. Tällainen laaja-alaisempi yhteistyö voi osaltaan poistaa koulutuksessa ilmeneviä aukkoja, edistää huono-osaisten oppijoiden integroitumista ja rikastuttaa koko koulutuskokemusta. Samalla se vahvistaa kulttuurista moninaisuutta, luovuutta, innovointia, tutkimusta ja yhteiskehittämistä tukevaa kulttuurivaihtoa.

c) Kulttuurisen moninaisuuden arvostaminen ja kyky kriittiseen osallistumiseen

19. Kulttuuri on kaikessa moninaisuudessaan integroitava viralliseen ja epäviralliseen oppimiseen ja arkioppimiseen, jotta koulutukseen voidaan sisällyttää yksilöiden ja yhteiskuntien erilaiset identiteetit ja kulttuuri-ilmaisut ja tietoa sekä tietämystä voidaan edistää itseilmaisun, löytämisen ja kokeilun kautta. Kulttuuri on dynaaminen, heterogeeninen ja jatkuvasti kehittyvä, ja se tarjoaa kriittisen tilan vuorovaikutukselle, tiedonvaihdolle, kyseenalaistamiselle, yhteisoppimiselle ja yhdessä luomiselle. Näin se edistää yhteiskuntien elinvoimaisuutta ja monimuotoisuutta.
20. Koulutusjärjestelmien, opetusmenetelmien ja työkalujen tulisi antaa oppijoille olennaiset tiedot, taidot, arvot, asenteet ja mahdollisuudet käyttää taidetta sosiaalisen muutoksen edistämiseen, suojella kulttuuriresursseja paikkalähtöisten mallien ja strategioiden avulla sekä tunnistaa ja kyseenalaistaa kulttuurin välineellistämismuodot ja haitalliset sosiaaliset normit, ennakkokäsitykset ja stereotypiat. Samalla niiden tulisi edistää kulttuurisen moninaisuuden myönteistä arvostusta rakentavana voimana, joka tukee ilmaisunvapautta ja luomisen vapautta, aktiivista demokraattista osallistumista, sosiaalista vastuuta, luovuutta ja innovointia sekä yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä.

d) Resilientin, oikeudenmukaisen ja kestävän tulevaisuuden luomisessa tarvittavat taidot

21. Kulttuuria ja taidetta tulisi hyödyntää koulutusympäristöissä kaikin tavoin. Näin voidaan ruokkia luovuutta, kriittistä ajattelua ja innovointia monimutkaisten kestävyyshaasteiden ratkaisemisessa tarvittavina perusvalmiuksina, tukea erityisosaamista, lahjakkuutta ja henkilökohtaista kehittymistä sekä vahvistaa kulttuurialan ja luovien alojen työllisyyttä ja säällisiä työpaikkoja, jotta luovan talouden kehittyminen voidaan turvata kansallisella ja paikallisella tasolla.
22. Koulutusjärjestelmissä tulisi varhaiskasvatuksesta lähtien hyödyntää kulttuuri- ja taidekasvatuksen potentiaalia, jotta kansalaisten osallisuutta ja demokraattista osallistumista voidaan vahvistaa, muiden aineiden oppimistuloksia parantaa ja luovuutta ja innovointikykyä kehittää, esimerkiksi STEAM-opetuksen (luonnontieteet, teknologia, tekniikka, taideaineet ja matematiikka) avulla, vahvistamalla kirjoitus-, luku- ja puhetaitoja sekä edistämällä sosiaalisia ja tunne-elämän taitoja empatiasta ja solidaarisuudesta moniarvoiseen ajatteluun. Näin voidaan vahvistaa kulttuurisen moninaisuuden arvostusta, parantaa opinnoissa ja työssä suoriutumista, ymmärtää ja ratkaista paikallisia ja globaaleja haasteita sekä vahvistaa kykyä selviytyä tulevaisuuden epävarmuustekijöistä ja kriiseistä.

e) Kulttuuri- ja taidekasvatuksen ekosysteemien institutionalisointi ja arvostus

23. Vahvistetaan tietämystä kulttuuri- ja taidekasvatuksen arvosta yleisen kehityksen kannalta nostamalla se etualalle koulutusjärjestelmissä ja määrittelemällä se olennaiseksi osaksi laadukkaan koulutuksen järjestämistä. Tämä tarkoittaa kulttuurin ja taiteen näkyvyyttä opetussuunnitelmissa, tarvittavan ajan ja tilan varaamista niille lukujärjestyksissä sekä asianmukaisten ja kestävien resurssien järjestämistä. Taiteet erityisenä osaamisalueena tulisi tunnustaa myös sertifioimalla niiden kulttuurialan ammattilaisten ja kulttuurin harjoittajien kulttuuri- ja taideosaaminen, jotka työskentelevät kasvattajina virallisen ja epävirallisen oppimisen sekä arkioppimisen ympäristöissä, sekä painottamalla vahvemmin kulttuurin, taiteiden, kulttuurialan ja luovien alojen luontaista yhteiskunnallista arvoa ja panosta yhteiskunnallisessa kehityksessä.
24. Kulttuuri- ja taidekasvatuksen suunnitteluun ja toteutukseen liittyvästä lokeroinnista tulisi luopua lisäämällä ministeriöiden, virastojen, opettajankoulutuslaitosten ja muiden sidosryhmien osallistumista sekä käynnistämällä kestävämpi yhteistyö viralliseen ja epäviralliseen oppimiseen liittyvien tilojen ja toimijoiden kanssa. Tällainen lähestymistapa rikastuttaa opetussuunnitelmia ja koulutusta, vahvistaa oppimistuloksia ja tarjoaa kokonaisvaltaisen järjestelmän viralliselle ja epäviralliselle oppimiselle.

V. Toimeenpanoa koskevat säännöt

 a) Hallinto, lainsäädäntö ja politiikat

25. Uudistetaan kulttuuri- ja taidekasvatuksen hallintoa ja sitä koskevaa politiikkaa kestävillä, syrjimättömillä ja mukautettavilla strategioilla, jotka edistävät vuoropuhelua ja yhteistyötä hallinnon eri tasojen, politiikan osa-alueiden, mekanismien ja rakenteiden välillä sekä laitosten, kulttuurialan ammattilaisten ja kulttuurin harjoittajien, kasvattajien ja muiden kehitystoimijoiden kesken. Erityisesti pannaan alulle ja virallistetaan mekanismit, joilla varmistetaan säännöllinen yhteistyö erityisesti kulttuuri- ja koulutusasioista vastaavien ministeriöiden, mutta myös terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta, tieteestä, innovoinnista, ympäristöstä, taloudesta, kehityksestä ja suunnittelusta vastaavien tahojen välillä, jotta kulttuuri- ja taidekasvatus voidaan sisällyttää virallisen ja epävirallisen oppimisen sekä arkioppimisen ympäristöihin järjestelmällisesti ja tehokkaasti. Tätä olisi tuettava tarjoamalla helposti saatavilla olevaa, tutkimukseen ja näyttöön perustuvaa tietoa, priorisoimalla pitkän aikavälin kulttuuri- ja taidekasvatustoimet, turvaamalla resurssit ja kokemukset kaikille sekä suunnittelemalla menettelytapoja, jotka mahdollistavat yhteisen seurannan ja arvioinnin julkisen politiikan eri osa-alueilla.
26. Edistetään kulttuuri- ja taide-ekosysteemien ammattimaistamista, kulttuuri-, taide- ja luovuusosaamisen tunnustamista sekä infrastruktuurin kehittämistä vahvistamalla kulttuuri- ja taidealan teknisen ja ammatillisen koulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen rakenteita, strategioita ja ohjelmia, jotta nuoret ja aikuiset voivat hankkia kulttuuri- ja taidekasvatuksen eri osa-alueisiin liittyviä tietoja ja taitoja, jotka tukevat työllistymistä, yhteisöpalveluiden käyttöä, harjoittelupaikkojen saamista ja yrittäjyyttä kulttuurialalla ja luovilla aloilla.

b) Oppimisympäristöt

27. Laajennetaan oppimisympäristöjen käsitettä käynnistämällä kestävämpi yhteistyö viralliseen ja epäviralliseen oppimiseen sekä arkioppimiseen käytettävien tilojen kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi erikoiskoulut, museot, galleriat, kirjastot, esittävän taiteen paikat, luovuuskeskukset, kaupungit ja kunnat, myös Unescon luovien kaupunkien verkoston ja Unescon oppivien kaupunkien globaalin verkoston jäsenet, yhteisökeskukset, kulttuuri- ja luonnonperintökohteet, muistomerkit ja muut taide- ja kulttuurilaitokset sekä ‑tilat kaupungeissa ja maaseudulla. Tällainen käytäntö avaa uusia näköaloja monialaisille oppimis- ja tiedonvaihtopaikoille, ja erilaisten toimintatapojen, kuten käytännön oppimisen, mentoroinnin ja työharjoittelun, sekä julkisten ja yksityisten kumppanuuksien kautta se rikastuttaa vastavuoroisia oppimiskokemuksia koko yhteisön yhteisenä toimintana.

c) Oppimiskokemukset

28. Integroidaan erilaiset paikalliset tietämysjärjestelmät, aineelliset ja aineettomat kulttuuriresurssit, kuten elävän perinnön ja kulttuurin käytännöt ja ilmaisut, viralliseen ja epäviralliseen oppimiseen sekä arkioppimiseen, jotta voidaan tarjota monipuolisia, paikallisesti merkityksellisiä ja kulttuurien välisiä oppimiskokemuksia.
29. Otetaan taiteilijat ja muut kulttuurialan ammattilaiset sekä kulttuurin harjoittajat, elävät perinnönkantajat, kansalaisjärjestöt, oppijat ja muut asiaankuuluvat sidosryhmät kriittisinä toimijoina mukaan koulutukseen, tietojen keruuseen, analysointiin ja levittämiseen, tutkimusprosesseihin sekä opetussuunnitelmien ja oppimiskokemuksen muiden ulottuvuuksien kehittämiseen ja arviointiin. Näin kulttuuri- ja taidekasvatusta voidaan suunnitella ja toteuttaa entistä monipuolisemmin kaikilla koulutustasoilla ja kaikissa koulutusympäristöissä.

d) Opettajat ja kasvattajat

30. Monipuolistetaan opettajan ammattia ja varmistetaan, että se ilmentää yhteiskunnan rikasta kulttuurista moninaisuutta, ottamalla eläviä perinnönkantajia, taiteilijoita ja muita kulttuurialan ammattilaisia ja kulttuurin harjoittajia mukaan edistämään yhteisöllistä huolenpitoa ja tukea, tiedonvaihtoa ja yhteiskehittämistä, joita transformatiiviset oppimiskokemukset erilaisissa fyysisissä, virtuaalisissa ja sekamuotoisissa oppimisympäristöissä edellyttävät.
31. Uudistetaan opettajankoulutusta ja ammattitaidon kehittämistä sisällyttämällä siihen kulttuuri- ja taidekasvatus ja tukeudutaan opettajankoulutuksen kehittämisessä tutkimustietoon. Kehitetään samanaikaisesti laadukkaita, asianmukaisia ja helppokäyttöisiä toimintaohjeita, pedagogisia välineitä ja materiaaleja, joilla voidaan muun muassa vahvistaa opettajien valmiuksia käyttää uusia, luovia opetusmenetelmiä ja erityisesti kulttuurialan tarjoamaa opetussisältöä. Lisäksi edistetään vuoropuhelua ja yhteistyötä opetushenkilöstön sekä kulttuurialan ammattilaisten ja kulttuurin harjoittajien välillä, jotta koulutukseen, taiteeseen ja kulttuuriin liittyviä kokemuksia voidaan vaihtaa, luoda yhdessä ja rikastuttaa sisällyttämällä kulttuuri- ja taidemateriaalit koulutusprosesseihin sekä edistämällä epävirallista ja epämuodollista kulttuuri- ja taidetoimintaa kaikkien oppijoiden parissa.
32. Lisätään investointeja, jotta pätevistä opettajista, kouluttajista ja koulujärjestelmän ulkopuolisista kasvattajista vallitseva pula voidaan ratkaista erityisesti maaseudulla ja pienissä kunnissa ja jotta voidaan tarjota kontekstuaalista, elinikäistä ja elämänlaajuista oppimista palvelevaa laadukasta opettajankoulutusta, kasvattajien koulutusta ja jatkuvaa ammattitaidon kehittämistä, jossa innovatiivisen pedagogiikan ja digitaalisten teknologioiden avulla vahvistetaan nykyhetkessä ja tulevaisuudessa tarvittavia taitoja sekä rikastetaan yleistä oppimiskokemusta luokkahuoneessa ja sen ulkopuolella.
33. Parannetaan opettajien, oppimista edistävien tahojen, kouluttajien ja kasvattajien sekä kulttuuri- ja taidekasvatuksen parissa työskentelevien taiteilijoiden ja muiden kulttuurialan ammattilaisten ja kulttuurin harjoittajien asemaa ja työoloja, myös työllistymistä ja palkitsemiskäytäntöjä, asianmukaisin toimin ja resurssein sekä infrastruktuurin, joustavien työkäytäntöjen ja ammatillisen kasvun ja hyvinvoinnin keinoin. Lisäksi edistetään toimenpiteitä, joilla koulujen hallinnollisia prosesseja voidaan sujuvoittaa ja organisatorisia esteitä voidaan poistaa, jotta opettajilla, ohjaajilla ja kasvattajilla on aikaa ja joustavasti mahdollisuuksia tehdä aloitteita ja solmia kumppanuuksia kulttuurilaitosten, kulttuurialan ammattilaisten ja kulttuurin harjoittajien kanssa.

e) Digitaaliset teknologiat ja tekoäly

34. Hyödynnetään media- ja informaatiolukutaitoa, joka tukee tehokkaan kulttuuri- ja taidekasvatuksen järjestämistä digitaalisella aikakaudella, ja edistetään samalla digitaalisten teknologioiden luovaa, itsenäistä, eettistä ja vastuullista käyttöä varmistamalla yksityisyyden ja immateriaalioikeuksien suoja sekä kulttuurin moninaisuuden ja monikielisyyden kunnioittaminen verkossa.
35. Laajennetaan kulttuuri- ja taidekasvatukseen liittyvien digitaalisten teknologioiden saatavuutta muun muassa hyödyntämällä kehittynyttä infrastruktuuria ja ylläpitoa, digitalisoitua kulttuurisisältöä, digitaalisia arkistoja sekä koulutuksen ja taitojen kehittämistä. Näin erilaiset teknologiat ja työkalut voidaan yhdistää oppimisprosesseihin erityisesti vähiten kehittyneiden maiden, vammaisten sekä haavoittuvassa asemassa olevien ja huono-osaisten kannalta mielekkäällä ja hyödyllisellä tavalla.
36. Edistetään tutkimusta ja innovointia, joiden avulla voidaan kehittää monipuolisia, kestäviä, eettisiä, turvallisia ja neutraaleja kulttuuri- ja taidekasvatuksen digitaalisia työkaluja, myös sellaisia, joita tarvitaan taiteenteossa sekä kulttuurin ja taiteiden kautta tapahtuvassa tiedonvaihdossa ja oppimisessa.
37. Hyödynnetään inhimillisiä valmiuksia osallistua paikallisten ja kulttuuristen resurssien rikastuttaman digitaalisen sisällön yhteiskehittämiseen, käyttöön ja tarjoamiseen kulttuuri- ja taidekasvatuksessa. Näin opettajat ja oppijat saadaan aktiivisesti mukaan koulutusprosesseihin ja sisällöntuottajiksi, ja innovatiivisten opetusmenetelmien valikoimaa voidaan laajentaa muun muassa käyttämällä yleisesti saatavilla olevia kulttuuri- ja taidekasvatusmateriaaleja.
38. Laajennetaan kulttuuri- ja taidekasvatuksessa käytettäviin uusiin teknologioihin ja tekoälyyn liittyvää yhteistyötä. Vahvistetaan muun muassa tietämystä teknologiaan ja tekoälyyn, kuten generatiiviseen tekoälyyn ja kyberturvallisuuteen, liittyvistä mahdollisuuksista ja riskeistä, kun niitä käytetään osallistavien oppimisympäristöjen, uusien luomis- ja ilmaisumuotojen sekä luovuuden jakamistapojen tukena, ja arvioidaan niiden vaikutusta kulttuurialan ja luovien alojen arvoketjuun. Tällaista toimintaa tulisi tukea käynnistämällä vuoropuhelu kulttuuri- ja taidekasvatuksen eri osaamisalojen ja asiantuntemuksen sekä muiden alojen sidosryhmien välillä, jotta voidaan arvioida teknologiaan liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä, kerätä tietoa kulttuuri- ja taidekasvatuksessa tarvittavien taitojen ja valmiuksien kehittämiseksi, varmistaa digitaalisten työkalujen tasapainoinen sääntely ja saavuttaa yhteisymmärrys tulevaisuuden strategioista.

f) Kumppanuudet, toimielinten välinen koordinaatio

39. Innovoidaan ja laajennetaan viranomaisten, kulttuurilaitosten, koulujen, muistomerkki- ja kulttuuriperintökohteiden, paikallisyhteisöjen, kansalaisjärjestöjen, yksityisen sektorin, median, oppijoiden, kasvattajien, taiteilijoiden ja muiden kulttuurialan ammattilaisten ja kulttuurin harjoittajien sekä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa tehtävää yhteistyötä kansainvälisellä, alueellisella, kansallisella ja paikallisella tasolla ja kehitetään koordinointimekanismeja, jotka kannustavat pitkäaikaiseen yhteistyöhön ja edistävät tiedon jakamista, taiteilijoiden ja muiden kulttuurialan ammattilaisten ja kulttuurin harjoittajien liikkuvuutta ja residenssiohjelmia sekä yhteiskehittämistä. g) Rahoitus
40. Kohdennetaan rahoitusta, myös julkisten ja yksityisten kumppanuuksien kautta saatavaa, yhteistyöinfrastruktuurien ja ‑mekanismien kehittämiseen ja otetaan käyttöön hallinnollisia, inhimillisiä ja aineellisia resursseja, joilla turvataan kulttuuri- ja taidekasvatuksen ekosysteemin kestävyys pitkällä aikavälillä.
41. Kehitetään uudistetun kulttuuri- ja taidekasvatuspolitiikan suunnitteluun ja toteutukseen tarkoitettuja taloudellisia ja muina luontoissuorituksina annettavia mekanismeja, jotka kattavat opetussuunnitelmien, pedagogiikan ja viitekehysten uudistamisen.

h) Tutkimus, data ja arviointi

42. Vahvistetaan nykyisiä mekanismeja, jotka palvelevat systemaattista, kattavaa, yhteistyöhön perustuvaa, monitieteellistä ja ‑alaista tutkimusta sekä eri aihealueita, erityisesti kulttuuri- ja taidekasvatusta, koskevien tietojen keruuta, analysointia ja seurantaa, tai pannaan alulle uusia, pitkäaikaisia ja uudistavia mekanismeja, joiden tarkoituksena on tukea näyttöön perustuvaa päätöksentekoa ja toimeenpanoa, arviointia, jalkauttamista ja kulttuuri- ja taidekasvatuksen edistämistä.

VI. Valvonta, seuranta ja arviointi

43. Unescon viitekehyksen strategisten tavoitteiden edistämiseksi sekä viitekehyksen toimeenpanon edistymisen ja maailmanlaajuisesti opittujen asioiden arvioimiseksi jäsenvaltioiden ja assosioituneiden jäsenten tulisi
    1. tukea viitekehyksen toimeenpanoa jakamalla edistymistä, hyviä käytäntöjä ja haasteita. Tässä tarkoituksessa ja hyödyntämällä olemassa olevia raportointimekanismeja, kuten kulttuuripolitiikan maailmanlaajuista raporttia (Global Report on Cultural Policies), koulutuksen maailmanlaajuista seurantaraporttia (Global Education Monitoring Report) ja muun muassa kestävän kehityksen tavoitetta 4.7 koskevia mekanismeja, Unescolle toimitetaan vapaaehtoispohjalta viitekehyksen kansallisen toimeenpanon edistymistä koskeva raportti neljän vuoden välein vuodesta 2025 alkaen.
    2. selvittää, olisiko alueellisella tai maailmanlaajuisella tasolla mahdollista perustaa Unescon alaisuudessa toimivia luokan 2 kulttuuri- ja taidekasvatuskeskuksia, jotka vahvistaisivat kulttuurin ja koulutuksen välistä yhteyttä koskevaa tutkimusta ja analysointia ja joiden tehtäviin kuuluisivat myös koulutus, tiedonkeruu ja analysointi sekä viitekehyksen toimeenpanon valvonta ja arviointi. Tällaisten keskusten perustamisen ehtona ovat järjestön määrittelemät asiaankuuluvat menettelyt, kuten tarvittava toteutettavuustutkimus ja ehdotuksen tehneiden jäsenvaltioiden käyttöön asettamat kestävät resurssit.
44. Tukeakseen jäsenvaltioita ja assosioituneita jäseniä viitekehyksen toimeenpanossa Unescon tulee nykyisten resurssiensa puitteissa
    1. kehittää viitekehykselle erityinen maailmanlaajuinen valvontamekanismi, muun muassa hyödyntämällä olemassa olevia globaaleja, alueellisia ja kansallisia valvontamekanismeja, jolla voidaan arvioida viitekehyksen toimeenpanon edistymistä jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien osalta ii. mahdollistaa jäsenmaissa kehitettyihin hyviin käytäntöihin painottuva säännöllinen tietojen jakaminen, joka tukee onnistuneiden menetelmien ja mallien vaihtoa maiden välillä

3. ottaa Unescon koulutus- ja kulttuurialojen verkostot mukaan edistämään kulttuuri- ja taidekasvatuksen osa-alueiden tutkimusta, vahvistamaan näyttöön perustuvaa analysointia sekä tehostamaan yhteistyötä nykyisten alueellisten ja kansainvälisten verkostojen ja muiden kulttuuri- ja taidekasvatusalan toimijoiden kanssa. Samassa tarkoituksessa kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kansallisia verkostoja ja toimijoita, joihin kuuluvat muun muassa Unesco-professorit ja Unesco-kouluverkostoon kuuluvat koulut, joilla on kulttuuri- ja taidekasvatukseen liittyviä ohjelmia ja hankkeita.
4. kehittää ja laajentaa kumppanuuksia erilaisten julkisten ja yksityisten sidosryhmien kanssa, joiden asiantuntemusta ja kokemuksia voidaan hyödyntää viitekehyksen strategisten tavoitteiden täydentämisessä ja edistämisessä
5. kerätä ja levittää asiaankuuluvaa tutkimustietoa, edistymisraportteja, dataa ja erilaisia käytäntöjä jäsenvaltioiden, assosioituneiden jäsenten ja kumppanien kesken
6. osallistua laajaan pohdintaprosessiin kulttuuri- ja taidekasvatuksen vahvistamiseksi syventämällä Unescon kulttuuri- ja koulutussektorien laatimien asiaankuuluvien yleissopimusten, suositusten, ohjelmien ja toimenpiteiden välisiä nykyisiä synergioita.