Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorio osallistui tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon pyöreän pöydän keskusteluun kulttuurialan tulevaisuuden näkymistä syyskuussa 2020. Tässä blogiartikkelissa kerrotaan tiivistetysti suosituksistamme alan haasteisiin.

Taide vahvistaa resilienssiä eli sinnikästä selviytymiskykyä, jolle pandemia-aikaan on tarvetta

Yhteiskunnan investoinnit taiteen ja taidekasvatuksen saavutettavuuteen ovat samalla investointeja resilienssin ja kulttuurihyvinvoinnin vahvistamiseen. Me Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatoriossa näemme, että taide- ja kulttuurialan lyhyen ja pitkän aikavälin kehittämistarpeet vaativat niin taide- ja kulttuurialan toimijoilta kuin valtiovallalta nykyistä vahvempaa alan haasteiden ja rakenteiden tiedostamista sekä kokonaisvaltaisesti suunniteltuja tukitoimia.

Taide ja kulttuuri tuovat toivoa korona-aikaan

Taiteilla ja kulttuurilla on koronaepidemian aiheuttamassa poikkeustilassa elintärkeä tehtävä auttaa ihmisiä vahvistamaan ja monipuolistamaan henkilökohtaista taide- ja kulttuurisuhdetta ja sen avulla kohtaamaan ja käsittelemään niin hyvän elämän odotuksia ja arvopohjaa kuin epidemian aiheuttamia tunteita. Taide ja kulttuuri voivat laajasti katsottuna tuottaa myös toivoa ja vakauttavia selviytymiskeinoja epävarmuuden keskelle. Lisäksi näemme, että taiteisiin ja kulttuuriin osallistuminen voi merkittävällä tavalla tukea ihmisten ja ryhmien välisen keskinäisen luottamuksen palauttamista ja tukea siten kollektiivista koronaepidemiasta toipumista.

Taiteet ja kulttuuri voivat edistää sinnikkään selviytymiskyvyn kehittymistä muun muassa vahvistamalla luovaa ajattelua, tuomalla tasapainoa elämään, tukemalla muistelua, vahvistamalla itsetuntoa, auttamalla käsittelemään surua ja löytämään mielekkyyttä pahoistakin kokemuksista. Taiteet eivät kuitenkaan lisää resilienssiä automaattisesti. Henkilökohtaisen taidesuhteen kehittyminen lähtee taiteen kohtaamisesta ja aktiivisesta taiteisiin osallistumisesta, joka edellyttää asianmukaista ohjausta. Kaikki riippuu pitkälti siitä, miten yksilön henkilökohtaista taidesuhdetta kehitetään, eli siitä, miten taidetoiminnassa pedagoginen vuorovaikutus toteutuu.

Tukea ja ohjausta ammattilaisille pandemian aikana

Ehdotamme, että valtiovalta priorisoi lyhyellä aikavälillä toimenpiteitä, joilla autetaan taide-, kulttuuri- ja taidekasvatusalan ammattilaisia ja organisaatioita selviämään koronapandemian vaikutuksista. Suomessa on tällä hetkellä suuri määrä taide- ja kulttuurialan osaamista ja potentiaalia, ammattilaisia, joiden työ- ja taloustilanne on koronapandemian takia entistä heikompi. Näemme, että tämä potentiaali on viisasta ja kaukonäköistä valjastaa käyttöön pitkäjänteisesti ja kestävästi juuri nyt.

On huolehdittava siitä, että taideperustaiseen kriisityöskentelyyn suuntautuville taiteilijoille, taideopettajille ja taiteilija-tutkijoille on tarjolla sekä koulutusta että ohjauksellista tukea esimerkiksi ryhmätyönohjauksen muodossa. Tämä edellyttää erillisresurssin kohdentamista kriisityöhön taide-, kulttuuri- ja taidekasvatusorganisaatioille – ei pelkästään taidekasvattajien ja taiteilijoiden
palkkaamiseen, vaan myös koronakriisiin vastaavien palvelukonseptien kehittämiseen kokonaisvaltaisesti. Pidämme tärkeänä, että valtiovalta huomioi taidekasvattajien ja taiteilijoiden erityisosaamisen ja potentiaalin kaikenikäisten ihmisten taide- ja kulttuurisuhteen vahvistamisessa. Se voi lisätä resilienssiä ja siten myös kriisistä selviämistä.

Yläkouluihin ja lukioihin pilottina kokeiluoppiaine

Lapset ja nuoret tarvitsevat mahdollisuuksia päästä osalliseksi taiteista ja kulttuurista, jotta he oppivat arvostamaan niiden merkitystä omassa elämässään ja yhteiskunnassa. Näemme, että taide- ja taitoaineiden asemaa on vahvistettava yleissivistävässä koulutuksessa. Ehdotamme valtiovallalle pilottihanketta, joka tuo yläkouluihin ja lukioihin uuden kokeiluoppiaineen. Sen tavoitteena olisi osoittaa, että taide- ja kulttuuritieto, kokemuksellisuus ja nuorten oma näkemyksellisyys ovat laajasti hyödynnettävissä muissa oppiaineissa, lisätä nuorten kiinnostusta taide- ja kulttuuriperintöä ja -tarjontaa kohtaan ja siten myös luoda perustaa sellaisen elinikäisen taide- ja kulttuurisuhteen rakentumiselle, joka vahvistaa resilienssiä ja lisää hyvinvointia.

Valtiovallan tulee varmistaa, että koronaepidemian aikana alkanut opetuksen digitalisoituminen jatkuu. Valtiovallan on tarjottava oppilaitoksille taloudellisia resursseja asianmukaisten laitteiden ja ohjelmien hankintaan, samoin kuin digimurrosta edistävään opettajien ja muun henkilökunnan koulutukseen. Näin varmistetaan opetuksen saatavuus poikkeusoloissa, kehitetään taidekasvatuksen saatavuutta ja hyödynnetään teknologian suomia mahdollisuuksia taidekasvatuksen kehittämisessä.

Lisää kulttuurikasvatussuunnitelmia ja etsivää kulttuurityötä

Pitkällä aikavälillä näemme, että valtiovallan tulee kaikin olemassa olevin ja uusin keinoin edistää sitä, että taiteen, kulttuurin ja taidekasvatuksen organisaatioissa huomioitaisiin entistä vahvemmin ihmisten kulttuurinen moninaisuus ja keskinäinen erilaisuus. Lisäksi valtiovallan on edistettävä kulttuurikasvatussuunnitelmien laatimista ja ennen kaikkea toteutumista kunnissa. Kulttuurikasvatussuunnitelmissa tulee huomioida etsivä kulttuurityö keinona tavoittaa erityisesti ne lapset ja nuoret, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Etsivällä kulttuurityöllä tarkoitetaan kulttuuriharrastuksen tarjoamista räätälöidysti lapselle tai nuorelle, joka ei muuten osaisi hakeutua tai pääsisi sellaisen pariin (Turpeinen ym. 2019). Kaikkien suomalaisten ja Suomessa asuvien kulttuurihyvinvoinnin toteutumisen edistämiseksi valtiovallan on huolehdittava myös siitä, että kaikissa Suomen maakunnissa on strategisena alueellisena asiakirjana alueellinen kulttuurihyvinvointisuunnitelma, joka sijoittuu alueelliseen terveyden edistämisen kokonaisuuteen.

Taiteiden ja humanistisen tiedon asema koulussa

Valtiovallan on syytä suhtautua erittäin varauksellisesti talousjärjestö OECD:n ehdottamiin toimenpiteisiin (Global Education Reform Movement, GERM) osana COVID-19-viruksen aiheuttamasta poikkeustilasta selviämistä. Näissä ehdotuksissa kapea-alaiset taloudelliset intressit ovat määrääviä. Suomalaisen koulumallin tietoinen säilyttäminen ja kehittäminen edellyttää taiteiden ja humanistisen tiedon merkitsevää asemaa opetuksessa ja mahdollisuuksia omavalintaiseen taiteiden harrastamiseen henkilökohtaisen kasvun tukemiseksi.

Tutkimuksen potentiaali hyödynnettävä entistä paremmin

Näemme myös, että valtiovallan kannattaa nykyistä paremmin huomioida taiteen tutkimuksen, taiteellisen tutkimuksen, taidekasvatuksen tutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen potentiaali, kun
etsitään monitieteisiä ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Lisäksi valtiovallan tulee selkeästi edistää taide-, kulttuuri- ja taidekasvatusalan kentän ja tutkimuksen välistä yhteistyötä niin, että alan merkittävästä työstä saadaan kerättyä merkityksellistä tutkimusperustaista kansallista tietoa.

Taidealan organisaatioista ketterämpiä ja tasa-arvoisempia

Taide- ja kulttuuri- ja taidekasvatusalan organisaatioiden on omassa toiminnassaan kehitettävä resilienssiään ja ketteryyttään toimia niin keskinäisessä yhteistyössä kuin yhteistyössä muiden toimialojen kanssa sekä kehittää uusia palvelukonsepteja ja jakelukanavia. Kulttuuristen perusoikeuksien toteutumisen ja kulttuurihyvinvoinnin vahvistumisen kannalta on elintärkeää, että taide- ja kulttuurialan organisaatiot tiedostavat aikaisempaa paremmin alan toiminnassa ja palveluissa vaikuttavat eriarvoisuuden mekanismit ja sitoutuvat purkamaan niitä.

Kannanotto ja sen perustelut ovat kokonaisuudessaan saatavilla sähköpostitse. Voit lähettää pyynnön lisätiedoista osoitteeseen observatorio@uniarts.fi.