Tutkin musiikinhistoriaan liittyvässä väitöstyössäni kahden säveltäjän ystävyyttä ja sen liittymistä osaksi heidän musiikkiaan. Cembalisti-säveltäjien Johann Jacob Froberger ja Louis Couperin tuttavuudesta on viitteitä musiikissa, mutta ei suoria kirjallisia dokumentteja. Lähestyn sävellyksissä olevia vihjeitä, kuten musiikillisia lainauksia, ystävyyden historian ja filosofian ajatusten kautta. Taiteen ja ystävyyden kietoutumisesta toisiinsa on esimerkkejä varhaismodernissa ystävyysdiskurssissa ennen muuta kuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Tunnetuimpia ovat Montaignen essee Ystävyydestä, Thomas Moren Utopia ja Erasmuksen Hulluuden ylistys. Sijoittamalla Couperinin ja Frobergerin ystävyyden osaksi varhaismodernia ystävyysdiskurssia nostan samalla musiikin tarkastelun kuvataiteen ja kirjallisuuden esimerkkien rinnalle.

Tutkimuksessa hyödynnän mikrohistoriallista lähestymistapaa, erityisesti Carlo Ginzburgin ajatuksia taiteen ja sosiaalisen kontekstin yhtäaikaisesta tarkastelusta. Ginzburgin johtolanka-ajatus on myös tärkeä muodostaessani kuvaa kahden säveltäjän ystävyydestä hajanaisten dokumenttien avulla. Lähdeaineisto koostuu sävellyksistä ja arkistomateriaalista.