YK on varoittanut koronavirusepidemian seurauksena globaalista mielenterveyskriisistä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet jo ennen epidemiaa, kirjoitti päätoimittaja Anu Ubaud (HS Kolumni 24.5.).

Mielenterveyden ongelmat alkavat usein vastoinkäymisistä – ihminen kokee, että ei pärjää. Pärjäämisessä on yleensä kyse resilienssistä eli ihmisen kyvystä toipua vastoinkäymisistä, sopeutua muutoksiin ja jatkaa elämää.

Lasten kehitystä tarkastelleen tutkijan Edith Grotbergin mukaan turvallisuudentunne, jota hyvät ihmissuhteet tarjoavat, luo perustan resilienssin kehittymiselle. Lapsilla resilienssiä voidaan kehittää tukemalla lapsen ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutusta.

Esimerkiksi Tampereella on neuvolan kautta tarjolla isä-vauvasirkusta. Osallistavalla sirkustoiminnalla vahvistetaan vanhemman ja lapsen välisen luottamussuhteen kehittymistä.

Resilienssiä voi vahvistaa osallistumalla taiteisiin. Taiteelliselle toiminnalle keskeinen useiden ratkaisuvaihtoehtojen kokeilu voi auttaa yksilöä ajattelemaan joustavasti omaa tilannettaan ja siten löytämään ongelmiinsa vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Taiteessa uuden luomiseen liittyy myös epävarmuutta. Siinä lähestytään uteliaasti jotain sellaista, jota ei vielä tunneta tai osata. Siten taiteellinen toiminta voi vahvistaa rohkeutta ja kärsivällisyyttä kuten myös epävarmuuden ja epäonnistumisen sietämistä.

Hektisen elämän repiessä eri suuntiin taide tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua, keskittyä, koota ajatuksia ja pohtia elämän kysymyksiä taiteen äärellä ja sen keinoin. Filosofit Alain de Botton ja John Armstrong kirjoittavatkin kirjassaan Art as Therapy, että taide auttaa tasapainottamaan elämäämme. Automaattisesti taide ei kuitenkaan lisää resilienssiä, vaan siihen tarvitaan henkilökohtainen taidesuhde. Sen kehkeytyminen lähtee taiteen kohtaamisesta ja aktiivisesta taiteisiin osallistumisesta.

Laadukasta pedagogista vuorovaikutusta tarvitaan, jotta positiivinen henkilökohtainen taidesuhde pääsisi alulleen ja kehittyisi.

Koulujen taidekasvatuksella ja taiteen perusopetuksella on tässä keskeinen tehtävä. Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorio on äskettäin korostanut myös koulujen harrastustuntitoimintaa pyrkimyksenä tavoittaa varsinkin ne lapset ja nuoret, joilla ei ole harrastuksia ja joiden syrjäytymisen riski on suurin.

Aikuisten ja myöhäisikäisten mahdollisuuksia osallistua taiteisiin kyvykkyydestä tai elämäntilanteesta riippumatta tulisi myös tukea, toteavat tutkijat Taideyliopiston koordinoimassa ArtsEqual-tutkimushankkeessa.

Osallistavan taidetoiminnan integrointi nykyistä paremmin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen palveluihin on keino vahvistaa ihmisten resilienssiä ja yleisemmin kulttuurihyvinvointia.

Myös kansalais- ja työväenopistojen aikuisille suunnatussa taidekasvatuksessa kulttuurihyvinvoinnin näkökulma tulisi huomioida nykyistä voimakkaammin.

Kai Lehikoinen

tutkimuskeskuksen johtaja, Cerada, Taideyliopisto

Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 1.6.2020.