Arviointi on keskeinen osa opetusta. Arvioinnin pohtimisessa on syytä tarkastella mm. seuraavia kysymyksiä:

Mitä arvioidaan?
Miten arvioidaan?
Kuka arvioi?

Vielä 1980-luvulla ajateltiin, että arviointi on

• diagnostista: oppilaiden lähtötason arviointia
• formatiivista: oppilaiden etenemisen seurantaa
• summatiivista: lopputuloksen arviointia

Konstruktivismi toi 1990-luvulla muutoksen, ja arvioinnin piiriin ajatellaan kuuluvan myös

• ei pelkkä formaalinen kirjatieto, vaan myös mm. käytännöllinen ja informaali tieto
• opetuksen myötä tapahtunut käsitysten muuttuminen
• oppilaan tietoisuus omasta ajattelustaan ja oppimisestaan
• erilaisten tietojen ja taitojen käyttö

Arviointitilannetta pidetään myös sosiaalisena vuorovaikutustilanteena, johon voi opettajan lisäksi osallistua oppilas tai oppilasryhmä.
 

Päivi Tynjälä: Oppiminen tiedon rakentamisena

Mikäli laadullisia arviointimenetelmiä käytetään, on tärkeää että oppilaat ovat tietoisia arvioinnin kriteereistä, siitä mitä arvioidaan. Toisaalta arvioinnin avulla he myös saavat palautetta tekemisistään, mitä monet oppilaat myös arvostavat.

• itsearviointi kehittää tietoisuutta omasta ajattelusta
• arviointi on vuorovaikutusta - opetuskeskustelu voi täydentää tehtävien suorittamista
• laadullisen arvioinnin kriteerit riippuvat tavoitteista: oppilaiden tulee tietää mitä arvioidaan
• kriteerien erittely on tärkeää ja sitä voi tehdä yhdessä oppilaiden kanssa
• ns. autenttisessa arvioinnissa osaamista arvioidaan luonnollisessa tilanteessa

Tentti- ja koekäytänteitä

• aineistokoe: kirjat mukana kokeessa
• näyttökoe: autenttisen tehtävän suorittaminen

Oppimisprosessiin kytkettyjä arviointimenetelmiä

• harjoitustyöt
• esseet: kirjoittaminen tekee ajatukset näkyviksi
• esitykset: postereista esitelmiin
• jatkuva arviointi: seurantaa, arviointilomakkeita jne.
• projekti: oppilas voi arvioiden myös muiden töitä
• oppimispäiväkirja: oppilaan oma reflektiivinen ajattelu, myös opettajan antamia näkökulmia

Portfolio

Portoflio tarkoittaa yleensä opiskelun myötä kartutettavaa kansiota, joka voi koostua kahdesta erilaisesta osasta:

1. Työkansio, johon oppilas kerää kaikki työnsä
2. Näytekansio, johon on valittu parhaat työt, ja joka sisältää kirjallisen itsearvioinnin ja valintojen perusteluja

Laadullisia arviointimenetelmiä

Fenomenografia

• tutkii ihmisten käsityksiä elämän eri ilmiöistä
• oppilaat kirjoittavat käsityksensä tutkittavasta ilmiöstä - opettaja etsii mahdollisimman paljon toisistaan eroavat käsitykset, määrittelee kriteerit miksi niin on, erittelee muut ja etsii erot ja yhtäläisyydet ja tarkentaa kriteereitään
• ennakkokäsitykset tärkeitä
• tarjoaa materiaalia käsitysten muutoksen arviointiin

SOLO-taksonomia (the Structure of Observed Learning Outcome)

1. Esirakenteinen: ei asianmukainen, esim. ristiriitainen
2. Yksirakenteinen: käsitelty vain yhtä tai harvoja seikkoja, ymmärtäminen nimellistä.
3. Monirakenteinen: esillä monia relevantteja näkökumia, mutta irrallaan toisistaan, Ymmärtäminen muistitiedon varassa.
4. Relationaalinen: monia näkökulmia kytketty toisiinsa, asioiden väliset suhteet esillä.
5. Laaja abstrakti: katsauksia myös annetun materiaalin ulkopuolelle, yleistyksiä, käsittellinen taso, erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, siirtovaikutus