Martin Wegelius: nerouden ja taiteen liitto
 

Ensimmäinen suomenkielinen musiikinhistoria yleisesitys oli Martin Wegeliuksen vuonna 1904 julkaistu Länsimaisen musiikin historia pääpiirteissään kristinuskon alkuajoista meidän päiviimme. Wegelius perusti Helsingin Musiikkiopiston vuonna 1882, ja alunperin vuosina 1891-1893 ruotsiksi kirjoitettu kirja oli tarkoitettu oppikirjaksi musiikkiopiston oppilaille. Säveltäjä-pedagogi Axel Törnudd (1874-1923) suomensi kirjan sekä muokkasi siitä suppeamman, vuosikymmeniä käytössä olleen oppikirjan Musiikinhistoria pääpiirteissään seminaareja ja musiikinharrastajia varten (1907, viimeisin painos 1949).

Matti Huttunen on artikkelissaan Musiikinhistorian kertomuksen mallit: näkökulma 1900-luvun alun suomalaiseen musiikinhistorian kirjoitukseen kartoittanut suomalaisten musiikinhistorian yleisesitysten aatteellista pohjaa (Huttunen 2010). Huttunen toteaa Wegeliuksen historiakäsityksen perustuvan saksalaisiin esikuviin, ja ilmentävän Wagner-ihailussaan mm. Schellingin näkemystä nerouden ja taiteen liitosta (emt, 55-56). Populaarimusiikin tutkimuksen professori Vesa Kurkela puolestaan pitää Wegeliuksen suurmiesihailua nationalismin ilmauksena, ja Kurkela näkee tuoreidenkin suomalaisen musiikinhistorian yleisesitysten, esimerkiksi neliosaisen Suomen musiikin historian (1995), edelleenkin ilmentävän säveltäjäkeskeistä musiikinhistorianäkemystä (Kurkela 2010, 24-25).
 

Tyylihistoria oppikirjojen kulmakivenä
 

Tyylin tutkiminen edusti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä musiikinhistorian tutkimuksen uutta näkökulmaa vastareaktiona vanhalle säveltäjäkeskeiselle ajattelulle. Tyylikausijako vakiintui Huttusen mukaan (2010, 66) musiikinhistorian kirjoituksiin vuonna 1924 Adlerin toimittaman kirjan Handbuch der Musikgeschichte myötä. Kirjan dispositiossa musiikinhistoria jaetaan ensi kerran taide- ja kirjallisuushistoriaa mukaileviin tyylikausiin renessanssi, barokki, klassismi ja romantiikka. Suomenkieliseen musiikinhistorian kirjoitteluun tyylikausijaottelu juurtui säveltäjä, kapellimestari ja musiikkikirjailija Sulho Rannan (1901-1960) kirjoissa Musiikinhistoria pääpiirteittäin (1933) ja Musiikin historia (1950-1956). Sulho Rannan kirjan jälkeen ei Matti Huttusen (2011) mukaan ole suomeksi julkaistu musiikinhistorian yleisesityksiä, ellei sellaiseksi katsota Sibelius-Akatemian vuodesta 2005 lähtien tuottamaa ja ylläpitämää, artikkeleista koostuvaa musiikinhistorian sivustoa (Muhi).

Oppikirjoina musiikinhistorian opetuksessa on käytetty teos- ja tyylihistoriaa popularisoivia, teoskaanonin esittelylle perustuvia tiivistelmiä. Ne ovat olleet joko suomennettuja, kuten Gunnar Jaensonin ja Julius Raben 1945 kirjoittama Musiken gemon tiderna (Jaenson & Rabe 1945), tai varta vasten suomalaisia musiikkioppilaitoksia varten kirjoitettuja, kuten oppikirjat Kuuntelen musiikkia (Palas 1983) ja Taidemusiikki tutuksi (Palas 2010)