Nuori: Antti Puumala - Kuule minä sävellän

Kolmantenakin kertana projekti tarjosi uutta koettavaa. Tutustuminen lyömäsoittimiin oli opettavaista ja koreografian lisääminen sävellyksiin toi aivan uudenlaisia musiikillisia kokemuksia.

Lähdin jälleen syksyllä 2015 Kuule minä sävellän -projektiin, tällä kertaa jonkinlaisena konkarina, sillä mahdollisuus kuulla omaa musiikkiani taitavien ammattilaisten soittamana ja toimia luovassa yhteistyössä mahtavien tyyppien kanssa oli aivan liian hyvä sivuutettavaksi. Nuorista säveltäjistä tunsinkin jo lähes kaikki etukäteen muun muassa kahden aiemman Kuule minä sävellän-projektin kautta, joten heidän kanssaan oli hyvin luontevaa työskennellä ja vaihtaa ajatuksia. Uutta tällä kertaa oli kuitenkin tanssijat, joiden oli tarkoitus muodostaa koreografioita meidän säveltämiimme kappaleisiin. Aluksi olin tästä hieman hämmentynyt, mutta nähtyäni lopullisen esityksen, huomasin, kuinka paljon liikkeellä voi luoda tunnelmaa ja korostaa musiikin sävyjä. Monien kymmenien tanssijoiden näyttävä koreografia levitettynä ympäri Musiikkitalon suurta salia oli hyvin vaikuttavaa koettavaa.

Komppi löytyy

Meidän nuorten säveltäjien työ projektissa alkoi soitinesittelyillä. Tällä kertaa teemana olivat lyömäsoittimet ja Musiikkitalon soitinvaraston aarteita meille esittelivät HKO:n lyömäsoittajat. Kuulimme myös, että konsertin, jossa syntyvät teokset esitettäisiin, nimi tulisi olemaan Sammon taonta. Sävellyksillemme ei annettu mitään rajoitteita tai teemoja, mutta itse lähdin hyvin konkreettisesti rakentamaan kappalettani tästä taonnasta. Päätin Sammon hengessä käyttää kappaleessani kalevalaista runomittaa, joka kuuluu marimban rytmissä valtaosassa kappaletta. Hain kappaleeseen asianmukaista tunnelmaa myös modaalisilla harmonioilla sekä oikean alasimen taonnalla, jota HKO:n lyömäsoittaja Mikael Sandström kuvasi sanoin: ”industriaalinen, urbaani komppi.”

Nuotinnuksen problematiikkaa

Itse sävellystyö tapahtui niin kotona kuin sävellysohjaajien ja muiden nuorten kanssa vuorovaikutuksessa. Pala palalta kehittelin uusia kerroksia, osia ja rakenteita kunnes kokonaisuus tuntui valmiilta. Nuotinnuksessa sain apua sekä säveltäjiltä että opiskelijaohjaajilta. Lyömäsoittimille säveltäminen ei ollut minulle entuudestaan tuttua ja osaa merkinnöistä piti miettiä pitkäänkin. Mahdollisia soittotekniikoita sekä soitinten jakamista soittajien kesken mietittiin yhdessä HKO:n muusikoiden kanssa.

Ahjo takoo ensimmäisen kerran

Kappaleeni, jonka nimeksi muotoutui ”Ahjo”, valmistui loppuvuodesta 2015. Sitä ennen sain kuitenkin kuulla siitä vielä hiomattoman version 11.11.2015 yleisötyön teemapäivänä, kun Kuule minä sävellän -projektia esiteltiin käyttäen esimerkkinä minun kappalettani. Livenä soitettuna en keskeneräisiä sävellyksiäni muuten juuri pääse kuulemaan ja tässä esittelyssä pystyinkin tekemään sellaisia havaintoja, joita en yksin pianolla soittaessa olisi koskaan voinut tehdä.

Koreografia sävyttää teosta

Vähän ennen samaista esittelyä näin myös ensimmäisen kerran koreografian, jonka projektissa mukana olleet nuoret tanssijat olivat valmistaneet. Olin jo tällöin tyytyväinen heidän työnsä tulokseen, vaikka koreografia kehittyikin vielä myöhemmin lopulliseen muotoonsa. Koreografia oli ilmeisesti syntynyt improvisaation pohjalta. Muistan, kuinka ylpeä olin siitä, että joku oli keksinyt minun kappaleeni pohjalta koreografian, joka sekä mukaili musiikin tunnelmia että lisäsi siihen oman elementtinsä. Kieltämättä Kuule minä sävellän -hankkeen hienouksiin kuuluu tällainen luova ja välitön yhteistyö muiden taiteen tekijöiden kanssa.

Konsertti valmistuu

Kappaleen valmistumisen ja konsertin välissä oli kolme pitkää kuukautta, joiden aikana oltiin yhteydessä Sammon taonta -konsertin johtavaan Klaus Mäkelään. Hänen kanssaan katsoimme valmistamiemme kappaleiden nuotteja ja pohdimme esimerkiksi soittajien paikkoja lavalla. Ennen 11.3.2016 konserttia me säveltäjät olimme myös mukana kenraaliharjoituksissa, jossa näimme ja kuulimme koko konsertin ohjelmiston koreografioineen. Näimme myös kappaleidemme järjestyksen ohjelmassa. Nähtyäni oman kappaleeni esityksen tuntui, että kaikki pienetkin hienosäädöt joita kappaleeseeni tein olivat sen arvoisia. Tiesin, että konsertista tulisi mahtava.

Teksti: Antti Puumala