Kapellimestari Kara Koskisen tuntemuksia Kuule, minä sävellän-projektista 

Olen Kara Koskinen, maisterivaiheen opiskelija Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla ja olen toiminut Kuule, minä sävellän! -kapellimestarina kolmessa eri projektissa: syksyllä 2014, keväällä 2015 ja keväällä 2016.

Sävellyksistä

Kuule, minä sävellän! -sävellykset on tehty yhteistyössä Siban musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ja sävellysmentoreiden kanssa, ja esityskokoonpanona on toiminut periodiluonteinen ensemble, joka on koostunut Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Suomen Kansallisoopperan ammattimuusikoista.

Itse sävellykset ovat hyvin vaihtelevia: harmonioiltaan, soitinnukseltaan ja melodioiltaan perinteisistä sävellyksistä hyvinkin rytmisesti vaativiin, joissa on tehty luovia ratkaisuja non mizura -laatikoista monenlaisiin erikoistekniikoihin.

Syksyn 2014 projekti

Syksyn 2014 projektissa oli mukana kaksitoista 7–14-vuotiasta pääkaupunkiseutulaista lasta ja nuorta ohjaajinaan säveltäjät Pasi Lyytikäinen ja Riikka Talvitie. Projektissa pohdittiin, mitä yhteistä on valokuvaamisen ja säveltämisen välillä. Lapset valitsivat Suomen valokuvataiteen museon kokoelmista kuvat, jotka heitä kiinnostivat ja sävelsivät teoksensa niitä inspiraation lähteinä käyttäen. Sävellykset oli tehty klassiselle kamarikokoonpanolle, joka koostui jousikvintetistä, puupuhaltimista, käyrätorvesta ja lyömäsoittimista.

Kevään 2015 projekti

Keväällä 2015 olleessa projektissa oli mukana kolmetoista 13–16-vuotiasta nuorta. Heitä ohjasivat sävellystyössä mm. Minna Leinonen ja Riikka Talvitie. Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi projektin inspiraatioina toimivat kansallissäveltäjä, luonto ja valokuva. Nuoret kuvasivat itse sävellyksissään käytettävän kuvan ja keskustelivat valokuvauspajassa kuvista ja suhteestaan niihin. Yhteistyö siis jatkui Suomen valokuvataiteen museon kanssa. Teoksien kokoonpano vaihteli jousikvintetistä kanteleeseen ja sarveen.

Kevät 2016 Aikalisä

Keväällä 2016 kantaesitetty Aikalisä-ooppera on projektin huipentuma, jossa oli mukana ryhmä 14–17-vuotiaita nuoria Suomesta ja New Yorkista, sekä kuoro ja solistit. Näyttämötoiminta toi mukanaan uudenlaisia lisävivahteita.

Aikalisän harjoittaminen

Aikalisän kapellimestarina toimiminen oli minulle tärkeä etappi kapellimestarina, olihan se osa Siban orkesterinjohdon diplomiani ja ensimmäinen kerta, jolloin pääsin itsenäisesti vastuuseen kokonaisen oopperan harjoittamisprosessista ja kaikkien näytösten johtamisesta.

Aikalisän säveltäminen aloitettiin syksyllä 2015 ja itse tulin mukaan maaliskuun lopulla 2016, kun aloitimme harjoitukset oopperatalolla solistien, kuoron ja ohjaajan kanssa. Sain alustavan pianopartituurin helmikuussa ja pikku hiljaa tutustuin oopperaan soittamalla sitä itse pianolla ja harjoittelemalla laulustemmoja.

Kolme viikkoa oopperan parissa menivät kuin siivillä. Ensimmäiset kaksi viikkoa käytimme näyttämötoiminnan ja musiikin yhteenliittämiseen, teoksen syventämiseen ja toisiimme tutustumiseen. Ohjaajanamme toiminut Jere Erkkilä on huippuammattilainen, joka sai reippaalla ja määrätietoisella asenteellaan meistä kaikista irti ihan uusia tehoja sekä oli todella elementissään ohjatessaan kuorolaisia (joista monella ei varmaan ollut ennestään kokemusta näyttelemisestä). Näiden kahden viikon aikana myös tutustuimme toisiimme persoonina ja tämä helpotti työskentelyn edetessä sekä siirtyessämme Alminsalin näyttämölle ja monttuun. Kolmannella viikolla aloitimme kahden päivän intensiiviharjoitukset Kuule-ensemblen kanssa.

Kapellimestarin rooli

Roolini projektissa käsittelee pitkälti nuorten äänien läpi saamista ja niiden välittämistä muusikoille. Nuoret säveltäjät olivat hyvin varmoja haluamastaan lopputuloksesta ja tämän ansiosta dialogi toimi mainiosti. Monttuun siirryttäessä mukaan tulivat kuoro ja solistit sekä näyttämötoiminta kapu-kameroineen. Aloitettiin balanssien hakeminen ja katsekontaktien luominen, joko suoraan lavalta tai kameran välityksellä.

Aikalisä-oopperaa esitettiin viisi kertaa, joista kaksi oli koululaisnäytöstä. Oli ihanaa saada nähdä, miten kova työmäärä tuotti hedelmää. Oli upeaa kokea iloa ja yhdessätekeisen riemua, joka välittyi esityksestä toiseen ja tuntui loppua kohden vain kasvavan. Se saa vieläkin ihmettelemään ja olemaan kiitollinen.

Työskentely Kuule, minä sävellän! -kapellimestarina on ollut minulle opettavaista ja mielekästä. Nuorten kanssa toimiminen saa aina itsellä käyntiin ajatusprosessin, jossa (kuten myös omassa opetustyössä) törmää kysymyksiin, miten kohdata erilaisia persoonia ja saada kommunikointi molemmille osapuolille mahdollisimman helpoksi ja innostavaksi.

Sävellysten monet muodot

Teoksia oli jokaisessa projektissa toistakymmentä ja sävellysprosessin monitempoisuuksien vuoksi sai myös haastaa itsensä partituureja analysoidessa orkesteriharjoituksia varten. Olin erityisen iloinen huomatessani, miten tarkkaan oli mietitty esim. metronomi-merkintöjä ja kappaleiden kuvailevia otsikoita sekä ylityspaikkojen luonnehdintoja. Nämä helpottivat omaa työtäni valtavasti ja sain nopeasti käsityksen siitä, minkälaisesta teoksesta on kyse.

Yhteistyötä uusien tahojen kanssa

Projektissa mahdollistettiin myös työskentely pääkaupunkiseudun muusikoiden kanssa. Tämä oli minulle tärkeä askel opinnoissa eteenpäin. Muusikot olivat todella avoimia niin nuorten (kuin minunkin) pyynnöille kokeilla asioita uudella tavalla sekä he myös ihailtavasti kannustivat ja tukivat prosessin eteenpäinviemistä, antaen samalla nuorelle kapellimestarille tärkeitä neuvoja oman ammattitaitonsa kehittämiseksi.

Ilmapiiri projekteissa oli myönteinen ja kannustava. Kiitos siitä kuuluu projektien ”äidille” Riitta Tikkaselle, jota ilman tällaista yhteistyön perinnettä eri instituutioiden välille tuskin olisi syntynyt!