Musiikin historiatietoisuus perustuu käsityksille musiikinhistorian sisällöstä, tietämisen ja muistamisen tavoista sekä musiikinhistoriasta toimintana, ja näiden käsityksien varaan rakentuu myös musiikinhistorian opetus.

(kuva)

Musiikinhistorian opettaja kiinnittyy alansa traditioon. Musiikinhistorian opetuksen sisältö ja työtavat ovat muovautuneet musiikinhistorian kirjoitusten ja opetustradition pohjalta. Opettajan omaksumat historiankäsitykset sekä niiden tietoinen osa, historiatietoisuus, juontuvat historiakulttuurista, johon opettaja on kiinnittynyt.

Samalla kun vallitseva kulttuuri muokkaa käsityksiämme musiikinhistoriasta, musiikinhistorian opetuksen ja kirjoitusten sisältö heijastelee ja muokkaa musiikinhistoriakulttuuria: käsityksiämme siitä, mikä mielletään musiikinhistorian sisällöksi, minkälaiset tarkastelutavat ovat musiikinhistoriassa soveliaita, mihin tietomme perustuu ja mikä on mielekästä musiikinhistoriaan liittyvää toimintaa.

Musiikinhistoria ja musiikin merkityksen nykyhetkessä
 

Musiikinhistoria avaa musiikin herättämien kokemusten myötä kosketuskohdan paitsi historiaan, myös musiikin merkityksiin nykyhetkessä. Vanhan musiikin kuuntelija tai soittaja voi eläytyä musiikkiin vailla minkäänlaista tietoa musiikin historiasta. Musiikin tunteminen, kuunteleminen tai soittaminen eivät edellytä historiallisen ajattelun ja historiatietoisuuden tunnistamista ja reflektointia.

Tätä musiikinhistorian erityispiirrettä ovat monet tutkijat pohtineet. Lydia Goehr toteaa kirjassaan The Imaginary Museum of Musical Works (1992), että muusikot eivät 1800-luvun alkupuolella alkaneen kehityksen tuloksena enää ole kääntyneet historian puoleen tuodakseen menneisyydestä malleja omaan aikaansa, koska ”kauniiden ja tosien” sävellyksien nähtiin olevan ikuisia ja ajattomia. (Goehr 1992, 246.) Carl Dahlhaus (1983) liitti teoskeskeisen, musiikin esteettiseksi nimeämänsä olemistavan musiikin kykyyn puhutella nykykuulijaa läsnä olevana taideteoksena. Hän piti teosten historiallista olemistapaa ajallisesti ja paikallisesti rajautuneena ilmiönä. Dahlhausin mukaan teosten kyky puhutella kuulijaa oli sen historiallista taustaa tärkeämpi, ja siksi hän piti teosta musiikinhistorian ytimenä. (Dahlhaus 1983, 33.)

Niinpä musiikinhistoria merkitsee monille opiskelijoille tutustumista musiikkiin, ei historiaan (ks. Unkari-Virtanen 2009). Klassisen musiikin historiallinen ja kontekstualisoiva olemistapa on joidenkin tutkijoiden mukaan jäänyt jopa musiikinhistorian kirjoituksissa taka-alalle. Jukka Sarjala (2002) kuvaa teoskeskeisen ajattelun muotoutumista länsimaisen taidemusiikin historiankirjoituksen metanarratiiviksi, musiikinhistorian kerronnassa hahmottuvaksi punaiseksi langaksi ja tutkimusparadigmaksi :

Teos- ja säveltäjälähtöisen historiankirjoituksen kohteena oleva länsimainen taidemusiikki on haluttu pitää vapaana rajoittavista lisämääreistä. Musiikkitieteilijät ovat tutkineet universaaliksi katsotun musiikillisen taiteen historiaa. Siinä länsimainen taidemusiikki on saanut etuoikeuden edustaa ihmiskunnan parhaimpia ja kehittyneimpiä pyrkimyksiä. Musiikintutkijat ovat kirjoittaneet taidemusiikille oman, muista taiteen lajeista ja elämänalueista eroavan historiansa. (Sarjala 2002, 23–24.)

Historiatietoisuus
 

Musiikinhistorian kohdalla historiatietoisuuden mahdollisia tunnusmerkkejä voisivat olla esimerkiksi seuraavat:

• Mentaaliset kiintopisteet - omat ja tradition välittämät - musiikilliseen kulttuuriperintöön
• Musiikinhistorian tarkasteleminen kollektiivisena muistamisena
• Hiljaisen tiedon tarkasteleminen musiikinhistorian tiedon osana
• Musiikinhistorian narratiivimallien kriittinen tarkastelu
• Musiikinhistorian tosiasioiksi miellettyjen asioiden kriittinen tarkastelu
• Musiikinhistorian "käyttö" ihmisten välisessä toiminnassa

Yleisen historian opetuksen parissa historiallinen ajattelu on sisältötiedon omaksumisen ohella yksi opetuksen tavoitteista. Yleisen historian historiatietoisuuden ilmentymisä soveltane myös seuraavat asiat voidaan liittää historiatietoisuutta lisääviksi:

• Musiikillisten käsitteiden historiallisuuden erittely,
• Musiikkielämän muutosten syiden tunnistaminen,
• Lähteiden, esimerkiksi nuotinnosten ja editioiden arviointi ja käyttö,
• Esityskäytänteiden historiallisuuden tutkiminen ja tiedostaminen.

Kirjallisuutta:

Historiallinen ajattelu - Kanadalainen sivusto opettajille. http://historicalthinking.ca/

Kasvatus & Aika - Kasvatushistorian verkkojulkaisu. Teemanumero historiatietoisuudesta ilmestyy syksyllä 2011.

Päivitetty 4.8.2011 Leena Unkari-Virtanen