Arviointi - muhipedi
ARVIOINTI
Arviointi on keskeinen osa opetusta. Arvioinnin pohtimisessa on syytä tarkastella mm. seuraavia kysymyksiä:
Mitä arvioidaan?
Miten arvioidaan?
Kuka arvioi?
Vielä 1980-luvulla ajateltiin, että arviointi on
- diagnostista: oppilaiden lähtötason arviointia
- formatiivista: oppilaiden etenemisen seurantaa
- summatiivista: lopputuloksen arviointia
Konstruktivismi toi 1990-luvulla muutoksen, ja arvioinnin piiriin ajatellaan kuuluvan myös
- ei pelkkä formaalinen kirjatieto, vaan myös mm. käytännöllinen ja informaali tieto
- opetuksen myötä tapahtunut käsitysten muuttuminen
- oppilaan tietoisuus omasta ajattelustaan ja oppimisestaan
- erilaisten tietojen ja taitojen käyttö
Arviointitilannetta pidetään myös sosiaalisena vuorovaikutustilanteena, johon voi opettajan lisäksi osallistua oppilas tai oppilasryhmä.
Perinteinen |
Konstruktivismi |
Pääosin kvantitatiivista | Pääosin kvalitatiivista |
Toistavaa, ulkomuisti | Ymmärtäminen ja soveltaminen |
Keinotekoiset koetilanteet | Soveltaminen luonnollisissa tilanteissa |
Erillään oppimisprosessista | Osa oppimisprosessia |
Opettaja antaa arvosanan | Osallistujat yhdessä arvioivat |
Lopputulos arvioinnin kohteena | Koko oppimisprosessi, muutos ja lopputulos |
Päivi Tynjälä: Oppiminen tiedon rakentamisena
Mikäli laadullisia arviointimenetelmiä käytetään, on tärkeää että oppilaat ovat tietoisia arvioinnin kriteereistä, siitä mitä arvioidaan. Toisaalta arvioinnin avulla he myös saavat palautetta tekemisistään, mitä monet oppilaat myös arvostavat.
- itsearviointi kehittää tietoisuutta omasta ajattelusta
- arviointi on vuorovaikutusta - opetuskeskustelu voi täydentää tehtävien suorittamista
- laadullisen arvioinnin kriteerit riippuvat tavoitteista: oppilaiden tulee tietää mitä arvioidaan
- kriteerien erittely on tärkeää ja sitä voi tehdä yhdessä oppilaiden kanssa
- ns. autenttisessa arvioinnissa osaamista arvioidaan luonnollisessa tilanteessa
Tentti- ja koekäytänteitä
- aineistokoe: kirjat mukana kokeessa
- näyttökoe: autenttisen tehtävän suorittaminen
Oppimisprosessiin kytkettyjä arviointimenetelmiä
- harjoitustyöt
- esseet: kirjoittaminen tekee ajatukset näkyviksi
- esitykset: postereista esitelmiin
- jatkuva arviointi: seurantaa, arviointilomakkeita jne.
- projekti: oppilas voi arvioiden myös muiden töitä
- oppimispäiväkirja: oppilaan oma reflektiivinen ajattelu, myös opettajan antamia näkökulmia
Portfolio
Portoflio tarkoittaa yleensä opiskelun myötä kartutettavaa kansiota, joka voi koostua kahdesta erilaisesta osasta:
- Työkansio, johon oppilas kerää kaikki työnsä
- Näytekansio, johon on valittu parhaat työt, ja joka sisältää kirjallisen itsearvioinnin ja valintojen perusteluja
Laadullisia arviointimenetelmiä
Fenomenografia
- tutkii ihmisten käsityksiä elämän eri ilmiöistä
- oppilaat kirjoittavat käsityksensä tutkittavasta ilmiöstä - opettaja etsii mahdollisimman paljon toisistaan eroavat käsitykset, määrittelee kriteerit miksi niin on, erittelee muut ja etsii erot ja yhtäläisyydet ja tarkentaa kriteereitään
- ennakkokäsitykset tärkeitä
- tarjoaa materiaalia käsitysten muutoksen arviointiin
SOLO-taksonomia (the Structure of Observed Learning Outcome)
- Esirakenteinen: ei asianmukainen, esim. ristiriitainen
- Yksirakenteinen: käsitelty vain yhtä tai harvoja seikkoja, ymmärtäminen nimellistä.
- Monirakenteinen: esillä monia relevantteja näkökumia, mutta irrallaan toisistaan, Ymmärtäminen muistitiedon varassa.
- Relationaalinen: monia näkökulmia kytketty toisiinsa, asioiden väliset suhteet esillä.
- Laaja abstrakti: katsauksia myös annetun materiaalin ulkopuolelle, yleistyksiä, käsittellinen taso, erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, siirtovaikutus