KIELI JA KASVAMINEN

 

 

 

Hermeneutiikka ja ymmärtämisen ongelma
 

Hermeneutiikan keskeinen kysymys on ymmärtäminen: Mitä tarkasteltava asia tarkoittaa? Mikä on sen merkitys? Hermeutiikan kiinnostus kohdistuu erityisesti seikkoihin, jotka eivät välittömästi, itsestäänselvästi, avaudu ymmärtämykselle. Hermeneuttisina tieteinä mainitaan usein mm. lainoppi, raamatuntulkinta, kirjallisuutiede ja historia. Ymmärtämisen kohde nimetään hermeneutiikan tarkasteluissa usein tekstiksi tai kieleksi, mutta näillä saatetaan tarkoittaa mm. nuottikirjoitusta, musiikkia ja muita ihmisen olemassaolon ilmauksia.

Hermeneutiikka on saanut nimen antiikin Kreikan jumalten sanansaattajan Hermeksen mukaan. Termi otettiin käyttöön 1600-luvulla luterilaisten teologien piirissä, ja vähitellen termin käyttö laajeni muihin yhteyksiin.


Hermeneutiikan vaiheet
 

  • Metodologinen (konservatiivinen) hermeneutiikka
    • Schleiermacher (1768-1834): menneen uudelleenrakentaminen, ”mieleen sukeltaminen”
    • Dilthey (1833-1911): yksittäisen ihmisen kokemus on (objektiivisen) historiatieteen perusta, taiteet ja filosofia ymmärrettävä elämänilmauksina, ekspressiivisinä muotoina
  • Ontologinen (filosofinen) hermeneutiikka
    • Husserlin (1859-1938) fenomenologinen lisäys: kaikki objektit ovat aina jossakin suhteessa tulkitsevaan subjektiin
    • Heidegger (1889-1976) ja Gadamer (1900-2002), Ricoeur (1913-2005): tietävä subjekti on historiallinen, sidoksissa aikansa käsityksiin
  • Kriittinen hermeneutiikka
    • Korostaa ihmistieteiden erityisyyttä luonnontieteisiin verrattuna
    • Habermas (1929-), Apel (1925-)
  • Radikaali hermeneutiikka
    • Pyrkii osoittamaan kaikkien tulkintojen kontingenttisuuden eli historiallisuuden, satunnaisuuden ja suhteellisuuden
    • Foucault (1926-1984), Derrida (1930-2004)

Jaottelu on Jussi T. Kosken kirjasta Horisonttiesulautumisia. Keskustelua Hans-Geor Gadamerin kanssa hermenutiikasta, kasvamisesta, tietämisestä ja kasvatuksesta (Koski 1995. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos, tutkimuksia 149). Tämä katsaus painottuu gadamerilaisen hermeneutiikan näkemyksiin.


Esioletusten merkitys
 

Hermeneuttisen näkemyksen mukaan traditio, perinne, yhdistää tulkitsijaa ja tulkittavaa asiaa. Siksi tulkitsija ei voi koskaan olla "neutraali", vaan on aina aikaansa ja omaan hahmottamiseensa sidottu. Koska tulkintatilanne ei ole koskaan alkuoletukseton, ymmärtämiseen vaikuttavat monet esioletukset. Siksi ymmärtämisessä eritellään hermeneutiikassa erilaisia vaiheita (mm. Gadamer, Koski, Pullinen 2003):

  1. Esiymmärryksen tiedostaminen - vaikutushistoriallinen tietoisuus
  2. Dialogi tekstin ja tulkitsijan välillä
  3. Horisonttien sulautuminen
  4. Applikaatio, soveltaminen
     

Hermeneuttinen kehä
 

Ehkä yleisin hermeneutiikan sovellutus on ns. hermeneuttinen kehä, jossa esioletuksille perustuva ymmärtäminen täydentyy jatkuvasti uudella tiedolla ja ymmärryksellä. Kehä muodostuu kokonaisuuden ja yksityiskohtien välille. Vaikka hermeneuttinen kehä viittaa erityisesti henkilökohtaiseen ymmärtämisen, tulkinnan ja tutkimisen prosessiin, sitä voi soveltaa myös musiikinhistorian tarkasteluihin. Musiikinhistoriassa ymmärtämisen kehä voisi tarkoittaa esimerkiksi seuraavia, laajenevia tarkastelun kehiä:

  • Teos itsessään
  • Teos suhteessa muihin saman säveltäjän, lajin, tyylin, aikakauden, alueen yms. teoksiin
  • Teos suhteessa vaikutushistorian muovaamiin ennakkokäsityksiin


Hermeneutiikan soveltaminen opettamiseen
 

  • Tradition merkityksen korostaminen
  • Itsen ylittäminen kohtaamalla outo, vieras
  • Produktiivisuus - kertominen, kuvailu
  1. Sekä opetus- ja oppimiskokemus on hermeneuttinen kehä, jota ei voi täysin ennakoida
  2. Oppimistapahtuma perustuu vuorovaikutukseen, heittäytymiseen, alttiiksi asettumiseen
  3. Tapahtuma on kielellinen ( "kieli" tarkoittaa kaikkia olemassaolon ilmauksia)
  4. Oppiminen on produktiivista: sekä tiedot että ymmärrys muuttuvat
  5. Oppimisprosessi on kyseenalaistamista ja vaihdantaa
  6. Soveltaminen on keskeinen osa: mitä tieto voisi merkitä minun elämässäni?
  7. Myös itseymmärrys kehittyy vuorovaikutuksessa oppimis- ja opetustapahtumasa
  8. Mukana on moraalis-normatiivinen elementti: "kasvaminen" on arvo


Keskustelun, kertomisen ja vaihdannan tärkeys
 

Hermeneutiikan näkökulmasta opetuksen tavoitteena on yhteyksien rakentaminen tutun ja tuntemattoman välille, tai vieraan ymmärtäminen jo tunnetun käsitteistön ja kokemuksten avulla. Tavoitteet ovat lähellä myös Deweyn pragmatismia: käyttökelpoisuus omassa elämässä on oppimisen koetinkivenä. Rorty painottaa erityisesti keskustelun ja kertomisen merkitystä: meidän tehtävänämme on hänen mukaansa pyrkiä löytämään uusia, kiinnostavampia ja hedelmällisempiä puheen ja itseymmärryksen tapoja. Hänestä argumentointi tulisi korvata "tarinoiden kertomisella".


Opetuksen mahdollisia päämääriä
 

Musiikin historiassa hermeneuttinen ymmärtämisen ongelma juontuu menneiden tapahtumien ja niiden kuvausten sekä niitä tarkastelevan henkilön ymmärryksen sidoksista omaan aikaansa, sen kieleen ja traditioon. Toisaalta juuri tämä sidos sekä tulkitsijan (siis opettajan ja opiskelijoiden) aktiivinen, tiedostava rooli myös rikastuttavat musiikinhistorian opettamista:

  • Musiikillinen kompetenssi rakentuu teoksen, oman itsen ja musiikin tradition tuntemuksen vuorovaikutuksessa
  • Musiikillinen kompetenssi ilmenee musiikin kuvauksessa, tulkinnassa
  • Kuuntelemisen päämäärä ei ole pelkkä teoksen tai tyylin tunnistaminen vaan teoksen kuvaaminen laajemmissa yhteyksissä
  • Musiikin käsitteet ja tuntemus auttavat teoksen yksilöllisyyden selittämisessä