Musiikinhistorian tutkimus on viime vuosina ollut melko vilkkaan keskustelun kohteena esimerkiksi Musiikki -lehdessä.

• Mistä ja kenen musiikista puhutaan, kun puhutaan musiikin historiasta?
• Mikä on keskeistä musiikin historiassa - teokset, säveltäjät, ympäristö?
• Mitä on unohdettu, jätetty kertomatta, pidetty toisarvoisena?

Keskustelua länsimaisen taidemusiikin historian olemuksesta siivitti Jukka Sarjalan kirja Miten tutkia musiikinhistoriaa (Tietolipas 188, Suomalaisen kirjallisuuden seura 2002). Sarjala kritisoi musiikinhistorian perinteistä, itseriittoista tarkastelutapaa ja esittelee musiikinhistorian klassikoiden, kuten Dahlhausin kirjoitusten rinnalle uusia kulttuurintutkimuksen näkökulmia musiikinhistorian tarkastelujen lähtökohdiksi. Myös Tomi Mäkelä (2003) on kirjoittanut tiiviin artikkelin musiikinhistorian tutkimuksen lähtökohdista. Professori Ilkka Oramon artikkelit Otavan ja Weilin & Göösin musiikkitietosanakirjoissa esittelevät keskeisten näkökulmien ohella musiikinhistorian kerronnan historiikin.

Tuoreimmat julkaistut artikkelit länsimaisen taidemusiikin historian tutkimuksesta, tausta-arvoista ja näköaloista on julkaistu Musiikki-lehden numerossa 3-4/2010.

Tämä sivuston osa kartoittaa musiikinhistorian tarkastelutapoja musiikinhistorian opetuksen tradition ymmärtämisen kannalta, ja tarkastelussa  painottuu länsimaisen taidemusiikin historian historia. On kuitenkin muistettava, että monet tukijat suhtautuvat kriittisesti länsimaisen taidemusiikin yleisesitysten hegemonialliseen, stereotyyppiseen ja kanonisoivaan kerrontaan. "Tieto ja tutkimus kasvavat vastarinnasta, uteliaisuudesta ja herkkyydestä omia kokemuksia kohtaan", kirjoittaa Jukka Sarjala (2002, 214). Musiikinhistorian opetuksessa ja opetussuunnitelmissa olisikin ehkä syytä edetä musiikinhistorian menneitten valtadiskurssien toistamisesta kohti opiskelua, joka ilmentää ja toteuttaa Sarjalan kuvaamaa vastarintaa, uteliaisuutta ja herkkyyttä omille kokemuksille.

Kirjallisuutta:

Dahlhaus, Carl 1983 [1967]. Foundations of Music History. Engl. käännös Robinson, J. B.. Cambridge: Cambridge University Press.

Goehr, Lydia 1992. The Imaginary Museum of Musical Works. Oxford: Clarendon Press.

Huttunen, Matti 1993. Modernin musiikinhistorian kirjoituksen synty Suomessa. Helsinki: Suomen Musiikkitieteellinen Seura.

Huttunen, Matti 2010. Musiikinhistorian kertomuksen mallit: näkökulma 1900-luvun alkupuolen suomalaiseen musiikinhistorian kirjoitukseen. Musiikki 3–4/2010, 53–70.

Kurkela, Vesa 2006. Taidemusiikki - hegemoninen käsite. Musiikkikasvatus 9 (1-2), 70-73.

Kurkela. Vesa 2010. Kansallismielisyys Suomen musiikin historiankirjoituksessa. Musiikki 3-4/2010, 24-42.

Kurkela, Vesa & Väkevä, Lauri  (toim.) 2009. De-canonizing music history. Newcastle upon Tyne: Cambridge Scholars Publishing.

Murtomäki, Veijo 2009. Mitä on länsimaisen musiikin historia? Säteitä 2009, 29-40. http://sate.siba.fi/fi/julkaisut/%2525252fsateita1.pdf

Murtomäki, Veijo 2011. Kaanon: Klassismin väärinymmärrys. http://murtsahdus.wordpress.com/2011/04/06/kaanon/

Mäkelä, Tomi 2003. "Länsimaisen taidemusiikin tutkimus", kirjassa Eerola, T. & Louhivuori, J. & Moisala, P. (toim.). Johdatus musiikintutkimukseen. Vaasa: Suomen musiikkitieteellinen seura.

Treiteler, Leo 1989. Music and the Historical Imagination. Cambridge, Massachusetts and London, England: Harvard University Press.

Sarjala, Jukka 2002. Miten tutkia musiikin historiaa? Tietolipas 188. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Unkari-Virtanen, Leena 2009. Moniääninen musiikinhistoria. Heuristinen tutkimus musiikinhistorian opiskelusta ja opettamisesta. Studia Musica 39. Helsinki: Sibelius-Akatemia.

Päivitetty 3.8.2011 Leena Unkari-Virtanen