MENNEISYYDEN TULKITSEMISEN ONGELMA

 

 

 

Miten on mahdollista ymmärtää ja tulkita vanhoja tekstejä tai dokumentteja? Historian tutkijat ovat joutuneet luotaamaan menneisyyden ymmärtämisen ja tulkinnan mahdollisuuksia ja rajoja, ja esittäneet ongelmaan erilaisia lähestymistapoja.
 

Hermeneutiikka
 

Hermeneutiikan keskeinen kysymys on ymmärtäminen: Mitä tarkasteltava asia tarkoittaa? Mikä on sen merkitys? Hermeneutiikan kiinnostus kohdistuu erityisesti seikkoihin, jotka eivät välittömästi ja itsestään selvästi avaudu ymmärtämykselle. Hermeneutiikka on saanut nimen antiikin Kreikan jumalten sanansaattajan Hermeksen mukaan. Termi otettiin käyttöön 1600-luvulla luterilaisten teologien piirissä, ja vähitellen termin käyttö laajeni muihin yhteyksiin. Hermeneuttisina tieteinä mainitaan nykyisin mm. lainoppi, raamatuntulkinta, kirjallisuustiede ja historia.

Ymmärtämisen kohde nimetään hermeneutiikan tarkasteluissa usein tekstiksi tai kieleksi, mutta näillä saatetaan tarkoittaa mm. nuottikirjoitusta, musiikkia ja muita ihmisen olemassaolon jälkiä. Hermeneuttisen näkemyksen mukaan traditio, perinne, yhdistää tulkitsijaa ja tulkittavaa asiaa. Siksi tulkitsija ei voi koskaan olla "neutraali", vaan on aina aikaansa ja omaan hahmottamiseensa sidottu. Gadamerin mukaan kaiken toiminnan, myös ymmärtämisen, perustana on ennakointi. Koska tulkintatilanne ei ole koskaan alkuoletukseton, ymmärtämiseen vaikuttavat monet esioletukset. Siksi ymmärtämisessä eritellään hermeneutiikassa erilaisia vaiheita (mm. Gadamer 2004, Koski 1995):

  1. Esiymmärryksen tiedostaminen - vaikutushistoriallinen tietoisuus
  2. Dialogi tekstin ja tulkitsijan välillä
  3. Horisonttien sulautuminen
  4. Applikaatio, soveltaminen


Vaikutushistoria
 

Hermeneutiikan mukaan vaikutushistoria määrittää ennalta tarkastelijan esioletuksena sen, mikä kulloinkin näyttäytyy historiantutkimuksessa tutkimisen arvoisena. Gianni Vattimo on erotellut vaikutushistoriassa kolme ajatusta:

  1. Vaikutushistoria viittaa esimerkiksi taideteoksen vaikutukseen, vastaanottoon ja tulkintaan kulttuurissa ja yhteiskunnassa.
  2. Vaikutushistorialla tarkoitetaan myös sitä, että jokainen yksittäinen tulkinta on saaneet vaikutteita esioletuksista ja muista tulkinnoista.
  3. Vaikutushistorialla viitataan myös siihen, että jokainen tulkittava asia tulee tulkintatilanteessa uudelleen ajankohtaiseksi, eli aktualisoituu ymmärtämisessä. Gadamer muistuttaa myös, että kaikki seuraavat sukupolvet ymmärtävät aina asiat toisin. Siksi lopullista, tyhjentävää tulkintaa ei voi olla eikä tulla.

 

Hermeneutiikan vaiheet
 

Metodologinen (konservatiivinen) hermeneutiikka

  • Schleiermacher (1768-1834): menneen uudelleenrakentaminen, mieleen sukeltaminen”

  • Dilthey (1833-1911): yksittäisen ihmisen kokemus on (objektiivisen) historiatieteen perusta, taiteet ja filosofia ymmärrettävä elämänilmauksina, ekspressiivisinä muotoina

Ontologinen (filosofinen) hermeneutiikka

  • Husserlin (1859-1938) fenomenologinen lisäys: kaikki objektit ovat aina jossakin suhteessa tulkitsevaan subjektiin

  • Heidegger (1889-1976) ja Gadamer (1900-2002), Ricoeur (1913-2005): tietävä subjekti on historiallinen, sidoksissa aikansa käsityksiin

Kriittinen hermeneutiikka

  • Korostaa ihmistieteiden erityisyyttä luonnontieteisiin verrattuna

  • Habermas (1929)

Radikaali hermeneutiikka

  • Pyrkii osoittamaan kaikkien tulkintojen kontingenttisuuden eli historiallisuuden, satunnaisuuden ja suhteellisuuden

  • Foucault (1926-1984)

  • Derrida (1930-2004)


Historiallisuus ja fenomenologia


Heidegger (ks. esim. Penttinen 2003) jatkaa Gadamerin ajatusta siitä, että olemme väistämättä ymmärtäneet historian aina jollain tavalla. Heideggerin mukaan historialla tarkoitetaan yleensä

  1. mennyttä, jolla ei ole enää vaikutusta nykyisyyteen (arkikielessä ”se on mennyttä”)
  2. mennyttä, jolla on vaikutusta nykyisyyteen (esim. museot)
  3. nykyhetken polveutumista menneestä, eli yhteyttä mennyt-nykyhetki-tulevaisuus
  4. olevan aluetta, joka muuttuu ajassa ja joka erotetaan luonnosta
  5. kaikkea periytyvää, sekä tiedostettua että tiedostamatonta

Heideggerin mukaan tapamme tutkia ja käsittää historiaa ja olemassaoloa tulisi perustua lähtökohtaisesti erilaisille kriteereille kuin luonnontieteissä. Keskeinen erottava asia on kokemus, ja siksi historian ymmärrys on Heideggerin mukaan pohjimmiltaan (olemassaolon) kokemuksen fenomenologista kuvaamista ja mahdollisuuksien avaamista.

 

Rationaalinen ja historiallinen rekonstruktio


Kulttuurihistorian tutkijat erottavat erilaisia lähestymistapoja historiallisten tekstien, subjektien ja muiden tutkimuskohteiden tarkasteluun:

  • Historiallinen rekonstruktio tarkoittaa lähestymistapaa, jossa ensisijainen kiinnostus kohdistuu tekstiin tai asiaan sen omassa ajassa. Tutkija tarkastelee tekstiä tai tutkimuskohdettaan sille luomassaan kontekstissa. Hän pyrkii selvittämään mitä teksti tai asia kertoo ajastaan, ja miten se olisi ymmärrettävissä oman aikansa lähtökohdista. Suuntaus korostaa alkuperäismerkityksen selvittämistä tutkimuksen päämääränä, ja kritisoi hermeneutiikkaa tutkittavan asian ajallisuuden hävittämisestä.

  • Rationaalisen rekonstruktion avulla tutkija taas tulkitsee aikalaistekstiä nykyajasta käsin, nykyajan käsittein. Hän keskittyy argumentaatioon, asiasisältöön, eikä rakenna tulkintaansa menneisyyden rekonstruktion ja kontekstien varaan. Tutkija on kiinnostunut siitä, mitä tutkittava asia merkitsee nykyajassa ja nykyisyydelle. Suuntaus kritisoi kontekstualisointia tulkinnan vankilana, joka ennalta rajaa tutkijan ajattelua ja tulkintaa.

  • Diskurssianalyysi suuntaa huomion diskursiivisiin tilanteisiin ja muodostelmiin, jolloin alkuperäismerkityksiin ei kiinnitetä huomiota.

 

Lähteet:

Gadamer, Hans-Georg 1979. Truth and Method. Engl. käännös Glen-Doepel, William. Lontoo: Sheed and Ward.

Gadamer, Hans-Georg 1986. The Relevance of Beautiful and Other Essays. Engl. käännös Walker, Nicholas. Cambridge: Cambridge University Press.

Gadamer, Hans-Georg 1988. The Problem of Historical Conciousness. Teoksessa Rabinow, Paul & Sullivan, William M. (toim) Interpretative Social Science. A Second Look. Berkeley: University of California Press, 82-140.

Gadamer , Hans-Georg 2004. Hermeneutiikka. Ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa. Suom. Nikander, Ismo. Tampere: Vastapaino.

Gallagher, Shaun 1992. Hermeneutics and Education. New York: State University of New York Press.

Huttunen, Matti 2008. Musiikin historianfilosofia. Teoksessa Huovinen, Erkki & Kuitunen, Jarmo (toim.) Johdatus musiikkifilosofiaan. Tampere: Vastapaino, 196-226.

Koski, Jussi T. 1995. Horisonttiensulautumisia. Keskustelua Hans-Georg Gadamerin kanssa hermeneutiikasta, kasvamisesta, tietämisestä ja kasvatuksesta. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos, tutkimuksia 149.

Penttinen, Jaakko 2003. Filosofia ja historia: Martin Heideggerin käsitys historiallisuudesta ja sen seuraukset historiantutkimukselle. Teoksessa Ollitervo, S. & Parikka, J. & Väntsi, T. (toim.) 2003. Kohtaamisia ajassa. Kulttuurihistoria ja tulkinnan teoria. Cultural History Kulttuurihistoria 3. Turku: Turun yliopisto, 13-32.

Rantala, Heli 2003. Ajattelun rajat ja mahdollisuudet filosofisten tekstein historiallisesta tulkitsemisesta. Teoksessa Ollitervo, S. & Parikka, J. & Väntsi, T. (toim.) 2003. Kohtaamisia ajassa. Kulttuurihistoria ja tulkinnan teoria. Cultural History Kulttuurihistoria 3. Turku: Turun yliopisto, 232-251.

Ollitervo, S. & Parikka, J. & Väntsi, T. (toim.) 2003. Kohtaamisia ajassa. Kulttuurihistoria ja tulkinnan teoria. Cultural History Kulttuurihistoria 3.Turku. Turun yliopisto.

Ollitervo, Sakari 2003. Vaikutusten historia. Kokemus ja kysymys Hans-Georg Gadamerin filosofiassa. Teoksessa Ollitervo, S. & Parikka, J. & Väntsi, T. (toim.) 2003. Kohtaamisia ajassa. Kulttuurihistoria ja tulkinnan teoria. Cultural History Kulttuurihistoria 3. Turku: Turun yliopisto, 33-57.

Päivitetty 14.10.2010 Leena Unkari-Virtanen