Tyylikausijaottelu on musiikinhistorian opetuksen kulmakiviä paitsi oppikirjoissa, myös opetussuunnitelmissa. Tyylit mainitaan opetuksen sisältöalueena historian rinnalla opetushallituksen määräyksessä 41/011/2002 Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteista vuodelta 2002:

Opetussuunnitelman perusteiden määrittelemät sisältöalueet - musiikin luku- ja kirjoitustaito, musiikin hahmottaminen sekä musiikin historian ja tyylien tuntemus - kattavat vähintään musiikinteorian, säveltapailun ja musiikkitiedon peruskurssien (Suomen musiikkioppilaitosten liiton kurssisuoritusvaatimusten mukaisen) oppiaineksen (OPH, 17).

Määräyksessä mainittu Suomen musiikkioppilaitosten liiton SML:n tasokurssivaatimuksissa vuodelta 2005 todetaan:

• Opetuksessa tutustutaan keskeisiin tyylikausiin ja säveltäjiin renessanssista 2000-luvun alkuun suomalaista musiikkia unohtamatta.
• Tutustutaan eri soittimiin ja soitinryhmiin.
• Oppilaitoksen suuntautumisen ja opettajan harkinnan mukaan tutustutaan muiden maanosien musiikkiin sekä musiikin eri lajeihin (esim. kansanmusiikki, jazz).
• Oppilasta opastetaan erittelemään ja tutkimaan kuunneltavista teoksista eri osaalueita, kuten teoksen taustaa, esitystä ja rakennetta; oppilaan saavuttamia säveltapailullisia ja analyyttisia taitoja käytetään opetuksessa hyväksi. (SML 2005, 7).

Tarkennuksissa tasosuoritusohjeisiin korostetaan myös painokkaasti tyyliä, ja jopa historian kehityslinjat mainitaan:

Opetuksessa pyritään antamaan käsitys musiikin historian tyylikausista ja niiden murroksista, musiikin piirteiden muuttumisesta, keskeisistä säveltäjistä ja musiikin merkityksestä aikansa yhteiskunnassa. […] Musiikin kuunteleminen ja soittaminen on musiikin historian kehityslinjojen tarkastelun pohjana. Tyylillistä valikoimaa voidaan laajentaa myös länsimaisen taidemusiikin ulkopuolelle; suomalaista musiikkia ja 1900-2000-lukujen musiikkia suositellaan sisällytettäväksi jo perustason opetukseen. Opetuksessa on syytä sivuta myös muita musiikkikulttuureja, taidehistoriaa ja yleistä historiaa. (SML 2005, 25-26.)

Musiikkiopistotasoilla Suomen Musiikkioppilaitosten liiton tasosuoritusohjeissa tavoitteiksi asetetaan seuraavat:

Opistotasolla laajennetaan ja syvennetään perustasolla saatua kuvaa musiikin historiasta ja tyyleistä. Tavoitteena on oppilaan henkilökohtaisen musiikkisuhteen lujittaminen oman musiikillisen ymmärtämisen ja kokemuksen kautta. Oppilaitoksen opetussuunnitelman ja opettajan harkinnan mukaan asiakokonaisuutta voidaan painottaa esim. monikulttuuriseen, kansanmusiikin tai rytmimusiikin, 1900-luvun tai suomalaisen musiikin suuntaan.

Oppilaita opastetaan omaehtoiseen ja aktiiviseen paikkakunnan musiikkielämään osallistumiseen, esimerkkeinä konsertti- ja oopperakäynnit sekä ajankohtaisten tapahtumien seuraaminen. Oppilaan saavuttamia säveltapailu- ja analyysitaitoja on suositeltavaa hyödyntää opetuksessa. Oppilaita myös totutetaan käyttämään alan lähteitä (kirjallisuus, internet) tiedonhaussa.

Partituurin seuraaminen: Opitaan seuraamaan partituurista tonaalista ja soveltuvin osin ei-tonaalista musiikkia.
Musiikin historian tuntemus: Opitaan tunnistamaan ja nimeämään historiallisia tyylikausia ja säveltäjiä sekä sijoittamaan kuultuja teoksia sopiviin tyylikausiin. Lisäksi syvennytään ainakin yhteen suppeampaan asiakokonaisuuteen (esim. yksittäinen teos, tyylikausi, lajityyppi, ulkomusiikilliset aiheet) opettajan ja ryhmän kiinnostuksen mukaan.
Analyyttinen kuuntelu: Opitaan erittelemään kuullun esityksen tyylillisiä ja esityksellisiä piirteitä ja kuvailemaan sitä analyyttisemmin kuin perustasolla.
Kulttuurin yleinen tuntemus: Tutustutaan musiikinhistoriaan osana yleistä historiaa ja aikansa kulttuuria.