Kitara - harjoittelu

Lue Yleistä ergonomiasta ensin.

Kehon keskiasento on soittajan perusasento, johon hän aina palaa. Keskiasennossa selkärangan luonnolliset kaarirakenteet säilyvät. Selkärangan kaarien muodot ovat yksilölliset, joten kaikkien selkä ja lantio eivät näytä samalta keskiasennossa.

Ergonomista kitaransoittoasentoa etsittäessä tarkastellaan ensimmäiseksi lantion asentoa. Lantio pidetään keskiasennossa, jolloin istutaan lantion istuinluiden päällä. Lantion keskiasento mahdollistaa luonnollisen selkärangan asennon, joka on perusta rennolle ja hyvin hallitulle soittotekniikalle.

Lantio kallistuu taaksepäin, selkäranka pyöristyy ja kiertyy vasemmalle, lapaluun tuki huono.

Lantio ja selkäranka keskiasennossa, lapaluut pystyasennossa tuettuna rintakehää vasten.

Kitaransoittajan käyttäessä jalkatukea lonkkanivelen ja lantion yli menevät lihasten tulee olla riittävän joustavia, niin että lonkan koukistamien ei kallista lantiota ja lannerankaa taaksepäin. Lonkan- lantionseudun venyvyys on yksilöllistä, joillekin jalkatuen käyttö sopii, kun taas joillekin soittajille jalkatuen käyttö huonontaa soittoasentoa. "Jäykemmälle" soittajalle suositellaan reisituen käyttämistä jalkatuen sijaan tai yhdistelmää, matala jalkatuki ja reisituki.

Vartalon kiertyminen vasemmalle on tyypillistä kitaransoittajalle ja vasempaan käteen katsominen soittaessa lisää kiertymistä. Vasemmalle puolelle kiertyminen huonontaa vasemman lapaluun tukilihasten- ja koko yläraajan toimintaa ja sitä tulisi välttää. Lapaluun virheasento on tyypillisesti eteenpäin kallistunut, siipeävä ja lapaluun alakulma on kiertynyt kohti selkärankaa.

Lapaluut hyvin tuettuna rintakehää vasten, jolloin lapaluun alakulmat kiertyvät ulospäin.

Lapaluun tuki huono, lapaluu kallistuu eteenpäin, laskeutuu, siipeää irti rintakehästä ja alakulma kiertyy kohti selkärankaa.

Asentovirheen seurauksena käsivarsi jännittyy ja sormien hallinta huononee. Kiertyminen estetään hyvin hallituilla vartalon tukilihaksilla ja kyseiset lihakset toimivat parhaiten lantion ja selkärangan ollessa keskiasennossa.

Oikean käden lapaluun tuki tulee säilyttää niin että lapaluu ja hartia eivät kallistu eteenpäin käden mukana vaan pysyvät pystyasennossa, kylkiluita vasten. Lapaluun kallistuessa eteenpäin oikean käden tekniikan hallinta huononee ja koko käsivarsi muuttuu jännittyneemmäksi.

Ranteiden ollessa keskiasennossa sormien toiminta ja rasituksensietokyky on parhaimmillaan. Ranteiden keskiasento on 15 astetta ojentuneena ja 15 astetta kallistuneena pikkusormen puolelle. Asento madollista kämmenen tukilihasten toiminnan ja antaa kädelle suurimman ulottuvuuden. Vasemmassa kädessä ranteen kulmaa parantaa kitaran tuominen ylöspäin ja lähemmäksi vartaloa. Oikeassa kädessä ranteen kulmaa parantaa hyvä lapaluun tuki joka mahdollistaa käsivarren riittävän tuomisen eteen ja sivulle.

Peukalon asentoon kitaransoittaja tulee kiinnittää erityistä huomiota. Peukalo tulee pysyä kaarevana ja peukalon tyvinivelen lihakset tulee olla aktiiviset. Peukalon tyvinivel sijaitsee ranteessa ja tyvinivelen liikettä säätelevät kämmenen lihakset. Kyseiset lihakset muodostavat tuen myös peukalon keskinivelelle. Keskinivelen löysyys ja virheasento (liiallinen ojennus tai koukistus) on suhteellisen tyypillinen virhe kitaransoittajalla. Virheasento lisää rasitusta peukalon alueelle sekä vaikuttaa huonontavasti muiden sormien toimintaan.