Kantele - harjoittelu

Lue Yleistä ergonomiasta ensin.

Kehon keskiasento on soittajan perusasento, johon hän aina palaa. Keskiasennossa selkärangan luonnolliset kaarirakenteet säilyvät. Selkärangan kaarien muodot ovat yksilölliset, joten kaikkien selkä ja lantio eivät näytä samalta keskiasennossa.

Kanteleensoitto tulee aloittaa säätämällä soittotuoli/soittopöytä sellaiselle korkeudelle, jossa lantio pysyy keskiasennossa ja soittaja istuu lantion istuinluiden päällä. Soittoasennon tulisi olla hieman eteenpäin kallistunut, jotta keskivartalon tukilihakset olisivat aktiiviset ja tukevat kanteleensoitossa niin staattista istuma-asentoa. Myös pään asento on luonnollisempi selkärangan ollessa eteenpäin kallistuneena. Soitinpöydän ja kanteleen korkeus tulisi olla sellainen, että kyynärvarret koukistuvat soittaessa n.100-110 astetta. Kyseisellä soitinkorkeudella saadaan ranteeseen ihanteellinen ojennuskulma, 15 astetta. Myös lapaluun tuen hallinta on parhaimmillaan kyynärnivelen ollessa n.100-110 asteen kulmassa. Kun soittaja istuu korkeammalla tai/jos soitinpöytä on matalalla, käsivarret ojentuvat ja työskentelevät alempana, jolloin lapaluun tukilihasten hallinta vaikeutuu ja ranteen kulma muuttuu epäedullisemmaksi.

Lantio ja lanneranka keskiasennossa, pää ja niska keskiasennossa. Katseen kääntäminen alaspäin tapahtuu korvan edessä olevan liikeakselin avulla.

Lantio kallistuneen taaksepäin, lanneranka yliojentuneena, pää ja niska edessä jolloin niskan alueen kuormitus lisääntyy. Katseen kääntäminen alaspäin tapahtuu niskan alaosassa olevan liike- akselin avulla.

Lapaluun tukilihaksien hallinta mahdollistaa käsivarsien rentouttamisen. Kanteleensoitossa tyypillinen asentovirhe on, että lapaluu kallistuu eteenpäin, loittonee selkärangasta, laskeutuu ja joskus jopa siipeää irti kylkiluista. Oikeassa kädessä ongelma on yleisempää koska oikea käsi työskentelee kauempana vartalosta ja lisää siten kuormitusta lapaluun lihaksille.

Lapaluut hyvin tuettuna rintakehää vasten.

Lapaluut huonosti tuettuna rintakehää vasten, erityisesti oikea lapaluu kallistuu eteenpäin, siipeää irti rintakehästä ja lapaluun alakulma kiertyy kohti selkärankaa.

Lapaluiden virheasento lisää kuormitusta olka- ja käsivarteen sekä niska hartiaseudun lihaksille. Lapaluun tuen löytyessä käsi tuntuu kevyeltä ja rennolta.

Sormien toiminnan kannalta ihanteellinen kulma ranteelle on 15 astetta ojennettuna ja 15 astetta kallistuneena pikkusormen puolelle. Asento mahdollistaa hyvän kämmenlihastoiminnan ja siten kämmenen poikittaiskaarirakenteiden säilymisen. Käsien luonnollinen asento mahdollistaa oikeanlaisen kosketuksen kanteleen herkkiin kieliin, kämmenen tuen puuttuessa nähdään useasti yliliikkuvia sorminiveliä, jotka eivät pysy ryhdissä ja huonontavat siten sormien kosketusta, joka kuuluu äänessä.

Ranne keskiasennossa, rystyset muodostavat tasaisen kaaren ja sormet pysyvät kaarevan muotoisina. Tässä asennossa sormien hallinta ja kielen kosketus on parhaimmillaan.

Myös peukalon kaareva muoto on tärkeä säilyttää. Peukalon keskiniveltä tukee peukalon juuressa sijaitsevat lihakset (lähellä rannetta). Kämmenen ja sormien kaarevat muodot soittaessa kertovat siitä, että käsien tukilihakset toimivat hyvin ja että ranteen yli menevät sormien lihakset eivät joudu työskentelemään liikaa.