Oboe - harjoittelu

Lue Yleistä ergonomiasta ensin.

Kehon keskiasento on soittajan perusasento, johon hän aina palaa. Keskiasennossa selkärangan luonnolliset kaarirakenteet säilyvät. Selkärangan kaarien muodot ovat yksilölliset, joten kaikkien selkä ja lantio eivät näytä samalta keskiasennossa.

Hyvää soittoasentoa etsiessään soittajan tulee ensimmäiseksi tarkastella lantion asentoa. Lantio voi viedä keskiasentoon esimerkiksi ääriasentojen kautta. Keskiasennossa lantion liikkuvuus ja syvien vatsalihaksien hallinta on parhaimmillaan. Lantion keskiasento mahdollistaa myös rintarangan ja rintakehän keskiasennon hyvän hallinnan, jolloin hengitys on vapaata ja hengityksen tuki löytyy parhaiten. Rintarangan keskiasentoa voi myös etsiä ääriasentojen kautta. Rintarangan ja rintakehän ollessa keskiasennossa hengitys on vapaata ja rintalasta on pystyasennossa, selän ojentajalihakset ovat aktiiviset mutta eivät jännittyneet. Rintakehän/rintarangan ja lantion tulee olla linjassa sivultapäin katsottuna. Pään ja niskan keskiasentoa etsitään viemällä päätä eteen ja taakse ja jättämällä pää keskiasentoon, jolloin kallon ja kaularangan välinen liike on vapaa.

Oboensoittajalle tyypillisessä virheasennossa rintaranka pyöristyy ja kallistuu taaksepäin, jolloin pää työntyy eteenpäin.

Lantio ja selkäranka keskiasennossa ja lapaluut tuettuna rintakehää vasten.

Lantio kallistuu taaksepäin ja pää työntyy eteen, lapaluut kallistuvat eteenpäin rintakehän mukana.

Keskiasentojen löydyttyä tarkastellaan lapaluiden asentoa. Lapaluiden tulee olla pystyasennossa kylkiluita vasten, jolloin hartiat ovat luonnollisessa asennossa. Tyypillinen asentovirhe oboensoittajalle on erityisesti soitinta kannattelevan oikean lapaluun laskeutuminen ja kallistuminen eteenpäin.

Hyvä rintarangan ja rintakehän asento antavat hyvät toimintaedellytykset lapaluiden tukilihaksille, jotka puolestaan tuovat käsivarren liikkeeseen rentoutta ja voimaa. Lapaluiden tulee olla pystyasennossa kylkiluita vasten, jolloin hartiat ovat luonnollisessa asennossa.

Lapaluun ollessa eteenpäin kallistunut ja/tai siipeävä, lapaluun tukilihasten toiminta on puutteellista ja rasitus lisääntyy niska- hartiaseudussa sekä yläraajassa. Kyseinen virheasento on oboisteilla tavallisempi oikean lapaluun puolella, koska oikea käsi kannattelee soitinta. Lapaluun tukilihasten aktivointi ja lapaluun asennon korjaaminen vaativat yleensä asiantuntijan ohjausta, koska lapaluun liikkeiden hahmottaminen on vaikeaa.

Ranteissa tulisi säilyä pieni ojennuskulma, n. 15 astetta (ylöspäin) sekä 15 asteen kallistus pikkusormeen päin, silloin kämmentä tukevat syvät lihakset toimivat parhaiten ja sormien liikuttaminen on vapaata. Peukalon tukilihasten hyvä toiminta pitää peukaloa kaarevan muotoisena ja erillään kämmenestä, riittävän auki ja kämmenen alla. Erityisesti oikean peukalon tukilihasten hyvä toiminta on tärkeää, sillä soittimen paino on niiden varassa. Peukalon tukilihakset lähtevät kämmenpuolelta, läheltä rannetta ja ylittävät peukalon tyvi- ja keskinivelen. Oboensoittajalla peukalon virheasento vaikeuttaa erityisesti nimettömän ja pikkusormen toimintaa ja lisää rasitusta peukalon ojentajalihaksiin, peukalon loitontajalihaksiin ja kyynärvarren lihaksiin).

Ranne keskiasennossa ja peukalo auki ja riittävästi kämmenen alla jolloin sormet toimivat vapaasti.

Ranne kääntyy liikaa peukalon puolelle. Peukalo liian lähellä kämmentä ja keskinivel yliojentuneena.

Kämmenen ja ranteen soittoasentoa tulee muuttaa hienovaraisesti. Käden asentomuutokset vaativat yleensä myös käsiharjoitteita tuekseen.