Trumpetti - harjoittelu

Lue Yleistä ergonomiasta ensin.

Kehon keskiasento on soittajan perusasento, johon hän aina palaa. Keskiasennossa selkärangan luonnolliset kaarirakenteet säilyvät. Selkärangan kaarien muodot ovat yksilölliset, joten kaikkien selkä ja lantio eivät näytä samalta keskiasennossa.

Hyvää soittoasentoa haettaessa trumpetinsoittajan tulee ensimmäiseksi tarkastella lantion asentoaan. Lantion tulee olla keskiasennossa, niin että lantiota ja selkärankaa tukevat lihakset pääsevät toimimaan (istuen istuinluut osoittavat suoraan alaspäin).

Rintaranka tulee myös säilyttää keskiasennossa hyvän rintakehän liikkuvuuden ja hengityksen saavuttamiseksi. Rintarangan ollessa keskiasennossa rintalasta on pystyasennossa ja selän ojentajalihakset ovat aktiiviset, mutta eivät jännittyneet. Sisään hengityksen aikana rintakehä pääsee laajenemaan vapaasti joka suuntaan, myös sivulle ja taaksepäin. Rintakehän/rintarangan ja lantion tulee olla linjassa keskenään sivulta katsottuna. Rintarangan kallistuminen taaksepäin suhteessa lantioon huonontaa rintakehän ja pallean liikettä ja huonontaa siten myös hengitystä.

Pään ja niskan keskiasentoa etsitään viemällä päätä eteen ja taakse ja jättämällä pää keskiasentoon, jolloin kallon ja kaularangan välinen liike on vapaa. Niskan-, pään- ja leukanivelen asento vaikuttaa kaulalihasten, leukalihasten ja kurkun lihasten hallintaan. Niskan ja pään on oltava keskiasennossa, jolloin pään asentoa kannattelevat syvät niska- ja kaulalihakset pääsevät toimimaan. Kyseiset lihakset ovat ns. tukilihaksia, jotka tekevät pinnallisten lihasten rentouttamisen mahdolliseksi. Pään työntyminen eteenpäin (johtuu usein alemmasta rangan virheasennosta) lisää jännitystä niskalihaksissa, leukalihaksissa ja kaulan pinnallisissa lihaksissa, joka voi haitata soittotekniikkaa.

Hyvä rintarangan ja rintakehän asento antaa hyvät toimintaedellytykset lapaluiden tukilihaksille. Lapaluiden tulee olla pystyasennossa kylkiluita vasten, jolloin hartiat ovat luonnollisessa asennossa. Lapaluun kallistuessa eteenpäin ja/tai siivetessä irti kylkiluista, lapaluun tukilihakset toimivat huonosti ja huonontavat myös rintakehän liikkuvuutta.

Lapaluun kolmiulotteista liikettä on vaikea hahmottaa, joten lapaluun asentoharjoituksissa soittaja voi tarvita ammattiapua.

Tyypillinen virheasento trumpetinsoittajalle on rintarangan ja ylävartalon kallistuminen taaksepäin suhteessa lantioon. Taaksepäin kallistuminen johtaa rintarangan pyöristymiseen ja pään eteenpäin työntymiseen, jolloin hengitys vaikeutuu ja äänen laatu huononee.

Taaksepäin kallistuvaa soittoasentoa lisää huono lapaluun tukilihasten toiminta (toisaalta myös rintarangan pyöristyminen, jota taaksepäin kallistus useasti aiheuttaa, huonontaa lapaluun tukilihasten toimintaa). Lapaluiden tulee olla pystyasennossa, kiinni kylkiluissa ja alakulman tulee kiertyä ulospäin. Lapaluun kallistuessa eteenpäin, yläaukeama(lapaluun, solisluun ja selkärangan välinen alue, josta käteen menevät hermot kulkevat) ja olkanivel ovat vaarassa ahtautua. Lisäksi rangan ja lapaluiden virheasento lisää merkittävästi niska-hartiaseudun-, olkanivelseudun ja yläraajojen rasitusta. Asentoa korjatessa trumpetinsoittaja tarvitsee useimmiten rangan liikkuvuutta parantavia harjoituksia tuekseen.

Pään ja niskan työntäminen eteenpäin on suhteellisen yleistä vaskisoittimissa. Asentoon vaikuttaa osittain lantion ja lannerangan asento. Lantion ollessa eteenpäin kallistuneena pää työntyy eteenpäin, lisäksi pään eteenpäin tuominen voi olla myös puhdas tapa. Ajatus siitä, että tuo soittimen kohti huulia, (toisin kuin että vie huulet kohti soitinta) auttaa pitämään niskan ja pään keskiasennossa. Peiliä kannattaa käyttää apuna virheliikemalleista pois opittaessa.