Käyrätorvi - harjoittelu

Lue Yleistä ergonomiasta ensin.

Kehon keskiasento on soittajan perusasento, johon hän aina palaa. Keskiasennossa selkärangan luonnolliset kaarirakenteet säilyvät. Selkärangan kaarien muodot ovat yksilölliset, joten kaikkien selkä ja lantio eivät näytä samalta keskiasennossa.

Hyvää soittoasentoa haettaessa käyrätorvensoittajan tulee ensimmäiseksi tarkastella lantion asentoaan. Lantion tulee olla keskiasennossa, niin että lantiota ja selkärankaa tukevat lihakset pääsevät toimimaan (istuen istuinluut osoittavat suoraan alaspäin). Käyrätorvi on painava soitin ja siksi soittaja tarvitsee vahvojen lapaluu seudun lihaksien lisäksi hyvää keskivartalon lihasten hallintaa.

Rintaranka tulee myös säilyttää keskiasennossa hyvän rintakehän liikkuvuuden ja hengityksen saavuttamiseksi. Rintarangan ollessa keskiasennossa rintalasta on pystyasennossa ja selän ojentajalihakset ovat aktiiviset, mutta eivät jännittyneet. Sisään hengityksen aikana rintakehä pääsee laajenemaan vapaasti joka suuntaan, myös sivulle ja taaksepäin. Rintakehän/rintarangan ja lantion tulee olla linjassa keskenään sivulta katsottuna. Rintarangan kallistuminen taaksepäin suhteessa lantioon huonontaa rintakehän ja pallean liikettä ja huonontaa siten myös hengitystä.

Pään ja niskan keskiasentoa etsitään viemällä päätä eteen ja taakse ja jättämällä pää keskiasentoon, jolloin kallon ja kaularangan välinen liike on vapaa. Niskan-, pään- ja leukanivelen asento vaikuttaa kaulalihasten, leukalihasten ja kurkun lihasten hallintaan. Niskan ja pään on oltava keskiasennossa, jolloin pään asentoa kannattelevat syvät niska- ja kaulalihakset pääsevät toimimaan. Kyseiset lihakset ovat ns. tukilihaksia, jotka tekevät pinnallisten lihasten rentouttamisen mahdolliseksi. Pään työntyminen eteenpäin (johtuu usein alemmasta rangan virheasennosta) lisää jännitystä niskalihaksissa, leukalihaksissa ja kaulan pinnallisissa lihaksissa, joka voi haitata soittotekniikkaa.

Lantio ja selkäranka keskiasennossa, niska kiertyneenä vasemmalle.

Lantio kallistunut eteenpäin (post tilt) rintaranka pyöristynyt, pää on työntynyt liikaa eteenpäin, joka kuormittaa niskaa kun soittaja joutuu samalla kiertämään päätään vasemmalle.

Hyvä rintarangan ja rintakehän asento antaa hyvät toimintaedellytykset lapaluiden tukilihaksille. Lapaluiden tulee olla pystyasennossa kylkiluita vasten, jolloin hartiat ovat luonnollisessa asennossa. Lapaluun kallistuessa eteenpäin ja/tai siivetessä irti kylkiluista, lapaluun tukilihakset toimivat huonosti ja huonontavat myös rintakehän liikkuvuutta. Lapaluun kolmiulotteista liikettä on vaikea hahmottaa, joten lapaluun asentoharjoituksissa soittaja voi tarvita ammattiapua.

Käyrätorven soittajilla esiintyy yleisesti lantion liikaa kallistumista eteen (häpyluu kääntyy eteen jolloin lanneranka suoristuu). Lantiota kääntäessä kyseiseen suuntaan pinnalliset vatsalihakset rentoutuvat, jolloin sisään hengitys tuntuu vapaammalta, mutta yläraajojen, niska- hartiaseudun rasitus lisääntyy. Lantion asentoa muuttaessa eteenpäin kallistuneesta keskiasentoon, hengitys muuttuu siten, että kylkiluun väliset lihakset aktivoituvat ja levittävät rintakehää enemmän sivuille ja taakse. Silloin vatsan pullistuminen vähenee sisään hengittäessä.

Käyrätorvin soitto altistaa soittajaa kiertymään oikealle, jolloin rintaranka kiertyy, kylkiluunivelet jäykistyvät ja lapaluun tuki erityisesti oikealla puolella huononee. Kehoystävällisempi soittotapa olisi rintarangan kiertämisen sijaan, kiertää kaularankaa ja päätä enemmän vasemmalle, jolloin vartalo pysyy suorassa. Pään ja niskan asento tulee olla kiertynyt mutta ei työntynyt eteenpäin. Rintarangan ja kaularangan ollessa hyvässä ryhdissä kaularankaa voi kiertää vasemmalle, ilman kaulan alueen lihasjännitystä.

Lapaluut hyvin tuettuna rintakehää vasten ja selkäranka keskiasennossa.

Vartalo kiertyy oikealle ja oikean lapaluun tuki on huono. Oikea lapaluu laskeutuu, siipeää, kallistuu eteenpäin ja lapaluun alakulma kiertyy kohti selkärankaa.

Ryhtivirhe rajoittaa kaularangan kiertämistä ja lisää siten kurkun ja kaulan alueen lihaksien jännitystä. Näin ollen soittoasennossa täytyy tehdä väliaikainen kompromissi, jossa kierretään vartaloa hieman oikealle ja päätä vasemmalle, kunnes rangan liikkuvuus ja ryhti on korjautunut harjoitusliikkeiden avulla (iäkkäämmällä soittajalla liikkuvuutta ei välttämättä pystytä kokonaan palauttamaan).

Lapaluun tukilihaksien voima ja hallinta on käyrätorvea soittaessa tärkeätä, koska se vaikuttaa yläraajojen ja niska hartiaseudun kuormittumisen lisäksi, hengittämiseen. Tyypillisiä virheasentoja käyrätorvensoittajalla on lapaluun laskeutuminen, siipeäminen irti kylkiluista, kallistuminen eteenpäin ja alakulman kiertyminen kohti selkärankaa. Virheasento on useammin nähtävissä oikealla puolella koska soittimen paino on enemmän oikealla kädellä kts. kuva 4. Lapaluun asentoa korjatessa soittaja tarvitsee lihasvoimaharjoituksia tuekseen. Asentovirhe aiheuttaa lihasheikkoutta ja ilman voimaharjoittelua asennon korjaaminen, varsinkin oikealla puolella, tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Lapaluun tukilihaksien voimaa ja hallintaa parantaessa voidaan käyttää soittimen painoa kannattelevaa soitintukea (ergohorn) väliaikaisena apuvälineenä.

Pään ja niskan työntäminen eteenpäin on suhteellisen yleistä vaskisoittimissa. Asentoon vaikuttaa osittain lantion ja lannerangan asento. Lantion ollessa eteenpäin kallistuneena pää työntyy eteenpäin, lisäksi pään eteenpäin tuominen voi olla myös puhdas tapa. Ajatus siitä, että tuo soittimen kohti huulia, (toisin kuin että vie huulet kohti soitinta) auttaa pitämään niskan ja pään keskiasennossa. Peiliä kannattaa käyttää apuna virheliikemalleista pois opittaessa.