Pasuuna - harjoittelu

Lue Yleistä ergonomiasta ensin.

Kehon keskiasento on soittajan perusasento, johon hän aina palaa. Keskiasennossa selkärangan luonnolliset kaarirakenteet säilyvät. Selkärangan kaarien muodot ovat yksilölliset, joten kaikkien selkä ja lantio eivät näytä samalta keskiasennossa.

Hyvää soittoasentoa haettaessa pasuunansoittajan tulee ensimmäiseksi tarkastella lantion asentoaan. Lantion tulee olla keskiasennossa, niin että lantiota ja selkärankaa tukevat lihakset pääsevät toimimaan (istuen istuinluut osoittavat suoraan alaspäin). Pasuuna on painava soitin ja siksi soittaja tarvitsee vahvojen lapaluu seudun lihaksien lisäksi hyvää keskivartalon lihasten hallintaa.

Rintaranka tulee myös säilyttää keskiasennossa hyvän rintakehän liikkuvuuden ja hengityksen saavuttamiseksi. Rintarangan ollessa keskiasennossa rintalasta on pystyasennossa ja selän ojentajalihakset ovat aktiiviset, mutta eivät jännittyneet. Sisään hengityksen aikana rintakehä pääsee laajenemaan vapaasti joka suuntaan, myös sivulle ja taaksepäin. Rintakehän/rintarangan ja lantion tulee olla linjassa keskenään sivulta katsottuna. Rintarangan kallistuminen taaksepäin suhteessa lantioon huonontaa rintakehän ja pallean liikettä ja huonontaa siten myös hengitystä.

Pään ja niskan keskiasentoa etsitään viemällä päätä eteen ja taakse ja jättämällä pää keskiasentoon, jolloin kallon ja kaularangan välinen liike on vapaa. Niskan-, pään- ja leukanivelen asento vaikuttaa kaulalihasten, leukalihasten ja kurkun lihasten hallintaan. Niskan ja pään on oltava keskiasennossa, jolloin pään asentoa kannattelevat syvät niska- ja kaulalihakset pääsevät toimimaan. Kyseiset lihakset ovat ns. tukilihaksia, jotka tekevät pinnallisten lihasten rentouttamisen mahdolliseksi. Pään työntyminen eteenpäin (johtuu usein alemmasta rangan virheasennosta) lisää jännitystä niskalihaksissa, leukalihaksissa ja kaulan pinnallisissa lihaksissa, joka voi haitata soittotekniikkaa.

Lantio ja rintaranka ja niska/pää keskiasennossa, oikea lapaluu hyvin tuettuna ja lapaluun alakulma riittävästi ulospäin.

Lantio kallistuneena eteenpäin(post tilt) ja rintaranka pyöristyneenä, lapaluun tuki huono, jolloin olkavarren sekä niska-hartia seudun rasitus lisääntyy.

Hyvä rintarangan ja rintakehän asento antaa hyvät toimintaedellytykset lapaluiden tukilihaksille. Lapaluiden tulee olla pystyasennossa kylkiluita vasten, jolloin hartiat ovat luonnollisessa asennossa. Lapaluun kallistuessa eteenpäin ja/tai siivetessä irti kylkiluista, lapaluun tukilihakset toimivat huonosti ja huonontavat myös rintakehän liikkuvuutta. Lapaluun kolmiulotteista liikettä on vaikea hahmottaa, joten lapaluun asentoharjoituksissa soittaja voi tarvita ammattiapua.

Pasuunansoittajilla esiintyy yleisesti lantion kallistumista eteen (häpyluu kääntyy eteen jolloin lanneranka suoristuu). Käännettäessä lantiota eteen pinnalliset vatsalihakset rentoutuvat, jolloin sisään hengitys tuntuu vapaammalta. Ylikorostuneena kyseinen asento aiheuttaa yläraajojen, niska- hartiaseudun rasittumista. Lantion keskiasennossa hengitys muuttuu siten, että kylkiluun väliset lihakset aktivoituvat ja levittävät rintakehää enemmän sivuille ja taakse. Silloin vatsan pullistuminen vähenee sisään hengittäessä.

Soittoasennon ylläpito vaatii pasuunansoittajalta hyvin hallittujen keskivartalon lihaksien lisäksi sekä voimaa ja hallintaa varsinkin vasemman lapaluun tukilihaksilta, koska soittimen kannattelu tapahtuu pääasiassa vasemmalla puolella.

Vasemman lapaluun tukilihaksien toiminta huono. Lapaluu laskeutuu ja alakulma kiertyy selkärankaa päin.

Oikean lapaluun tuki hyvä jolloin lapaluun alakulma kiertyy riittävästi ulospäin soitinta kannatellessa.

Pasuunistille tyypillisessä virheasennossa vasemman puolen lapaluun tukilihakset pettävät, jolloin lapaluu liukuu poispäin rangasta, kallistuu eteenpäin ja estyy kiertymästä ulospäin. Virheasento aiheuttaa useasti selkärangan kiertymistä vasemmalle, joka taas kallistaa päätä oikealle ja torvea vasemmalle. Vartalon kiertymistaipumusta lisäävät "slaidin" pisimmät vedot, jossa oikea käsivarsi tuodaan suoraksi vartalon eteen. Hyvällä vartalon hallinnalla ja vahvoilla lihaksilla pasunisti pystyy säilyttämään hyvän soittoasennon. Soittoasentoon tulisi kuitenkin puuttua jo hyvin varhaisessa vaiheessa soitonopiskelussa, koska soitin muokkaa helposti vartaloa. Painavaa ja isoa soitinta ei tulisi ottaa käyttöön liian aikaisin.

Väärän kokoinen soitin voi vaarantaa lapsen hyvän soittoasennon sekä tekniikan löytymisen ja kehittymisen. Soitonopetuksessa voisi käyttää apuna pasuunalle kehitettyä apuvälinettä (ergobrass), jossa soitinta kannattelee säädettävä soitintuki.

Pään ja niskan työntäminen eteenpäin on suhteellisen yleistä vaskisoittimissa. Asentoon vaikuttaa osittain lantion ja lannerangan asento. Lantion ollessa eteenpäin kallistuneena pää työntyy eteenpäin, lisäksi pään eteenpäin tuominen voi olla myös puhdas tapa. Ajatus siitä, että tuo soittimen kohti huulia, (toisin kuin että vie huulet kohti soitinta) auttaa pitämään niskan ja pään keskiasennossa. Peiliä kannattaa käyttää apuna virheliikemalleista pois opittaessa.

Istuen soittaessa keskiselän ojentajalihakset rasittuvat enemmän kuin seisten soittaessa, koska vartalon painopiste siirtyy eteenpäin.