Viulu - harjoittelu

Lue Yleistä ergonomiasta ensin.

Viulistin lantion ja selkärangan tulee olla keskiasennossa, kuitenkin mahdollistaen vapaan liikkumisen soiton aikana. Liike alkaa ja loppuu keskiasentoon, eli keskiasento on soittajan perusasento, johon hän aina palaa. Keskiasennossa selkärangan luonnolliset kaarirakenteet säilyvät. Selkärangan kaarien muodot ovat yksilölliset, joten kaikkien selkä ja lantio eivät näytä samalta keskiasennossa. Rintarangan asento on keskellä myös kiertosuuntaa ajatellen, eli viulistin tulee välttää kiertymistä oikealle (viulistille tyypillinen taipumus). Vartalon tukilihakset huolehtivat siitä että vartalo pysyy suorassa.

Lantio ja selkäranka on keskiasennossa, lapaluut on hyvin tuettuna rintakehää vasten.

Lantio kallistuu eteen (post tilt) ja rintaranka pyöristyy ja kallistuu taaksepäin. Lapaluut siipeävät irti rintakehästä.

Viulistin kaularanka kiertyy vasemmalle ja kallistuu hieman alaspäin. Leukatuella ja olkatuella mahdollistetaan hyvä kaularangan ja pään asento. Liian matala leukatuki, tai leuan muotoon huonosti istuva leukatuki, vie päätä/niskaa liikaa eteen -, alaspäin ja kallistaa päätä liikaa sivulle. Soittajalle sopiva leukatuki mahdollistaa kaularangan ja pään vapaan liikkumisen soiton aikana. Tilanne jossa soittaja ei saa viulua pysymään ylhäällä, muuta kuin puristamalla leukaa viulua vasten, voi johtua myös siitä että lapaluun asento on virheellinen. Silloin lapaluun tukilihakset eivät pidä lapaluuta pystyasennossa, vaan lapaluu kallistuu eteenpäin, jolloin solisluu ja olkanivelen päällä olevaa olkalisäke (acromion) kallistuu eteenpäin ja viulu liukuu alaspäin.

Lantion keskiasennon ylläpito vaikeutuu istuen soittaessa. Istuessa vartalon painopiste siirtyy eteenpäin, jolloin selän ojentajat joutuvat työskentelemään tehokkaammin soittoasennon ylläpitämiseksi. Lantion kallistuessa taakse ja lannerangan suoristuessa viulisti joutuu usein kompensoimaan ryhtiään yliojentamalla rintarankaansa. Tämä huonontaa lapaluun tukilihasten hallintaa ja siten lisää kuormitusta käsivarsiin ja niska- hartiaseudun kuormitusta. Lantio-, lanne- ja rintarangan keskiasennon säilyminen parantaa sekä vartalonlihasten että lapaluun lihasten toimintamahdollisuuksia ja vaikuttaa myös käden ja sormien toimintaan.

Vasemman käden olkanivelen tulee kiertyä riittävästi ulospäin. Riittävä olkanivelen ulkokierto mahdollistaa hyvän lapaluun asennon myös G-kielelle noustaessa. Puuttuva olkanivelen ulkokierto aiheuttaa lapaluun irtoamisen kylkiluista, vähentää lapaluun kiertymistä ja huonontaa siten lapaluun tukilihasten toimintaa. Lapaluun alakulman kiertyminen ulospäin on välttämätön olkanivelen ja yläaukeaman luonnolliselle toiminnalle (yläaukeama muodostuu lapaluun, solisluun ja rangan välisestä alueesta).

Lapaluut tuettuna hyvin rintakehää vasten, jolloin käsivarren voi rentouttaa.

Vasen lapaluu siipeää irti rintakehästä, lapaluun alakulma ei kierry riittävästi ulospäin ja käsivartta on vaikea rentouttaa.

Oikean käden lapaluun tukilihaksien hyvä toiminta on tärkeätä jousitekniikoiden hallitsemiseksi. Kättä kohottaessa lapaluun alakulma kiertyy ulospäin jolloin lapaluun- ja olkanivelen lihakset toimivat normaalisti ja käsivarren liikuttaminen on vapaata ja rentoa. Lapaluun ollessa siipeävä ja/tai yläosastaan eteenpäin kallistunut, kiertoa ei tapahdu, olkanivel sekä yläaukeama jäävät ahtaiksi ja olkavarren sekä niska-hartiaseudun lihakset ylikuormittuvat. Kyseisen virhetoiminnan seurauksena voi olla jousikäden ongelmia kuten tärinää, puutumista, hallitsemattomuutta ja heikkoutta.

Hyvä kämmenen tukilihasten toiminta ylläpitää käsien kaarirakenteita soittaessa(lue lisää ergonomiaa yleisesti). Ote jousesta on kevyt, samoin kielten painaminen tapahtuu kevyellä puristuksella Jos kämmenen kaaria ylläpitävät lihakset toimivat huonosti kaaret laskeutuvat ja etenkin 4-5 sormen rystyset putoavat alaspäin, kämmen sulkeutuu ja kyynärvarren lihakset (ranteen yli menevät sormilihakset) joutuvat työskentelemään liikaa ja ylirasittuvat.

Käden luonnollinen rystyskaari mahdollistaa kevyen ja herkän otteen jousesta.

Soittoasentoa tarkastellaan samoilla periaatteilla sekä istuen että seisten. Istuen soittaessa keskiselän ojentajalihasten rasitus lisääntyy hieman koska vartalon painopiste siirtyy eteenpäin.