Yleistä ergonomiasta

 

 

 

Yleistä hyvästä soitto- ja lauluasennosta

Soitto- ja laulu on fyysisesti kuormittavaa ja asettaa kehon toiminnalle korkeat vaatimukset. Myös koveneva kilpailu ja korkeat laatuvaatimukset lisäävät osaltaan rasitusta.

Soittaminen ja laulaminen ovat staattista ja rasittavaa lihastyötä. Perusasennon hallinta ja oikeanlainen tukilihasten käyttö mahdollistaa kuitenkin ”soitto- ja laululihasten” taloudellisen käytön ja vapaan toiminnan.

Soittajan ja laulajan tulisi tiedostaa kehonsa, nivelensä ja lihaksensa sekä löytää luonnollinen, kehoa vähiten kuormittava perusasento. Hyödyllistä olisi tietää, millä lihaksilla ylläpidetään asentoa ja millä lihaksilla tuotetaan ääntä tai soitossa tarvittavaa liikettä. Hyvä soittoasentojen hallinta ja oikeanlainen hengitys parantaa äänen laatua ja on yhteydessä hyvään soittotekniikkaan.

Kehon hyvää toimintaa etsittäessä peruslähtökohtana on luonnollinen rangan ja lantion asento (keskiasento). Keskiasennossa vartaloa tukevat lihakset toimivan parhaiten.

Henkilö soittaa vartalon edessä olevaa soitinta, henkilö näkyy selkäpuolelta ilman paitaa. Vasemmassa kuvassa on nuoli ulospäin lapaluun sisä-yläkulman kohdalla ja nuoli sisäänpäin lapaluun alakulman kohdalla. Oikeanpuoleisessa kuvassa nuoli selkärankaan päin lapaluun sisä-yläkulman kohdalla sekä nuoli ulospäin lapaluun alakulman kohdalla.

Vasemmassa kuvassa lantio ja selkäranka ovat keskiasennossa, nuolet osoittavat keskivartalon tukilihasten muodostamat voimavektorit. Keskimmäisessä kuvassa lantio kallistuu eteenpäin ja selkärangan kaarevuus lisääntyy, keskivartalon tukilihakset toimivat huonosti ja syntyy ryhtivirhe. Oikean puoleisessa kuvassa nähdään asentojen välinen ero.

Rangan ja lantion keskiasento antaa myös parhaat toimintaedellytykset lapaluuta tukeville lihaksille, jotka taas ovat tärkeitä käden toimintaa ajatellen. Myös hengitys on riippuvainen hyvästä lantion ja rangan asennosta. Ryhtivirhe huonontaa rintakehän liikkuvuutta ja siten pallean sekä kylkiluun välisten hengityslihasten toimintaa. Puhallinsoittimissa ja laulussa ilmapaineen säätely puhaltaessa ja laulaessa tapahtuu pääsääntöisesti syvän poikittaisen vatsalihaksen ja lantiopohjalihasten avulla (jota kutsutaan muusikkopiireissä alavatsan tueksi.

Poikkileikkauskuvassa Transversus abdominis- ja Multifidus lihasten muodostamasta renkaasta  viidennen lannerangan nikaman kohdalta.

Ryhtivirhe huonontaa edellä mainittujen lihasten hallintaa ja aiheuttaa siten korvaavaa lihasjännitystä pinnallisissa vatsalihaksissa, kaulalihaksissa ja kurkunpään lihaksissa. Lihasjännitys em. lihaksissa taas huonontaa äänen laatua ja soiton rentoutta.

Lapaluun luonnollista toimintaa etsiessä tärkeimmiksi lihaksiksi muodostuvat lapaluun ja rintakehän väliset sekä lapaluun ja selkärangan väliset lihakset, niin sanotut lapaluun tukilihakset.


Lapaluuta kiertävät ja tukevat lihakset.
Oikeassa kuvassa käden nostoliike jossa lapaluun
alakulma kiertyy ulospäin.
U= Trapeziuslihaksen yläosa
I = Trapeziuslihaksen alaosa
M = keskimmäinen nuoli, Trapeziuksen keskiosa
S= Serratus anterior lihas

Näiden lihasten tulisi huolehtia lapaluun hyvästä asennosta aina käsiä ja soitinta kannatellessa. Lapaluun tuen puuttuessa olkanivelen asento muuttuu epäsuotuisaksi ja koko yläraajan toiminta vaikeutuu. Lapaluun tukea etsittäessä soittajaa ohjataan hallitsemaan lapaluitten loitonnusta ja ulkokiertoa, jolloin lapaluu on pystyasennossa ja painuu kylkiluita vasten. Käden nostoliikkeessä lapaluun alakulma kiertyy ulospäin ja olkaluun nivelpinta lapaluussa kiertyy etuviistoon ja ylös.
 



Vasemmassa kuvassa lapaluun tukilihakset toimivat huonosti, lapaluun alakulma kiertyy kohti selkärankaa ja siipeää irti rintakehästä. Oikean puoleisessa kuvassa lapaluun tukilihakset toimivat hyvin ja alakulma kiertyy ulospäin.

Kyynärvarren ja ranteen ylirasitustilat ovat varsin yleisiä ja kiusallisia soittajien vaivoja. Syitä pitkittyneisiin rasitustiloihin ovat usein mm. lapaluun tukilihasten huono toiminta ja ranteen, kämmenen ja sormien virheasennot. Lapaluun virheasento huonontaa koko yläraajan toimintaa ja lisää kyynärvarren lihasten rasitusta. Lapaluun asentoa ylläpitävät lihakset ovat puolestaan riippuvaisia rangan ja rintakehän hyvästä asennosta.

Parhaan sormien toiminnan takaa sellainen asento, jossa ranne on 15 astetta ojennettuna ja 15 astetta kääntyneenä pikkusormeen päin (ranteen keskiasento). Tässä asennossa kyynärvarren, sormien ja kämmenen lihaksilla on parhaimmat toimintaedellytykset ja ylirasitusvaara on pienimmillään. Kämmenlihakset muodostavat tärkeän tuen sormien ja ranteiden koukistajille ja ojentajille. Kämmenlihakset sijaitsevat kämmenluiden välissä (sekä kämmenselän että kämmenen puolella), ulottuvat ranteesta sormen keskiniveliin saakka, mutta eivät kulje rannenivelen yli. Lihakset ovat mukana muodostamassa käden poikittaiskaaria sekä pitkittäiskaarta.


Käden poikittaiset ja pitkittäiset kaaret.

Poikittaiskaarista toinen sijaitsee ranneluiden kohdalla ja toinen rystysten kohdalla. Pitkittäinen kaari muodostuu ranteen ja keskisormen kärjen väliin. Sormien tulee säilyttää kaarevan muotonsa soiton aikana, yliojentuvat tai liikaa koukistuvat nivelet lisäävät rasitusta.

Soittoasennon korjaaminen on turvallisinta aloittaa lantiosta, selkärangasta ja lapaluusta. Esimerkiksi soittajalla, jolla on virheellinen ranteen asento, syy ranteen virheasennolle on yleensä lähtöisin muualta kehosta, selkärangan ja lapaluun virheasennosta. Selkärangan virheasento on voinut muuttaa lapaluun asentoa joka puolestaan aiheuttaa kompensatorista virheasentoa ranteeseen. Ranteen asennon korjaaminen esimerkiksi soittimen asentoa muuttamalla saattaa huonontaa asentoa muussa kehon osassa eikä siksi ole kovin turvallinen tapa korjata soittoasentoa. Siksi olisi hyvä puuttua ongelmiin yhdessä muusikoiden ohjaukseen erikoistuneen fysioterapeutin ja soitonopettajan kanssa.

Harjoitus keskiasennon löytämiseksi

Istuen tuolilla.

  1. Vie lantio eteenpäin ääriasentoonsa, sitten taaksepäin ääriasentoonsa. Tee eteen-taakse liike muutaman kerran, jonka jälkeen pienennä liikettä. Jätä lantio lopuksi keskelle. Istuessa, lantion ollessa keskiasennossa, istuinluut osoittavat suoraan alaspäin, tuolin istuinosaa vasten. Selkälihakset ovat aktiiviset mutta eivät jännittyneet. Jos selkälihakset jännittyvät niin, että et jaksa ylläpitää hyvää istuma-asentoa, sinun tulee istua korkeammalla tuolilla.
  2. Pidä lantio keskiasennossa. Pyöristä rintaranka ääriasentoon, jolloin rintalasta laskeutuu. Ojenna sitten rintaranka ääriasentoon, jolloin rintalasta nousee. Tee liike muutaman kerran, jonka jälkeen pienennä liikettä. Jätä lopuksi rintaranka keskelle. Rintarangan ollessa keskiasennossa sinun on helppo hengittää, vatsalihaksesi ovat rentoina ja selän asentoa ylläpitää miellyttävästi aktiiviset selkälihakset.
  3. Pidä lantio ja rintaranka keskiasennossa. Vie päätä ja kaularankaa eteenpäin, niin että leukaa työntyy eteen. Vie sitten päätä ja kaularankaa taaksepäin, niin että sinulle muodostuu kaksoisleuka. Tee eteen-taakse liike muutaman kerran. Pienennä liikettä ja jätä pään ja kaularanka keskiasentoon. Kaularangan ja pään ollessa keskiasennossa kaula- ja niskalihakset ovat rentoina. Pää on kuin kepin nokassa oleva pallo, liikkuva, mutta tasapainossa.