Sello - harjoittelu

Lue Yleistä ergonomiasta ensin.

Sellistin lantion ja selkärangan tulee olla keskiasennossa, kuitenkin mahdollistaen vapaan liikkumisen soiton aikana. Liike alkaa ja loppuu keskiasentoon, eli keskiasento on soittajan perusasento, johon hän aina palaa. Keskiasennossa selkärangan luonnolliset kaarirakenteet säilyvät. Selkärangan kaarien muodot ovat yksilölliset, joten kaikkien selkä ja lantio eivät näytä samalta keskiasennossa.

Lantio on keskiasennossa, kun lantion istuinluut osoittavat suoraan alaspäin, tuolin istuinta kohti. Lantion keskiasennon ylläpitoa vaikeuttaa liian matalalla tuolilla istuminen. Istumakorkeuden säätö onkin ensimmäinen asia, johon soittajan tulee kiinnittää huomiota. Tuolin korkeus tulee olla sellainen, että jalat ovat tukevasti maassa, lantio pysyy keskiasennossa (ilman suurempaa ponnistelua) ja selkälihakset ovat aktiiviset, mutta eivät liian jännittyneet. Istuinkorkeus on aina yksilöllinen, koska lantionseudun notkeudessa on eroja. Toiset voivat istua matalalla tuolilla, ilman suurempaa lihastyötä ja toiset joutuvat, jäykemmän lantioseudun takia, istumaan korkeammalla tuolilla.

Lantio ja selkäranka keskiasennossa, lapaluut hyvin tuettuna ja pystyasennossa rintakehää vasten.

Lantio kallistuu taaksepäin ja koko selkäranka pyöristyy, pää työntyy eteenpäin, lapaluut kallistuvat rintakehän mukana eteenpäin jolloin lapaluun tuki huononee.

Soittimen piikkiä säädetään sellaiseksi että lantion ja selkärangan keskiasento voidaan säilyttää. Soittimen ollessa liian matalalle säädetty selkä usein pyöristyy. Sellon soittajan selkäranka kiertyy helposti vasemmalle. Tätä kiertymistä lisää jousen liike A-kielelle sekä vasemman käden liike ylös soittimen kantaan ja A kielelle. Selkärangan kiertyessä vasemmalle myös vastaavan vasemman lapaluun tukeutuminen kylkiluita vasten vaikeutuu, joka puolestaan lisää käsivarren ja sormien rasitusta. Tärkeätä olisi palauttaa selkäranka keskiasentoon aina kun se on mahdollista, eikä jäädä kiertyneeseen asentoon.

Vartalo on suorassa ja lapaluut hyvin tuettuna rintakehää vasten.

Vartalo kiertyy vasemmalle jolloin vasen lapaluu siipeää irti rintakehästä ja kääntyy kohti selkärankaa. Tässä asennossa vasemman käden hallinta huononee.

Sellistille tyypillinen lapaluiden virheasento on lapaluun yläreunan kallistuminen eteenpäin, lapaluun laskeutuminen alaspäin ja sen alakulman kiertyminen sisäänpäin (kohti selkärankaa). Kyseinen virheasento altistaa olkanivelseudun rasitusvammoille sekä ahtauttaa niin sanottua yläaukeamaa(lapaluun, solisluun ja selkärangan väliin jäävä alue, jossa kulkevat käteen menevät hermot ja verisuonet). Hermo-oireet käsissä tai vasemman käden huonosti toimiva vibrato johtuvat lähes poikkeuksetta kyseisestä lapaluun virheasennosta.

Lapaluun tukilihakset toimivat hyvin ja lapaluun alakulma kiertyy ulospäin. Vasen ranne säilyttää luonnollisen asennon jossa peukalo pysyy auki ja sormien toiminta on vapaata.

Lapaluun tuki on puutteellinen, lapaluu laskeutuu ja estyy kiertymästä ulospäin, hartia laskeutuu.

Käden kaarirakenteiden tulisi säilyä soiton aikana hyvänä jolloin sormien toiminta on paras mahdollinen. Kämmenluiden laskeutuessa kämmenen tukilihasten toiminta vaikeutuu jolloin sormia liikuttavien pitkien, yli ranteen menevien lihasten, kuormitus lisääntyy. Ranne tulisi pitää keskiasennossa (15 astetta ojennettuna ja 15 astetta kallistuneen pikkusormeen päin) aina kun se on mahdollista, staattisesti koukistunut ranne lisää rasitusta kyynärvarren lihaksiin. Ranteenseudun, peukalon ja kyynärvarren ongelmat ovat sellistillä suhteellisen yleisiä ja useimmiten seurausta kämmenen ja peukalon tukilihasten vajaatoiminnasta sekä ranteen liiallisesta koukistamisesta. Käden asentoa muuttaessa soittaja tarvitsee tuekseen harjoitteita jotka vahvistavat kämmenen ja sormien tukilihaksia.