Kontrabasso - harjoittelu

Lue Yleistä ergonomiasta ensin.

Kehon keskiasento on soittajan perusasento, johon hän aina palaa. Keskiasennossa selkärangan luonnolliset kaarirakenteet säilyvät. Selkärangan kaarien muodot ovat yksilölliset, joten kaikkien selkä ja lantio eivät näytä samalta keskiasennossa.

Kontrabassonsoitossa tulee ensimmäiseksi tarkastella lantion ja selkärangan asentoa. Istumakorkeus tulee olla sellainen, että lantio pysyy keskiasennossa, lantio- lannerangan hyvä asento mahdollistaa siten hyvän keskivartalon tukilihasten käytön. Lantion ollessa keskiasennossa lantion istuinluut osoittavat suoraan alaspäin tuolia vasten. Kontrabassoa soittaessa lantion kallistuu usein taaksepäin ja selkäranka pyöristyy), mikä altistaa soittajan usein alaselän kiputiloille.

Lantio ja selkäranka keskiasennossa.

Lantio kallistuu taaksepäin ja sekä pyöristyy, pää työntyy eteenpäin.

Seisten soittaessa lantion keskiasennon hallinta on helpompaa koska käsien ulottuvuus on parempi. Pienikokoisella ja varsinkin lyhytkätisellä soittajalla vartalo usein kiertyy ja kallistuu eteenpäin. Soittimen sopiva koko onkin ratkaisevaa hyvän soittoasennon mahdollistamiseksi. Vasemmalla kädellä soittaessa otelaudan alaosassa lähes koko selkäranka pyöristyy, yläosassa soittaessa ranka ojentuu takaisin keskiasentoon. Kontrabassonsoittajan selkäranka altistuu lisäksi kiertymiselle vasemmalle, erityisesti jousella G kieleltä soittaessa ja/tai vasemman käden noustessa ylös soittimen kärkeen. Kiertymistä tulisi välttää mahdollisuuksien mukaan ja palauttaa selkäranka keskiasentoon aina kun se on mahdollista.

Vasemman lapaluun tukeutuminen kylkiluita vasten vaikeutuu vartalon ollessa kiertyneenä vasemmalle tai rangan ollessa pyöristynyt. Lapaluun tukilihaksien hallinta on tärkeätä käden voiman kannalta. Basson kielten painaminen vaatii vahvan käden lisäksi hyvin toimivia lapaluun tukilihaksia. Jousikäden liikkeen hallinta on myös riippuvainen lapaluun tuesta. Selkärangan pyöristyessä lapaluu kallistuu eteenpäin jolloin lapaluun luonnollinen kiertyminen estyy ja/tai lapaluu siipeää irti kylkiluista. Virheellinen lapaluun asento altistaa niska-hartiaseudun- ja olkapääseudun kiputiloille.

Oikea lapaluu huonosti tuettuna rintakehää vasten. Lapaluun kallistuu eteenpäin, siipeää irti rintakehästä ja alakulma kiertyy kohti selkärankaa.

Lapaluut hyvin tuettuna rintakehää vasten.

Kämmenten kaarten tulisi säilyä soiton aikana jolloin kämmenen tukilihakset toimivat. Rystyset muodostavat laajan poikittaisen kaaren jossa 5- sormen rystynen pysyy ylhäällä ja riittävän sivulla kämmenessä. Peukalo on kaarevan muotoinen ja reilusti irti kämmenestä. Ranne tulisi olla keskiasennossa (15 astetta ojentuneena ja 15 astetta kallistuneena pikkusormeen päin). Kaarirakenteiden säilyminen on erityisen tärkeätä vasemmassa kädessä, koska kielten painaminen vaatii voimaa. Peukalo liikkuu sormien mukana soittimen kaulalla. Kämmenluiden laskeutuessa sormien voimantuotto vähenee ja ranteen yli menevät sormilihakset ylirasittuvat. Peukalon keskinivelen liiallista koukistumista tulee estää aktivoimalla enemmän peukalon tyvinivelen lihaksia, jotka toimivat keskinivelen tukilihaksina.

Jousikäden otteissa on eroja. Ranskalaisessa otteessa lapaluu altistuu kallistumaan eteenpäin ja saksalaisessa otteessa lapaluu pyrkii siipeämään jousen kantaan mennessä. Molemmissa tekniikoissa on kuitenkin mahdollista estää virhetoiminta hyvin hallituilla lapaluun lihaksilla.