Lyömäsoittimet - harjoittelu

Lue Yleistä ergonomiasta ensin.

Hyvän lyöntitekniikka perustuu hyvin hallittuun kehoon, jossa käsivarren rentoa liikettä tuottavat lihakset toimivat hyvin. Liikkeen hallinta alkaa hyvästä lantion ja selkärangan asennosta.

Kehon keskiasento on soittajan perusasento, johon hän aina palaa. Keskiasennossa selkärangan luonnolliset kaarirakenteet säilyvät. Selkärangan kaarien muodot ovat yksilölliset, joten kaikkien selkä ja lantio eivät näytä samalta keskiasennossa.

Hyvää soittoasentoa etsiessään soittajan tulee ensimmäiseksi tarkastella lantion asentoa. Lantio voi viedä keskiasentoon esimerkiksi ääriasentojen kautta. Keskiasennossa lantion liikkuvuus ja syvien vatsalihaksien hallinta on parhaimmillaan. Lantion keskiasento mahdollistaa myös rintarangan ja rintakehän keskiasennon hyvän hallinnan. Rintarangan keskiasentoa voi myös etsiä ääriasentojen kautta. Rintarangan ja rintakehän ollessa keskiasennossa hengitys on vapaata ja rintalasta on pystyasennossa, selän ojentajalihakset ovat aktiiviset mutta eivät jännittyneet.

Rintakehän/rintarangan ja lantion tulee olla linjassa sivultapäin katsottuna. Pään ja niskan keskiasentoa etsitään viemällä päätä eteen ja taakse ja jättämällä pää keskiasentoon, jolloin kallon ja kaularangan välinen liike on vapaa.

Hyvä rintarangan ja rintakehän asento antavat hyvät toimintaedellytykset lapaluiden tukilihaksille, jotka puolestaan tuovat käsivarren liikkeeseen rentoutta ja voimaa. Lapaluiden tulee olla pystyasennossa kylkiluita vasten, jolloin hartiat ovat luonnollisessa asennossa. Lapaluun ollessa eteenpäin kallistunut ja/tai siipeävä, lapaluun tukilihasten toiminta on puutteellista ja rasitus lisääntyy niska- hartiaseudussa sekä yläraajassa.

Lyömäsoittajalle tyypillisessä virheasennossa lapaluut laskeutuvat ja kallistuvat eteenpäin, jolloin hartiat tulevat eteen- ja alaspäin. Esimerkiksi Marimbaa soitettaessa kapulan (malletin) tulee osua koskettimistolle vaakatasossa. Jos soitin on liian matalalla, soittajan täytyy kumartua eteenpäin ja laskea hartiat alaspäin oikean lyöntikulman löytämiseksi. Kannattaa siis kiinnittää huomiota soittimen säätökorkeuteen.

Lantio ja selkäranka keskiasennossa, lapaluut pystyasennossa tuettuna kylkiluita vasten.

Soitin liian matalalla jolloin selkä pyöristyy ja lapaluut laskeutuvat ja kallistuvat eteenpäin.

Lyömäsoittajan lantio kallistuu useimmiten taaksepäin, jolloin lanneranka oikenee ja rintaranka pyöristyy. Lantion ja selkärangan keskiasento on soittajan perusasento, joka ei estä liikkumista soiton aikana. Esimerkiksi patarumpuja soitettaessa soittaja käyttää vartalon liikettä apunaan saadakseen voimaa lyöntiin.

Lantio ja selkäranka keskiasennossa, lapaluut pystyasennossa ja tuettuna rintakehää vasten.

Lantio taaksepäin kallistuneena, selkäranka pyöristyneenä jolloin lapaluut kallistuvat eteenpäin ja laskeutuvat alaspäin.

Perusotteen kapulasta tulee olla sellainen, jossa ranteen asento on 15 astetta ojentuneena (ylöspäin) ja 15 astetta kallistuneena pikkusormeen päin. Silloin kämmentä tukevat syvät lihakset toimivat parhaiten ja sormien liikuttaminen on vapaata. Lyömäsoittajilla kyynärvarsivaivat ovat yleisiä. Yksi syy ylirasitustiloille on puutteellinen asento ranteessa ja/tai kämmenessä.