La Castelane

Joku merkittävän Castellane-suvun jäsen? Mahdollisesti Couperin on tutustunut johonkin suvun markiiseista tai hänen vaimoonsa Mme de Prien konserteissa, joita tämä järjesti viikoittain Louvressa. Konsertit olivat valitulle seurapiirille ja maksullisia. Aikalaiskertomuksen mukaan niihin otti osaa myös Mme de la Mézangère (ks. II:10). Clarkin mukaan yksi Castellane oli läsnä Watteaun suojelijan Antoine Crozatin konsertissa.

Castellanit esiintyvät myös Regnardin suositun baletin Le Carnaval de Venise (Venetsian karnevaalit, 1699) eräässä divertissementissa. Siinä venetsialaiset Castellanien ja Nicolotien suvut ovat kiistelleet yleisön huvitukseksi karnevaalien herruudesta. Voittajapuoli Castellanit marssii ympäri kaupunkia yleisön hurratessa.

L'Etincelance ou La Bontems

loistava eli Bontems

Bontemsin suvusta tulivat Ranskan kuninkaiden henkilökohtaiset kamaripalvelijat (valets de chambre) useassa sukupolvessa yli sadan vuoden ajan. Alexandre oli Ludvig XIV:n palveluksessa kuolemaansa 1701 asti. Hän oli myös todistajana kuninkaan ja Mme de Maintenonin salaisissa vihkiäisissä 1683. Virassa jatkoi sitten hänen poikansa. Valets de chambre -virkoja oli neljä, mutta Bontempsit aina johtavassa asemassa. Johtava valet oli vastuussa myös Versaillesin ja Marlyn talouksien, rakennusten ylläpidon, metsästyksen ym. järjestämisestä ja sujuvuudesta. Bontems oli Aurinkokuninkaan luotettavin ja rakkain palvelija, uskollinen, äärimmäisen korrekti seurassa, mutta kuninkaan kanssa kahden kesken suorapuheinen.

Tämän Bontemsin vanhin poika Louis-Alexandre peri isänsä viran. Hän oli nuoruudessaan opintomatkalla Italiassa ja toi sieltä uusia vaikutteita työhönsä. Hän järjesti useita huvituksia teemana Italia ja Espanja. (Ks. I:1: Les Silvains.)

Les Grâces-Naturéles, Suite de La Bontems

– – jatkoa "Bontemsille"

Grâces naturélles tarkoittaa suopeutta, aitoa ja luontevaa kiitosta – myös armoa –, jonka korkeammassa asemassa oleva suo alemmassa asemassa olevalle, vaikka siihen ei olisi mitään erityistä syytä. Termi tarkoittaa myös henkilön miellyttävää käytöstä.

La Zénobie

Zenobian kohtalona oli joutua ylenpalttisesta rikkaudesta ja vallasta aivan puille paljaille samoin kuin Mme de Maintenon. Molemmat sietivät kohtalonsa ilman minkäänlaista katkeruutta.

Zenobiasta tuli Syyrian Palmyran kaupungin kuningatar 200-luvulla, kun hänen aviopuolisonsa ja poikapuolensa mestattiin. Zenobia valloitti Egyptin, mutta Rooma kukisti lopulta Palmyran, ja Zenobia kuljetettiin voitonparaatissa näytteille kultaisissa kahleissa. Hänen onnistui kuitenkin saavuttaa korkea asema Roomassa ja elää leskenä ylellistä elämää. Hän oli tunnettu äärimmäisestä siveydestään. Myös La Bruyère kirjoittaa Zenobiasta ja tämän hyveellisyydestä.

Mme de Maintenon, siveä leski, nousi vastoinkäymisten jälkeen kuninkaan puolisoksi, mutta menetti kaiken kuninkaan kuollessa. Tämä Françoise d'Aubigné, josta tuli myöhemmin Maintenonin markiisitar, solmi nuorena avioliiton kirjailija Scarronin kanssa, joka oli häntä huomattavasti vanhempi, rutiköyhä, halvaantunut ja impotentti. Scarron kuoli, ja Maintenon alkoi hoitaa kuninkaan ja Mme de Montespanin aviottomia lapsia. Maintenon oli kaunis, älykäs ja sivistynyt. Kuningas mieltyi ja sitten rakastui häneen ja solmi hänen kanssaan salaisen avioliiton. Maintenonin missiona oli johdattaa kuningas kaidalle tielle, jotta tämä voisi tehdä sovun jumalansa kanssa, missä hän onnistuikin suuressa määrin. Oli tunnettua, että hän hoiti aviolliset tehtävänsä tunnollisesti, mutta ei erityisellä intohimolla.

Kun Ludvig XIV kuoli 1715, Mme de Maintenon lähti heti Versaillesista, asettui asumaan St-Cyriin[*] tapaamatta ketään ja vietti siellä hiljaista ja harrasta luostarielämää kuolemaansa 1719 asti.

[*] St-Cyr oli hyvää sukua olevien varattomien tyttöjen sisäoppilaitos, jonka Mme de Maintenon oli perustanut ja jota hän oli johtanut. Alkujaan maallisesta oppilaitoksesta oli 1600-luvun lopussa tullut augustiinolainen nunnaluostari.

Les Fastes de la grande et anciénne-Mxnxstrxndxsx

suuren ja muinaisen Mxnxstrxndxsxn aikakirjat/historia; ménestrel – keskiaikainen kiertävä laulaja

Ménestrandise oli jo keskiajalla perustettu muusikkojen kilta. Siihen kuuluivat muusikot, kiertelevät kampiliiran soittajat ja temppujentekijät. Muusikon ammatti oli sosiaalisessa asteikossa hyvin alhaalla. Myöhemmin tämä kilta yritti saada kontrolliinsa myös arvostetummat muusikot; mm. Kuninkaan 24 viulua -soittajiston jäsenet kuuluivat siihen. Vuonna 1693 kilta vaati jäsenikseen ja maksamaan jäsenmaksua myös kaikki cembalonsoittajat. Couperin ja hänen kollegansa kuninkaan kappelista tekivät valituksen. Kaksi vuotta myöhemmin he voittivat jutun. Mutta kilta yritti samaa taas uudestaan 1707. Myös tällä kertaa se joutui perääntymään ja maksamaan erilaisia kuluja ja korvauksia. Kuningas myönsi kaikille musiikin opettajille ja soittajille, jotka osasivat lukea nuotteja ja tabulatuuria (urkurit, cembalistit, sävellyksen opettajat, gambansoittajat, luutistit ja kitaristit sekä nokka- ja poikkihuilistit), oikeuden harjoittaa ammattiaan vapaasti.

Couperin epäilemättä piti koko kiltaa täysin oman ja kollegoidensa arvon alapuolella ja oli luultavasti pöyristynyt killan röyhkeydestä. Muusikoiden hierarkiassa korkeimmassa asemassa olivat urkurit. Urkurien valituksessa kuvataan killan muusikoiden ammattia sanoilla "vil et abject – –  fonctions pleines de bassesses" (vastenmielinen ja alhainen – – täynnä karkeita/alhaisia tehtäviä). Tämä sarja sarjassa huokuu sellaista purevuutta, jota Couperin harvoin harjoittaa; tosin tässä kuten muuallakin sitä ainakin jossain määrin pehmentää huumori.

Miksi Couperin ei halunnut kirjoittaa killan nimeä, vaan korvasi vokaalit x-kirjaimilla? Ei varmaan voinut jäädä kenellekään epäselväksi, mikä oli tarkoitus. Ehkä täten voitiin muodollisesti olettaa olevan kyse jostakin tuntemattomasta mutta Ménestrandisen kaltaisesta järjestöstä yleisellä tasolla, ja Couperin vältti ylimääräiset oikeudelliset toimet? Oliko kilta tässä naamion takana kuten henkilöt naamiaisissa? Hyvä käytös esti incognitona esiintyvien henkilöiden identiteetin ilmaisemisen tai paljastamisen. (Ks. myös III:19: Les Culbutes Jxcxbxnsx.)

Premier Acte: Les Notables et Jurés Mxnxstrxndxurs – Marche

Ensimmäinen näytös: Ménestrandisen arvohenkilöt ja tuomarit – marssi

Second Acte: Les Viéleux et Les Gueux

Toinen näytös: kampiliiran soittajat ja sokeat – kampiliira-air

Kampiliiran (vielle) soittajat olivat usein sokeita ja kiertelivät ympäri kerjäten almuja tai soittivat palvelijoiden, maalaisten tai lapsien huviksi.

Troisième Acte: Les Jongleurs, Sauteurs et Saltinbanques, avec les Ours et les Singes

Kolmas näytös: jonglöörit, akrobaatit ja nuorallatanssijat karhujen ja apinoiden kera

Quatrième Acte: Les Invalides, ou gens Estropiés au Service de la grande Mxnxstrxndxsx

Neljäs näytös: Invalidit eli Suuren Ménestrandisen palveluksessa raajarikoiksi tulleet

disloqués (nyrjähtäneet, sijoiltaan menneet raajat), boiteaux (rammat, puujalkaiset)

Cinquième Acte: Desordre et Déroute de toute la troupe, causés par les Yvrognes, les Singes et les Ours

Viides näytös: Koko joukon epäjärjestys ja sekasorto, jonka aiheuttavat juopot, apinat ja karhut