27. ordre - Couperinin cembalokirjat
27. ordre
Kun neljäs cembalokirja ilmestyi 1730, Couperin oli ollut sairaana jo pitkään. Vuonna 1723 hän oli jo luovuttanut St-Gervaisin urkurin tehtävät serkulleen Nicolasille ja kaksi vuotta ennen neljännen cembalokirjan ilmestymistä hovin cembalistin tehtävät tyttärelleen Marguerite-Antoinettelle. Hän ei myöskään pystynyt valvomaan cembalokirjansa kaivertamista. (Ks. IV cembalokirjan esipuheen selitykset.)
Tämän viimeisen sarjan teemana on Couperinin tietoisuus elämänsä ja uransa loppumisesta sekä tunne, kenties jonkinasteinen katkeruuskin, sen johdosta, että hän ei ollut saanut ansaitsemaansa täyttä kunnioitusta. Vaikka Couperin toimi kuninkaan hovissa ja korkea-aateliston piirissä, oli hän kuitenkin palkollinen ja yleensä cembalon ääressä, olipa sitten produktion kunniasta nauttiva säveltäjä häntä vaikka kuinka paljon vähemmän taitava. Hovissa ja sen lähimmässä piirissä Couperinia suosittiin erityisesti silloin, kun tarvittiin italialaistyylisen musiikin spesialistia ja taitavaa continuo-soittajaa. Ludvig XIV:n cembalo-opettajavalinta oli Buterne, Couperinin collega kuninkaan kappelista. Myös Gabriel Garnier toimi hovissa cembalistina. Sijaishallitsijan ajan suosituin säveltäjä oli Jean-Joseph Mouret, joka toimi Kuninkaan Italialaisessa teatterissa, Oopperassa ja Comédie Françaisessa. Varsinkin Louis Marchand nautti suurta suosiota ja mainetta virtuoosisen – mutta jossain määrin pinnallisen – musiikkinsa ansiosta. Tiheästi toisiaan seuraavat divertissementit vaativat aina uutta ja uutta musiikkia, joka oli viihdyttävää mutta ei kenties aina kovin syvällistä. Ensimmäisen cembalokirjansa esipuheessa Couperin ilmoittaa pitävänsä aina enemmän siitä mikä häntä liikuttaa kuin siitä mikä häntä hämmästyttää.
Tässä sarjassa Couperin viittaa itselleen asettamaansa tehtävään yhdistää ranskalaisen ja italialaisen musiikin parhaimmat piirteet, missä hän olikin kaikkein suurin mestari. Viimeisen cembalokirjan viimeinen sävellys on "Saillie", jolla hän tarkoitti äkillistä (ja lopullista) poistumista. Couperin kuoli kolme vuotta tämän cembalokirjan ilmestymisen jälkeen 12.9.1733.
***
L'Exquise
erinomainen, valikoitu, suurenmoinen, hienostunut
Suurenmoisesta kauneudesta tai kaunottaresta voidaan sanoa "exquise".
"Exquis"-sanan merkitystä selittää Furetière mm. seuraavalla esimerkillä, joka sopii kuin sattuman kautta juuri tähän yhteyteen: "Tout ce livre est plein de pensées exquises, de sentiments exquis, d'observations, d'experiences exquises & curieuses." (Koko tämä kirja on täynnä erinomaisia ajatuksia, erinomaisia mielipiteitä, sekä erinomaisia ja harvinaisia huomioita ja kokemuksia.)
Les Pavots
unikot
Unikoista valmistettua oopiumia käytettiin kipu- ja unilääkkeenä. Couperin oli sairastanut neljännen cembalokirjan ilmestyessä jo pitkään. Hän oli hyvin tietoinen siitä, että tämä kirja tulisi olemaan hänen viimeinen julkaisunsa, minkä hän ilmaisikin esipuheessa ja viimeisen osan nimellä (ks. Saillie).
Les Chinois
kiinalaiset
Regnardilla yhdessä Dufresnyn kanssa on näytelmä Les Chinois (1692), jossa aiheena ovat ranskalaisen ja italialaisen komedian erot ja yhdistäminen. Ranskalainen teatteri eri muodoissaan ja italialainen komedia olivat kilpailleet pitkään samoin kuin ranskalainen ja italialainen musiikkityyli. 1700-luvun alussa kiihtynyt kiistely italialaisen ja ranskalaisen oopperan paremmuudesta meni niin pitkälle, että sitä alettiin kutsua nimellä "guerre de bouffons" eli narrien sota. Couperin oli jo varhain säveltänyt Corellin triosonaattien innoittamana oman "italialaisen" triosonaattinsa, tosin ensiksi salanimellä, ja kehottanut cembalonsoiton oppikirjassaan 1716 yhdistämään ranskalaisen ja italialaisen musiikin parhaat piirteet uudeksi täydelliseksi tyyliksi, jolle hän antoi nimeksi nimesi "le goûts-réünis" eli yhdistetyt tyylit. Tämän nimen hän antoi toiselle kamarimusiikkikokoelmalleen (1724).
Toisaalta on myös hyvä muistaa, että chinoiserie, Kiinasta mallinsa hakeva huoneiden ja huonekalujen koristelu, oli ollut jo hyvän aikaa muodissa.
Saillie
hyppy, uloke, syöksähdys, karkuun juokseminen
Voi tarkoittaa älykästä vitsiä. Ajattelen kuitenkin, että tässä on kyseessä yksi sanan vanhoista kuvaannollisista merkityksistä: Couperinin hyppy pois näistä tehtävistä, hänen viimeinen cembalosävellyksensä.