Allemande La Logiviére

Clark arvelee, että omistuksen/muotokuvan kohteena on tšekkiläinen diplomaatti Jean Antoine Logy/Losy, Losenthalin kreivi. Tämä henkilö oli hieno luutisti ja säveltäjä, jolle Sylvius Leopold Weiss kirjoitti tombeaun. Allemanden tekstuuri on style briséetä eli luuttumusiikin tapaan kirjoitettu.

Courante

Second Courante

Sarabande la Dangereuse

vaarallinen

Gigue

La Tendre Fanchon

hellä, rakastava, lempeä

Fanchon, Francis Moreau, laulajatar. Fanchon – kuten myös hänen sisarensa Louison – kuului Kuninkaalliseen musiikin akatemiaan eli Oopperaan, jolla oli jokseenkin huono maine, sillä näyttelijättäret olivat tunnettuja löyhästä moraalistaan. Näyttelijättären palkkiot olivat vaatimattomat, joten rikas rakastaja oli välttämätön. Tämä oli kuitenkin jossain määrin yleisesti hyväksyttyä, joten virallisten teattereiden jäsenet olivat saaneet syytesuojan siveellisyysrikoksista. Niinpä useiden näyttelijätär–kurtisaanien elintaso veti vertoja hovin rouville. Fanchon oli Vendômen rakastajatar kaksikymmentä vuotta. Tämä Vendômen herttua, Ranskan suurpriori, Maltan ritarikunnan arvoltaan korkein ulkomaalainen, oli kuuluisa irstailuistaan.

Fanchon ja Jeanneton (Comédie Françaisen näyttelijätär) tai yleisesti teatterin huonomaineiset naiset esiintyvät Couperinin kaanonissa La Femme entre deux draps eli Nainen kahden lakanan välissä. (Jeanneton, ks. IV:20: la Fine Madelon, La Douce Janneton.)

Canon à 3

La femme entre deux draps
Gravement fait le cas.
Les Jeannetons et les Fanchons
Ne vont que par sauts et par bonds;
Mais la Catin va si grand train,
Que qui ne la tiendroit au crin
Seroit désarçonné,
Démonté,
Culbuté soudain.

(Runossa vaimon sanotaan hoitavan tehtävänsä kahden lakanan välissä vakavasti, sen sijaan teatterityttöjen [les Jeannetons et les Fanchons] varsin kevytmielisesti. Mutta ammattilaisista täytyy pitää hiuksista kiinni, ettei mene aivan mahdottomaksi.)

La Badine

badin – leikkisä, kujeileva, veitikkamainen

"Ei ole mitään niin miellyttävää kuin amour badin (leikittelevä, iloinen rakkausjuttu)"

La Bandoline

Eräänlainen tahmea hiuslakka, jolla monimutkaiset kampaukset kiinnitettiin. Hiuslaitteet olivat tavattoman korkeita, jopa yli puoli metriä. Ne saatiin pysymään korkeina kovetettujen kangasrullien avulla, ja niihin oli kiinnitetty kaiken maailman koristeita. Hiuslaitteet painoivat paljon ja niiden kanssa liikkuminen oli vaikeaa. Tämä muoti kesti aina vuoteen 1699 asti, jolloin kuningas sen kielsi. Sen jälkeen tulikin aivan matalien ja tasaisten hiusten muoti!

La Flore

Flora

Flora, kevään ja kukkien jumalatar, oli tavallinen erilaisissa huvituksissa ja esityksissä (divertissements, fêtes galantes). Erityisesti Bourgognen herttuatar (Marie-Adélaïde, 1686–1712, Savoyn prinsessa, Ludvig XV:n äiti) halusi esiintyä Florana. Hänestä ei juuri kukaan voinut olla pitämättä, ja siksi hänen vallattomuuksiaan usein peiteltiin tai vähäteltiin. Tosin hovin muut naiset olivat hiukan kateellisia siitä, että vain hänelle annettiin anteeksi kaikki kujeet.

L'Angélique

Tämän kappaleen nimi voi Couperinille tyypilliseen tapaan olla monimerkityksinen. Kun ottaa huomion teatterin merkityksen Couperinille, ehdotan nimen tulkinnaksi jotakin seuraavista:

• Angélique, Arioston runoelman Orlando furioso kuningatar. Tästä aiheesta tehtiin useita mukaelmia, joista nykyisin tunnetuin lienee Lullyn ja Quinaultin Roland (1709). Useista muista voitaisiin mainita Dancourtin Angélique et Médor (1685) sekä Fuzelierin koominen versio Pierrot Furieux ou Pierrot Roland Saint-Germainin foiressa (1717).
• Toinen mahdollinen esikuva on Angelo Constantini, kuuluisa Italialaisen komediateatterin johtaja ja näyttelijä, joka erikoistui Mezzetinin rooliin. Hän oli myös hyvä laulaja ja luutisti–kitaristi. Kun Italialaisen teatterin seurue karkotettiin Ranskasta 1697, Constantini pakeni Dresdeniin, missä hän sai Saksin vaaliruhtinaalta ja Puolan kuninkaalta August II:lta aatelisarvon. Vieteltyään kuninkaan rakastajattaren hän joutui vankilaan 20 vuodeksi. Hän palasi Pariisiin vielä vuodeksi ennen kuolemaansa esiintyen suurella menestyksellä Saint-Germainin teatterissa.

Kappaleen nimeen saattaa liittyä vielä pari muuta merkitystä:

• kielisoitin: luutun ja teorbin yhdistelmä
• Antiikin Kreikan taruston Hippokrenen lähteen vesi. Se esiintyy myöhemmin myös Couperinin kamarimusiikkiteoksessa Apothéose de Corelli: Entousiasme de Corelli causé par les eaux d'Hippocrene, 1724.

La Villers

Christoph-Alexandre de Pajot (n. 1679–1739), Seigneur de Villers, contrôleur–général des postes & relais de France eli Ranskan postilaitoksen johtaja. Tämän ensimmäisen cembalokirjansa Couperin  omisti Pajotille. Kun Couperin joutui lähtemään Saint-Germain-en-Layesta ja oli huolissaan tulevaisuudestaan, David Nairne, James III:n undersecretary eli "alisihteeri", ja Pajot rohkaisivat häntä julkaisemaan sävellyksiään ja kenties lupasivat taloudellista tukea.

Les Vendangeuses

viininkorjaajat

Juopunutta musiikkia. Suosittu aihe kevyessä teatterissa, mm. Dancourtin näytelmissä Les Vendanges de Suresne ja Les Vendanges, joissa viininkorjuu, rakkaus ja humaltuminen kuuluvat yhteen.

Les Agrémens

koristeet; korukuviot

Agréments ovat teatterissa kaikenlaisia lisiä tekstiin, vaikkapa musiikkia. Se tarkoitti myös 'lisiä' eli koristeita tai koruja vaatteissa, hiuslaitteissa tai kasvoissa (kauneuspilkku). Sävellyksen ornamentteihin nimi tuskin viittaa, kun niitä ei ole erityisen paljon.

Les Ondes

aallot, laineet

Meri, joki tai niiden aallot. Meren nymfit eli luonnottaret esiintyivät usein erilaisissa divertissementeissa.