La Princesse Marie

Marie Leczinska (Leszczyńska, 1703–1768), Ludvig XV:n puoliso ja Ranskan kuningatar vuodesta 1725. Kun Ludvig XV oli 15-vuotias, katsottiin hänen olevan sovelias avioliittoon. Hänet kihlattiin Espanjan Infantan eli kruununprinsessan Maria Ana Victorian kanssa, joka oli vain viisivuotias. Avioliiton odottamisen – kymmenisen vuotta – arveltiin olevan Ludvigille liikaa, ja kun ulkopoliittiset syyt muuttuivat tälle avioliitolle epäsuosiollisiksi, Infanta lähetettiin takaisin Espanjaan. Aviopuolison valinta kohdistui Puolan vallasta syöstyn kuninkaan Stanislas I:n tyttäreen, prinsessa Marieen. Mariesta tuli Couperinin oppilas.

Air dans le goût Polonois

air puolalaisessa tyylissä

Troisième partie (kolmas osa) on puolalaisessa tyylissä ("dans le goût Polonois").

La Boufonne

ilveilijä, klovni

Klovni teatterissa.

Les Chérubins ou L'aimable Lazure

kerubiinit tai rakastettava lasuuri

Kuvataiteessa kerubit maalattiin usein punaisiksi ilmaisemaan niiden liekehtivää rakkautta Jumalaan. Kerubiksi voitiin siksi kutsua henkilöä, joka punastuu. Lasuuri (l'azur) on maalausjälki, joka saadaan aikaan läpikuultavaksi ohennetulla värillä, kun se maalataan toisen päälle. Poskien hehku muistuttaa lasuurimaalauksella aikaan saatua efektiä ja herättää katsojassa hellyyttä.

La Croûilli ou la Couperinéte

Brien maakunnassa Crouilly oli se kylä, josta Couperinin suku oli kotoisin. Tässä sävellyksessä onkin musette-jakso muistuttamassa maalaisista juurista. Nimi voi viitata Couperinin sukuun tai niihin suvun edustajiin, joihin Françoisilla oli jatkuva kontakti: lähinnä tulevat kysymykseen hänen serkkunsa Marguerite-Louise, joka oli taitava laulajatar, ja hänen tyttärensä Marguerite-Antoinette, lahjakas cembalisti, joka työskenteli hovissa Couperinin sijaisena, kun tämä oli sairas.

Couperinin urkukirjan (1690) nimilehti kutsuu Couperinia arvonimellä "sieur (seigneur) de Crouilly". Epäselvää on, kenen aloitteesta näin tehtiin. "Sieur" antaa olettaa, että Couperinilla olisi ollut maaomaisuutta Crouillyssa. Ei ole tietoa siitä, omistiko Couperinin isä maata ja oliko François perinyt sen. Françoisin isä kuoli pojan ollessa nuori ja äiti tuli vaikeasti toimeen: Couperinin urkukirja oli kopioitava käsin varojen puutteessa, ja vain nimilehti pystyttiin painamaan. Tämän jälkeen Couperin ei näy käyttäneen tätä titteliä. Vuodesta 1696 se olisikin ollut tarpeetonta, sillä kuningas myönsi hänelle tittelin "le comte Couperin". Tämä kreivin arvonimi sijoittui aateliston hierarkiassa markiisin ja varakreivin (vicomte) väliin. Tämän johdosta Couperin antoi suunnitella itselleen vaakunan. Ei ole dokumentteja siitä, että tähän Couperinin arvonimeen olisi sisältynyt maaomaisuutta.

Sävellyksen toinen osa urkupisteineen on maalaisessa musette-tyylissä ("dans le Goût de Muséte").

La Fine Madelon

hieno (myös etevä) Madelon

Tämä kappale on esitettävä "affectuëusement", hellästi, rakastavasti, tunteikkaasti. Madelon on Molièren näytelmän Sievistelevät hupsut henkilö. Ks. seuraava osa (IV:20: La Douce Janneton).

La Douce Janneton

suloinen Janneton

Nämä kaksi perättäistä sävellystä viittaavat samaan henkilöön, Comédie Françaisen näyttelijättäreen. Kyseessä on Jeanne de Beauval, jota kutsuttiin Jannetoniksi. Hänen hienoin roolinsa oli Madelon Molièren näytelmässä Le Précieuses Ridicules (Sievistelevät hupsut). Janneton esiintyy toisen kuuluisan näyttelijättären, Fanchonin (ks. I:5: La Tendre Fanchon), kanssa Couperinin kaanonissa La Femme entre deux draps (Nainen kahden lakanan välissä). Hänen kerrottiin synnyttäneen 28 kertaa.

Canon à 3

La femme entre deux draps
Gravement fait le cas.
Les Jeannetons et les Fanchons
Ne vont que par sauts et par bonds;
Mais la Catin va si grand train,
Que qui ne la tiendroit au crin
Seroit désarçonné,
Démonté,
Culbuté soudain.

(Runossa vaimon sanotaan hoitavan tehtävänsä kahden lakanan välissä vakavasti,  sen sijaan teatterin tyttöjen [les Jeannetons et les Fanchons] kevytmielisesti. Mutta ammattilaista täytyy pitää hiuksista kiinni, ettei mene aivan mahdottomaksi.)

J(e)anneton esiintyi myös Molièren näytelmässä le Bourgeois Gentilhomme (Porvari aatelismiehenä). Vitsikästä on varmaan ollut, että porvari Jourdain laulaa kansanomaisen laulun, jossa yksi näyttelijättäristä esiintyy omalla nimellään.

Je croyais Janneton
Aussi douce que belle
Je croyais Janneton
Plus douce qu'un mouton
Hélas! Hélas!
Elle est cent fois mille fois plus cruelle
Que n'est le tigre des bois.

Jeannette yht' armas on
kuin kaunis, monta vertaa –
niin uskoin – vienomp' on
kuin vuona viaton.
Ah voi! Ah voi!
hän julmemp' on sata, on tuhat kertaa
kuin tiikeri viidakon.

            (suom. Sulevi ja Otto Manninen)

La Sezile. Piéce croisée sur le grand Clavier

Kappale, jossa kädet menevät ristiin. Kyseessä on Nicolas Sézile, kuninkaan kolehti- ja almuvarojen (les offrandes et aumônes de Roi) hoitaja. 

Les Tambourins

rummut

Tambourin on kalvorumpu, jota lyödään yhden käden kapulalla. Toinen käsi on varattu pienen huilun (fifre) soittamiseen. Sana tarkoittaa myös yleensä rumpua ja maalaista tanssia.