Les Vieux Seigneurs, sarabande grave

 vanhat herrat, hidas sarabande

Les Jeunes Seigneurs, Cy-devant les petits Maitres

nuoret herrat, jotka aiemmin olivat olleet pikkuherroja

"Vanhat herrat" ovat Ludvig XIV:n hovin jäseniä, aatelisia, arvokkaita, vanhoja, suorastaan vanhanaikaisia. "Nuoret herrat" edustavat nuorempaa sukupolvea ja sijaishallitsijan aikaa ja ovat usein virkamiehiä. Kyseessä on siis ensinnäkin kahden sukupolven ja regiimin ero ja toiseksi viittaus sosiaalisen nousun mahdollisuuteen tai ainakin sen tavoittelemiseen. Les petits maîtres pyrkivät parantamaan asemiaan hovissa, vaikka eivät ole vielä omaksuneet nuorten herrojen toiminnan ja käyttäytymisen tapoja. Dufresnyn Les Amusements Sérieux et Comiques (1699) kertoo näistä seuraavasti:

Korkeimman arvon hovilaiset uhraavat yhtä hyvin elämänsä kuin vapaa-aikansa; ne he uhraavat kunnian ja hyveen vuoksi, koska ne hyödyttävät hovia; [les petits maîtres taas], koska hovista on heille hyötyä. [– –] Irstailunsa hovilainen pyrkii kätkemään käyttäytymissääntöjä noudattavan ulkokuoren alle. Le petit maître yrittää näyttää vielä kunnollisemmalta kuin onkaan. Edellinen harkitsee huolella ennen kuin puhuu; jälkimmäinen puhuu paljon eikä juuri ajattele. Edellinen tavoittelee varallisuutta, toinen uskoo että se juoksee hänen peräänsä. Hovilaiset imartelevat samalla tavalla koko seurapiiriä, yhtä lailla ystäviään kuin vihamiehiään; les petits maîtres ovat rehellisempiä: he eivät piilota ystävyyttään tai vihaansa – – heidän kohteliaisuutensa sekoittuvat loukkauksiin, ja heidän syleilynsä ovat puoliksi hyväilyjä, puoliksi nyrkiniskuja. [*]

Nuorista virkamiehistä La Bryuèrellä on purevaa sanottavaa:

On jokin määrä nuoria virkamiehiä, joita suuret edut ja huvit ovat liittäneet eräisiin niistä, joilla on hovissa nimenään petits-maîtres: he matkivat näitä, ovat paljon vakavampia kuin virkamiehet yleensä ja luulevat ettei heidän tarvitse olla järkeviä ja kohtuullisia, koska ovat nuoria ja menestyviä. He omaksuvat hovista sen, mikä on pahinta: turhamaisuuden, velttouden, hillittömyyden, irstauden, ikään kuin kaikki nämä paheet olisivat heille kuuluvia, ja kun he sitten esittävät teeskennellen roolia, joka on kaukana siitä, mitä heidän on esitettävä, he muuttuvat viimein, toiveidensa mukaisesti, uskollisiksi jäljennöksiksi ja hyvin ilkeiksi originaaleiksi. (Suom. J. A. Hollo.)

Petits-maîtres-termillä on myös eräs erityismerkitys: kun sijaishallitsijan aikana Ranskan hovi juonitteli ja muodosti erilaisia liittoutumia (cabales), olivat Beaufortin herttuan ja Condén prinssin ympärillä olevat liittolaiset petits-maîtres, koska he pyrkivät johtamaan valtiota ("être les maîtres de l'État").

[*] Dufresny huomauttaa, että petits-maîtres-sanan positiivinen merkitys "jeune homme de qualité, qui se distingue par un air avantageux, par un ton décisif, par les manières libres et étourdies" (esim. Ranskan Akatemian sanakirja 1740) on uudissana eikä siis päde tässä.

Les Dars-homicides

murhaavat (kohtalokkaat) nuolet

Nuolet ovat Kupidon nuolia. Sana voi tarkoittaa myös merkitsevää katsetta, joka säväyttää kohdetta. 

Les Guirlandes

kukkaköynnökset

Kruunun muotoinen koriste, valmistettu jalometallista ja -kivistä, pitsistä tai maalaisilla kukista.

Les Brinborions

Brimborions tarkoittaa kaikenlaisia pieniä hölmöjä ja mitättömiä asioita, joille ei usein ole nimiäkään. Molièren näytelmässä Sievistelevät hupsut kunnon porvari Gorgibus päivittelee tyttärensä ja tämän serkun kaunistautumispuuhia

Gorgibus:
– Missä ovat leidit?
Marotte [sievistelevien hupsujen palvelija]:
– Huoneessaan.
Gorgibus:
– Mitä he hommaavat?
Marotte:
– Laittavat huulipunaa purkkeihinsa.
Gorgibus:
– Riittää jo se purkkipuuha, kutsukaa heidät alas.
Gorgibus (yksin):
– Nuo vietävät letukat pumadoineen aikovat saattaa minut vararikkoon. Kaikkialla näen vain munanvalkuaista, ruusuvesiä ja tuhansia muita höpötyksiä [brimborions], joita en tunne nimeltäkään.

(suom. Otto Manninen)

La Divine-Babiche ou les amours badins

sylikoira tai leikkisä rakkaus

Eläin vai vertauskuva? Esitysohje on "voluptueusement" eli aistillisesti, hekumallisesti, joten viittaus voi olla myös helposti rakkauden leikkeihin antautuviin naisiin, jotka käyttäytyivät kuin sylikoirat, aina valmiina "rapsutettaviksi".

La belle Javotte autre fois l'Infante

Espanjan kruununprinsessa eli Infanta Maria Ana Victoria tuotiin viisivuotiaana Ranskaan Ludvig XV:n kihlatuksi. Avioliiton odottamisen (kymmenkunta vuotta) arveltiin olevan viisitoistavuotiaalle Ludvigille liikaa eivätkä ulkopoliittisetkaan syyt suosineet avioliittoa, joten Infanta lähetettiin takaisin Espanjaan. (Ranskan kuningattareksi tuli Puolan prinsessa Marie Leczinska.) Couperin ehti opettaa Infantaa jonkin aikaa.

Vaatimattomista oloista tulevaa tyttöä voitiin kutsua javotteksi. Javotte-niminen tyttö esiintyy lukuisissa näytelmissä. Derek Connon uskoo, että tässä on kyseessä ns. vaudeville, populaari kevyt laulelma, jonka sanat ja tarkoitus muuttuivat aina yhteyden mukaan.

L'Amphibie

maalla ja meressä liikkuva

Sävellys on ambivalentisti passacaillen tai chaconnen muotoinen: rondeau kertautuu vain lopussa. Siinä on kaksi osaa, ensimmäinen duurissa, toinen  mollissa.

Kahdenlainen elämä; ihmisen kaksi puolta: ruumiillinen ja henkinen.

La Bruyère kuvaa amphibieksi sellaista henkilöä, jolle kelpaavat kaikki erilaiset virat ja tehtävät ja niiden mukana tulevat palkat ja edut; he liikkuvat kaikkialla ja heidän asemansa hovissa tekee heidät päteviksi nauttimaan kaikista eduista ja suosiosta:

Hoveissa näkee ahnaita henkilöitä, jotka omaksuvat kaikki asemansa saadakseen nauttia niiden etuja: heille sopii kaikki, hallintotoimet, virat, palkkapitäjät; he ovat niin hyvin mukautuneita, että heidän asemansa tekee heidät päteviksi nauttimaan kaikkea suosiota; he ovat amfibeja, he elävät kirkosta ja sotilaanammatista ja osaavat salaa liittää näihin papinkaavun. Jos kysytte: "Mitä nämä henkilöt tekevät hovissa?", sanon että he ottavat vastaan ja kadehtivat jokaista, jolle jotain annetaan. (Suom. J. A. Hollo.)

Otsikko voisi myös hyvin viitata sijaishallitsijaan, Orlèansin herttuaan, jonka elämä ja persoonallisuus jakautuivat selvästi kahtia.

Amphibie saattoi tarkoittaa myös henkilöä, jonka taipumukset varsinkin pukeutumisessa viittasivat vastakkaiseen sukupuoleen. Tällaisia transvestiitteja ja homoseksuaaleja löytyi lukuisia hovista ja muista piireistä.