Allemande La Laborieuse

Tässä allemandessa Couperin on poikkeuksellisesti notatoinut kuudestoistaosien pisteelliset rytmit (notes inégales) ja huomauttanut, että ne ovat vain lievästi pisteellisiä ("les doubles croches un tant-soit-peu pointées").

Couperin sanoo cembalonsoiton oppikirjassaan, että ranskalaisten tavassa kirjoittaa nuotteja on puutteita: nuotit soitetaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Tämä esittämiskäytännön piirre on mahdollisesti tuonut kielitieteilijä Le Labourierin hänen mieleensä. Le Labourier julkaisi useita kirjoja ranskan kielen erinomaisuudesta 1600-luvun lopussa.

Kolmannen kirjansa esipuheessa Couperin pyytelee anteeksi tekstinsä mahdollisia kömpelyyksiä; ehkä häntä oli huomautettu siitä. Eräät 1700-luvun alun Ranskan kirjallisuuden tuntijat ovatkin todenneet Couperinin kirjallisen sivistyksen ja kirjoitustaidon oman aikansa korkeammalla mittapuulla arvioiden vain keskinkertaisiksi.

Premier Courante

Second Courante

Sarabande la Prude

tekosiveä, turhankaino; kunniallinen

Markiisitar de Maintenon (1635–1719). Tämä alkujaan hyvin vaatimattomista olosuhteista noussut François d'Aubigné, myöhemmin rouva Scarron, hoiti eräitä Ludvig XIV:n ja Madame de Montespanin aviottomia lapsia. Sittemmin hänet oli pakko ottaa hoviin ja ylentää markiisittareksi, sillä kuningas rakasti yli kaiken pikku "Mignonia", myöhempää Mainen herttuaa, jonka kasvattamisen Maintenon hoiti erinomaisesti. Vähitellen kuningas mieltyi ja lopulta kiintyi syvästi Maintenoniin ja solmi tämän kanssa salaisen avioliiton 1683. Maintenonilla oli suuri missio: hän halusi johdattaa kuninkaan hyveen polulle, jotta tämä voisi tehdä sovun jumalansa kanssa. Jossain määrin hän siinä onnistuikin: Maintenonin aikana sekä kuningas että hovin elämä muuttuivat yhä vakavammiksi ja ankarammiksi.

Kuningas ja Mme de Maintenon menettivät vähitellen kiinnostuksensa teatteriin, ja myös osa teatteriyleisöstä piti Italialaisen teatterin piloja yliampuvina ja jopa törkeinä. Arvostelu kasvoi jatkuvasti, ja sitä paitsi teatteri tuli kruunulle kalliiksi. Kun sen näytelmää La Fausse prude (alkujaan La Belle-mère supposée) mainostettiin, huhuttiin että pilan kohde oli Mme de Maintenon. Se oli viimeinen tikki: 1697 tämä näytelmä kiellettiin, Italialainen teatteri lakkautettiin ja sen näyttelijät ajettiin pois Ranskasta. Näin myös säästettiin. Ludvig XIV:n kuoleman jälkeen sijaishallitsija kutsui italialaisen teatterin takaisin.

L'Antonine

Anthony Hamilton (1640–1720), skotlantilainen kirjailija ja upseeri, joka katolisuutensa vuoksi asui nuoruudestaan lähtien Ranskassa Stuartien hovissa St-Germain-en-Layessa. Siellä hän oli Berwickin herttuan perheen (ks. I:1: La Nanète) läheinen ystävä. Hän vieraili usein Mainen herttuattaren linnassa Sceauxissa, jossa hän huvitti seuruetta tarinoillaan ja teksteillään. Kuuluisin hänen kirjoittamistaan teoksista on hänen lankomiehensä Gramontin kreivin muistelmat. Muita kirjoja hän kirjoitti osin ihastukselleen, Berwickin sisarelle, Henrietta Fitzjamesille.

Gavotte

Menuet

Canaries – Double des Canaries

Passe-pied

Rigaudon

La Charoloise

Mainen herttuatarta kutsuttiin ennen hänen avioliittoaan (1692) nimellä Mademoiselle de Charolais. Hän oli Condén sukua; Condét polveutuivat suoraan Bourbonien Charles (Kaarle) -kuninkaasta. Couperin oli herttuattaren musiikinopettaja. Kappaleen lyhyys viitannee tämän pieneen kokoon. (Lisää Mainen herttuattaresta, ks. I:1: Les Silvains, Les Abeilles.)

La Diane

Diana

Alkujaan antiikin kuunjumalatar. Myöhemmin hänet samastettiin Artemikseen, luonnon ja metsästyksen jumalattareen. Ks. Fanfare.

Fanfare pour la Suitte de Diane

fanfaari Dianan sarjaan

Diana oli antiikissa metsästyksen jumalatar. Neversin herttuatar tunnettiin Mainen herttuattaren linnassa Sceauxissa nimellä "La Diane"; siellä kaikilla oli antiikin mytologiasta lainattu lempinimi. Neversin herttuatar, aikaisemmin Mademoiselle de Thianges, oli kuninkaan rakastajattaren Mme de Montespanin sisarentytär, varaton nunna, joka naitettiin Mazarinin veljenpojalle Neversin herttualle. On mahdollista, että tämä kappale ja eräät muut tästä sarjasta on kirjoitettu Sceauxin linnan jotakin divertissementiä varten tai sellaisen innoittamina.

La Terpsicore

Elisabeth-Claude Jacquet de la Guerre (1659–1729). Jacquet de la Guerre oli arvostettu säveltäjä, cembalisti ja laulaja, joka jo nuorena esiintyi mm. kuninkaalle, Mme de Montespanille ja Dauphinille. Hän oli erityisesti Mme de Maintenonin suosiossa.

Terpsichore oli tanssin ja teatterin jumalatar/muusa. Jacquet de la Guerrea kutsuttiin Terpsichoreksi, esimerkiksi hänen ensimmäisen cembalokirjansa (1687) alkuun liitetyssä epigrammissa, jossa hänet nimitetään kymmenenneksi muusaksi. Tässä runossa ja Titon du Tilletin patsaassa hänet sijoitettiin Parnassolle, jälkimmäisessä yhdessä de Lalanden ja Marin Maraisin kanssa.

Tämä sävellys muistuttaa jossain määrin Jacquet de la Guerren D-duuri Chaconnea (Pièces de Clavecin, 1707). Sävellaji ja tahtiosoitus ovat samat, samoin chaconnelle ominainen pisteellinen rytmi.

La Florentine

Florent Dancourt, näytelmäkirjailija ja näyttelijä, Couperinin hyvä ystävä. Dancourt toimi ensin lakimiehenä, mutta rakastuttuaan näyttelijätär Thérèse le Noir de la Thorillièreen hän siirtyi teatteriin. Dancourt oli sekä käytökseltään että keskustelijana niin miellyttävä, että hovi ja Pariisin seurapiirit toivottivat hänet tervetulleeksi joukkoonsa. Dancourtin näytelmä Les Trois cousines innoitti Watteauta ja Couperinia rakkauden saaren Kytheran pyhiinvaeltajia esittäviin teoksiin (ks. I:3: Les Pélerines, III:14: Le Carillon de Cithère). Couperinin cembalokappaleiden otsikoissa esiintyy useita tämän teatteriperheen jäseniä. (Ks. I:1: La Manon; I:2: La Mimi; III:16: L'Aimable Thérèse.)

La Garnier

Gabriel Garnier (k. n. 1730), urkuri ja cembalisti. Hän oli Monsieurin eli Ludvig XIV:n veljen palveluksessa sekä urkuri kuninkaan kappelissa vuodesta 1713 ja Les Invalides -kirkossa. Garnier oli suosittu cembalisti Ludvig XIV:n hovissa. Couperin oli Garnierin tyttären kummi.

La Babet

Babet on Elisabethin kutsumanimi. Kysymyksessä on Elizabeth Danneret, Babet-la-Chanteuse eli laulajatar Babet, joka oli naimisissa Evaristo Gherardin kanssa. Gherardi oli Italialaisen teatterin johtaja ja commedia dell'arten kuuluisa Harlekiini. (Ks. IV:23: L'Audacieuse, L'Arlequine.) Kun Italialainen teatteri lakkautettiin, Babet jatkoi uraansa Oopperassa.

Sävellyksen pisteellinen 6/8-rytmi kuvaa ratsastamista ja sitä käytettiin varsinkin komediassa viittaamaan epäilyttävään sukupuolimoraaliin. Couperinin aikaan näyttelijöitä pidettiin löyhämoraalisina. Aateliston parissa avioliiton ulkopuoliset suhteet olivat kuitenkin aivan yhtä yleisiä; rakkaudella tai edes yhteensopivuudella ei ollut merkitystä avioliittoja järjestettäessä, ja usein rakastajatar tai tilapäinen viihdytys löytyi juuri teatterin piiristä. Näyttelijättärien palkat olivat vaatimattomat, joten ylhäisen suosijan tuki, usein varsin avokätinen, oli tarpeen. Tämä oli yleisessä tietoisuudessa, ja näyttelijät olivatkin saaneet syytesuojan siveysrikoksissa. Parhaimmat suhteet solmineet näyttelijä–kurtisaanit elivät vähintään yhtä ylellisesti kuin aatelisrouvat. Tätä tulkintaa tukee Ballardin tästä kappaleesta myöhemmin julkaisema parodia, jonka ensimmäiset säkeet ovat seuraavat:

J'étois dans mon lit
Tranquille,
Je goutois le fruit
D'un douce nuit.

 (Olen vuoteessani rauhallisena, maistelen ihanan yön hedelmää.)

Les Idées Heureuses

onnellisia ideoita/ajatuksia

André Bouysin maalaamasta Couperinin muotokuvasta on säilynyt kaiverrusjäljennös. Siinä Couperinin käden alla on nuottilehti, jossa on juuri tämä sävellys.

La Mimi

Mimy oli toinen Florent Dancourtin näyttelijätyttäristä. Hänen sisarensa oli 1. sarjan Manon. Molemmat esiintyivät suurella menestyksellä Comédie françaisessa eli Ranskalaisessa teatterissa.

La Diligente

joutuisa, reipas; huolellinen

La Flateuse

flatter – imarrella, kehua itseään tai toisia

La Voluptueuse

aistillinen, nautinnollinen; hekumallinen, elosteleva

Viittaisivatko kaikki kolme edellä olevaa osaa joihinkin hovin tai joihinkin näytelmien tai näyttelijäseurueen tiettyihin mutta tunnistamattomiksi jääviin henkilöihin?

Les Papillons

perhoset

Verbi papilloner tarkoittaa, että jokin on koko ajan liikkeessä perhosten tapaan. Tietyt herrat lensivät kukasta kukkaan kuin perhoset. Joskus kun he rakastuivat oikeasti, he polttivat itsensä kuin perhonen kynttilän liekissä.

Edmé Boursaultin näytelmässä Les Mots à la Mode eli Muodin sanoja kuvataan kaikenlaisia muotihullutuksia, mm."perhosia". Ne ovat naisten hiusneulojen päässä olevia timantteja, jotka värähtelevät ja heittävät valonsäteitä ympäristöön.