3. ordre - Couperinin cembalokirjat
3. ordre
Arvelen, että tämä sarja, jossa on sekä hyvin synkkiä että aivan iloisia kappaleita, kuvaa kuninkaan hovin vakavuuden ja kevytmielisten divertissementien eroa.
Vuonna 1711, kaksi vuotta ennen Couperinin ensimmäisen cembalokirjan ilmestymistä, Ranska menetti ensin kruununperillisen (le Grand Dauphin) isorokkoon ja heti seuraavana vuonna tuhkarokkoon seuraavan kruununperillisen Burgundin herttuan, Dauphinin, tämän puolison Dauphinen, sekä näiden vanhimman pojan, sitä seuraavan kruununperillisen. Hovissa oli jo ennestään ankara ja painostavan pidättyväinen ilmapiiri erityisesti sen vaikutuksen kautta, joka Madame de Maintenonilla oli kuninkaaseen, mutta nämä tapahtumat saivat kaikki aivan suunniltaan. Epäiltiin myrkyttämistä ja – syyttä – sijaishallitsijaa Philippe d'Orléansia. Kaikki suunnitelmat, liittoumat ja salajuonet menivät uusiksi. Versaillesissa oli vain vanhuksia, kun nuorempi sukupolvi oli kaikonnut Pariisiin. Varsinkin Sceauxin linnassa, jonka Mainen herttua oli ostanut 1699 Colbertin perillisiltä, herttuatar pakeni tuota synkkyyttä ja pitkästymistään vielä aiempaakin ylenpalttisempiin ja kevytmielisempiin juhliin ja leikkeihin, ja vaikutti siltä kuin nuo järkyttävät tapahtumat eivät olisi koskettaneet häntä.
Tämän cembalokirjan esipuheessa Couperin sanoo, että sen sävellykset ovat syntyneet jo aikaa sitten ja että nuottilaitoksen valmistaminen on kestänyt vuoden verran. Jos tämä merkitsee, että vuosien 1711 ja 1712 järkyttävät tapahtumat eivät ole ehtineet vaikuttaa seuraavien kappaleiden syntyyn, on pääteltävä, että synkkien kappaleiden otsikot viittaavatkin joihinkin teatteri- tai divertissement-esityksiin.
Synkkien kappaleiden syyksi on ehdotettu myös Contin prinssin kuolemaa 1709.
***
La Ténébreuse
pimeä, synkkä; synkkämielinen
Onko tämä sävellys eräänlainen tombeau (muistosävellys; hauta, hautamuistomerkki; [kuv.] kuolema) kolmen kruununperillisen perättäisestä menetyksestä (ks. yllä) tai mahdollisesti Contin prinssin kuolemasta? Olen taipuvainen ajattelemaan näin, kun sävellyksessä en havaitse minkäänlaista ironiaa.
Premiere Courante
Second Courante
La Lugubre
synkkä, kolkko; surullinen; suruaikainen, kuolemansynkkä
Jos La Ténébreusen (ks. ed.) otsikon tulkinta on oikea, on luontevaa yhdistää tämäkin sävellys kolmen kruununperillisen perättäiseen kuolemaan.
Gavotte
Menuet
Les Pélerines
pyhiinvaeltajat
Rakastavaisten, rakkautta etsivien ja sitä kunnioittavien pyhiinvaellus lumotulle Kytheran saarelle. Kytheran saari oli Venuksen eli Afroditen ja rakkauden tyyssija. Aihe esiintyi lukuisissa näytelmissä ja huvituksissa, erityisesti Florent Dancourtin näytelmässä Les Trois cousines vuonna 1700 ja uudelleen 1709. Tämän näytelmän viimeisessä kohtauksessa "kylän tytöt ja pojat, jotka ovat pukeutuneet pyhiinvaeltajiksi, ovat matkalla Rakkauden temppeliin". He kutsuvat yleisöä seuraavilla sanoilla:
Venez à l'île de Cythère
En pèlerinage avec nous.
Jeune fille n'en revient guère
Ou sans amant ou sans époux.
(Tulkaa Kytheran saarelle pyhiinvaellukselle meidän kanssamme. Nuori nainen tuskin palaa sieltä ilman rakastajaa tai puolisoa.)
Tämä sävellys on alkujaan Couperinin laulu. Sen teksti kuuluu seuraavasti:
Pyhiinvaeltajat ovat Kytheran saarella:
1. osa – La Marche
kävely rakkauden temppeliin
Au Temple de l'Amour,
Pellerins de Cythere
Nous allons, d'un coeur sincere,
Nous offrir à nôtre tour:
Les Ris, les Jeux
Les Amours sont du voyage;
Les doux soupirs, les tendres desirs
Sont le but de ce pellerinage;
Le prix est les plaisirs.
(Rakkauden temppeliin me Kytheran pyhiinvaeltajat käymme puhtain sydämin. Me tuomme uhrimme: ilot, leikit, amoriinit ovat matkassamme; suloiset huokaukset, hellät kaipaukset ovat tämän pyhiinvaelluksen päämäärä; palkintona ovat nautinnot.)
2. osa – La Caristade
almujen antaminen
Au nom charmant de ces vives flâmes
Qui causent aux ames
Tant de douceurs,
Soyez touché de nos langueurs:
On lit dans nos yeux les besoins de nos coeurs.
(Näiden roihuavien liekkien ihastuttavassa nimessä, liekkien jotka tuottavat sieluille niin paljon ihanuutta, liikuttakoot teitä meidän lemmenkaihomme: silmistämme voi lukea sydämemme tarpeet.)
3. osa – Le Remerciement
kiitokset
Que désormais des biens durables
A jamais comblent vos souhaits:
Vos tendres soins, vos dons secourables
Nous soulagent dans ce jour;
Puisse l'Amour vous rendre au retour
Encore plus charitables.
(– – Hellä huolenpitonne, avuliaat lahjanne helpottavat tänään oloamme; tehköön Amor teidät vastapalvelukseksi vielä anteliaammiksi.)
Watteau maalasi tästä aiheesta useita tauluja. Couperin on hyvinkin saattanut nähdä niistä jonkun. Ensimmäinen, L'île enchantée, syntyi suunnilleen 1709–1710. Myöhempiä versioita ovat l'Isle de Cythère (1712) ja tämän cembalokirjan ilmestymisen jälkeen Akatemialle esitetty Le pèlerinage à l'île de Cythère (1717).
Les Laurentines
Viittaako otsikko suositun huvipuistoteatteri Saint-Laurentin näyttelijöihin ja näytelmiin? Tämä teatteri toimi kesällä kun taas Saint-Germainin teatteri talvella.
Otsikon toinen mahdollinen kohde voisi olla Laurentin teatterisuku. Tämä suvun jäseniä oli Comédie Françaisessa concièrgena eli vahtimestarina, yksi omisti kirjallisen kahvilan, yksi oli tanssija, yksi laulaja, ja yksi oli Molièren näytelmissä sivuosien esittäjänä.
L'Espagnolète
"Espagnolette" voi olla sanaleikki:
- Ikkunaluukun salpa, joka oli – ja on edelleen – saman muotoinen kuin kappaleessa tiheään käytetty ornamentti (∞). Tuliko salainen rakastaja mieluummin ikkunasta kuin ovesta?
- On myös mahdollista, että tämä kappale muistuttaa Bourbonin herttuan karnevaaliajan mascaradeista, jotka pidettiin Marlyn linnassa 1700 ja joissa aiheena oli Italia ja Espanja. Nuo maat ja niiden musiikki – tai sellaiseksi nimetty ranskalainen – olivat muutenkin muodissa. Koska Couperin oli Bourbonin herttuan tyttärien cembalo-opettaja ja italialaistyylisen musiikin ekspertti, on todennäköistä että hän oli noissa juhlissa muusikkona.
- Espanjalaistyylinen tanssi, jossa tanssija käytti kastanjetteja.
- Espanjalaistyylinen puku 1600-luvun lopulla.
Les Regrets
kaipaus, ikävä, katumus, suru, surunvalittelu
Kertooko tämä kappale kaipuusta parempiin aikoihin (Ks. I:3: La Favorite)? Onko se kruununprinssin/ -prinssien tai Contin prinssin muistoksi? (Ks. I:3.)
Les Matelotes Provençales
Provencen matruusit/merimiehet
Muistuttaa hornpipea, merimiesten tanssia. Marlyn linnan karnevaaliajan huvituksissa 1700, jonka aihepiiri tuli Italiasta ja Espanjasta, esiintyi myös merimiehiä. Kauppalaivan kannella esiintyneet muusikot ja tanssijat olivat pukeutuneet merimiehiksi.
La Favorite – Chaconne a deux temps
suosikki – tasajakoinen chaconne
"Suosikilla ei ole seuralaisia; hän ei anna lupauksia eikä solmi liittoja; hän voi olla sukulaisten ja nöyrien palvelijoiden ympäröimänä, mutta ei siihen jää; hän voi olla erillään kaikesta ja kuin eristetty." (La Bruyère, suom. J. A. Hollo.)
Favoritella tarkoitettiin usein rakastajatarta. Markiisitar de Maintenon (1635–1719) oli kuninkaan suosikki. Hän oli kuninkaan viimeinen rakastajatar ja salaisesti vihitty puoliso, jonka uskonnollisuus ja ankaruus vaikutti paitsi kuninkaaseen myös koko hoviin. Ranskan valtiontalous oli myös äärimmäisen tiukalla, ei vähiten sotien takia. Erityisesti vuosien 1708–1709 katastrofaaliset kadot olivat vähentäneet väestöä ja verotuloja. Kuninkaan ja hovin aiempi ylenpalttisuus korvautui säästäväisyydellä: ateriat yksinkertaistuivat, jalokivet ja ylelliset materiaalit hävisivät, rakennustoiminta loppui miltei kokonaan jne. Pukujen koristeista jäi jäljelle ainakin chaconne, pitkä ja leveä koristenauha.
Chaconne on aina kolmijakoinen paitsi tässä. Niinpä Couperin on katsonut aiheelliseksi kiinnittää huomiota tämän chaconnensa tahtiosoituksen epätavallisuuteen ("à deux temps", tasajakoinen). Ajan koruttomuudesta ja suhteellisesta vaatimattomuudesta kertoo chaconnen kolmannen iskun 'säästäminen'.
La Lutine
pikku veitikka, tonttu
Lutin oli haltija, joka tulee taloihin ja aiheuttaa kaikenlaista kiusaa ja harmia. Pikku pahantekijää kutsuttiin siksi nimellä lutin. Se tuli taloon usein yöllä. Se esiintyi useissa näytelmissä ja divertissementeissä.