I kirja

Cembalosävellykset
Ensimmäinen kirja
Säveltänyt Monsieur Couperin, Kuninkaan kappelin urkuri ym.
Kaivertanut du Plessy
Pariisi, [kustantanut] tekijä, Belangé ja Foucault 1713
Painolupa 14.5.1713
Omistus

[Esipuhe]

En ole voinut aiemmin täyttää yleisön toivomusta saada sävellyksiäni kaiverrettuina [painettuina]. Toivon, ettei minua epäillä siitä, että tämä myöhästyminen olisi tarkoitettu synnyttämään yleisössä uteliaisuutta, ja että se antaisi minulle anteeksi työn viivästymisen sen [lopullisen] tarkkuuden ansiosta. On aivan selvää, että tekijä haluaa antaa teoksistaan virheettömän laitoksen, jotta niillä olisi onni miellyttää. Vaikka häntä imartelevat asiantuntijoiden kehumiset, häntä kauhistuttavat kopistien tietämättömyys ja virheet – tämä on tavallista oppineitten käsikirjoitusten kohdalla.

Olisin halunnut voida painaa sävellyksiäni jo aikaa sitten. Ne eräät tehtävät jotka minua siitä estivät, ovat liian kunniakkaita voidakseni valittaa. Jo kahdenkymmenen vuoden ajan minulla on ollut kunnia olla kuninkaan palveluksessa ja suunnilleen samana aikana opettaa Monseigneur Dauphinia, Burgundin herttuaa, sekä kuutta kuninkaallista prinssiä ja prinsessaa. Nämä työt, työt Pariisissa sekä useat sairaudet riittänevät syiksi vakuuttamaan siitä, että aikani on juuri riittänyt säveltämään lukuisia kappaleita, joita tämä kirja sisältää seitsemänkymmentä ja joita toivon voivani julkaista toisen kirjan tämän vuoden lopussa.

Säveltäessäni kaikkia näitä kappaleita minulla on ollut koko ajan mielessäni jokin idea; erilaiset tapahtumat ovat niitä tuottaneet. Niin ollen otsikot vastaavat saamiani ideoita; minua ei moitittane, jos en kerro niistä. Siten jos otsikoiden joukossa on sellaisia jotka vaikuttavat itsekehulta, on syytä huomauttaa, että näillä otsikoilla varustetut kappaleet ovat eräänlaisia muotokuvia, joiden on aina joskus esittäessäni niitä havaittu muistuttavan paljonkin esikuviaan. Suurin osa näistä imartelevista otsikoista on omistettu ennemminkin rakastettaville kohteille joita olen halunnut kuvata kuin niistä johdetuille kappaleille.

Tämän ensimmäisen kirjan parissa olen työskennellyt yli vuoden ajan. En ole säästänyt varoja enkä vaivojani. On vain tämän äärimmäisen huolellisuuden ansiota, että tätä kaiverrusta leimaa yksiselitteisyys ja tarkkuus.

Olen merkinnyt kaikki tarpeelliset korukuviot. Olen pitänyt huolta taukojen ja nuottien täsmällisten kestojen pystysuorasta kohdistamisesta[*]. Soittajien taidoista ja iästä riippuu, ovatko kappaleet vaikeita vai helppoja; kun kädet ovat taitavat, kappaleet ovat keskivaikeita tai helppoja. Kokemus on osoittanut minulle, että kädet, jotka ovat vahvat ja kykenevät suoriutumaan kaikesta nopeasta ja keveästä, eivät onnistu yhtä hyvin pehmeissä ja tunnepitoisissa kappaleissa. Tunnustan ettäomasta puolestani pidän kerta kaikkiaan enemmän sellaisesta joka minua koskettaa kuin sellaisesta joka hämmästyttää.

Cembalo on täydellinen ulottuvuudeltaan ja sellaisenaan suurenmoinen. Mutta koska sen ääntä ei voi [asteittain] kasvattaa tai vähentää, olen aina kiitollinen niille, jotka tavattoman suurella taidolla jota hyvä maku tukee pystyvät tekemään tästä instrumentista ilmaisuvoimaisen. Juuri tämän tekivät esi-isäni sävellystensä hienouden ohella. Olen yrittänyt täydellistää heidän saavutuksensa; heidän teoksensa ovat edelleenkin hyvän maun omaavien mieleen.

Mitä tulee omiin sävellyksiini, niiden uudet ja vaihtelevat karakterit on otettu seurapiireissä vastaan suosiolla, ja toivon että ne ennestään tuntemattomat [sävellykset], jotka nyt tarjoan, onnistuvat saamaan yhtä suurta menestystä kuin jo tunnetut.

Helpottaakseni sävellysteni ymmärtämistä ja soittamisen tapaa asianmukaisella tavalla minun on täytynyt ottaa käyttöön tiettyjä ornamenttimerkkejä samalla kuitenkin säilyttäen niin paljon kuinmahdollista niitä, jotka ovat [ennestään] käytössä.

Tarkoitukseni oli merkitä sormitusten numerot ainakin sinne missä niiden valinta ei ole yhdentekevää, mutta tämä olisi aiheuttanut sekaannusta nuottitekstissä, ja sitä paitsi eräiden henkilöiden kokemus näyttäisi rauhoittavan minua tässä empimisessä. Joka tapauksessa selvitän aina mielelläni mahdollisia epäselvyyksiä.

 

[*] Vanhemmassa nuottikirjoituksessa oli usein tapana sijoittaa taukomerkki keskelle tauon kestoa, kun taas Couperin kirjoittaa tauon juuri siihen kohtaan, jossa sen vaikutus alkaa. (Suom. huom.)