12. ordre

12. ordre:

Les Juméles

kaksoset

Musiikki muodostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen on duurissa, toinen mollissa.

Onko tässä yhteydessä merkitystä sillä, että Regnardilla on komedia Les Ménechmes, ou les Jumeaux (1705), joka on saanut ideansa Plautuksen näytelmästä Menaechmi tai sen shakespearelaisesta versiosta The Comedy of Errors, mutta joita se ei muuten seuraa? Näytelmän idea oli hyvin suosittu ja käsittelee rakastumista tuntemattomaan ihailijaan.

Clark kertoo näytelmäkirjailija Regnardin ystäväpiiriin kuuluneen sisarukset Jeanne ja Catherine Loyson, jotka olivat erottamattomat. Heidän Pariisin-talossaan kokoontui seurapiirien kerma, ja sisaruksia ihailtiin heidän kauneutensa, charminsa ja musikaalisuutensa takia. Toinen oli vaalia ja toinen tumma. Kenties myös Les Nonètes – Les Blondes, Les Brunes (I:1) viittaa sisaruksiin.


L'Intîme

intiimi


La Galante

galantti, kohtelias, ritarillinen; liehittelevä, keikaileva
 

  • kohtelias ja sivistynyt herrasmies
  • rakastaja, joka on antautunut rakastajattarensa palvelukseen
  • myös negatiivisessa mielessä rakastajattaren pitäjä
  • koristenauhat ja rusetit, jotka kiinnitetään vaatteisiin tai hiuksiin
  • mouche eli kauneuspilkku, joka kiinnitetään keskelle poskea

La Coribante

Korybantit olivat Kybelen pappeja. Kybele oli muinainen Vähä-Aasian kansojen äitijumalatar. Korybantit palvoivat jumalatarta orgiastisin menoin rummuttaen ja tanssien kuin riivattuina.

Clark pitää tätä kappaletta – mielestäni uskottavasti – viittauksena sijaishallitsija Philippe d'Orléansin yöllisiin soupées des déesses eli jumalattarien illallisiin. Antiikin mytologian fauneja ja satyyreja leikkivät herrat sekoittuivat kaikenlaisten jumalattarien kanssa. Samoin sekoittuivat kaikki yhteiskunnan eri kerrokset. Näitä – ulkopuolisten mielestä riivattuja – juhlia ei saanut mikään häiritä klo 21:n jälkeen ennen Philippen seuraavan aamun virallista vuoteestanousua (levée).


La Vauvré

Jean-Louis Girardin (1647–1724), Seigneur de Vauvré, teki huomattavan uran merivoimissa. Hän oli myös maître d'hôtel du Roi. Tämän viran haltija organisoi ja valvoi kuninkaan virallisia tekemisiä hovissa: ruokailua, vuoteeseen menoa ja vuoteesta nousua jne. Nämä tehtävät olivat kunniatehtäviä ja ne jaettiin hovin hierarkian mukaisesti.

Kyseessä voi olla myös Madame de Vauvré, joka auttoi nuorta Madame de Launayta tämän tullessa Pariisiin 1710. de Launaysta tuli du Mainen herttuattaren seuraneiti Sceauxissa ja myöhemmin kuuluisa kirjailija de Staal de Launay, jonka Mémoires nautti suurta suosiota ja sai useita painoksia.


La Fileuse

kehrääjä

Aina antiikin ajoista asti kehrääminen on ollut romanttisen rakkauden symboli. Myös sanottiin vertauskuvallisesti, että mies "kehrää lankaansa" (filer), kun hänellä on vireillä epämääräisiä toimia tai että hänellä on nainen pyydyksessä.


La Boulonoise

Otsikko viittaa Boulogneen. Onko kyseessä joku tuota nimeä tai epiteettiä kantava henkilö? Jos huomautukseni kappaleeseen L'Olimpique (II:9) otetaan huomioon, voisi tämän sävellyksen omistus kuulua mahdollisesti Louis-François d'Aumontille (1671–1751), joka oli gouverneur de Compègne & Boulonnois ja Couperinin kirkon, St. Gervaisin, kirkonvartija ja jolta Couperin mahdollisesti vuokrasi Pariisin asuntonsa. Toinen ehdokas voisi olla hänen velipuolensa, paljon mahtavampi ja kuuluisampi Louis, Aumontin herttua (1666/7–1723), gouverneur du Pays-Boulonnois jne., Ranskan pääri, Ranskan Englannin erityislähettiläs ja muissakin hovin arvotehtävissä.

Bois de Boulogne oli tuohon aikaan vielä villiä metsää, jonne rakastavaiset saattoivat yrittää livahtaa vahtijoiltaan.


L'Atalante

Kreikan mytologiaan viittaavan nimen kohde on epäselvä.

Atalante oli kreikkalaisessa mytologiassa nainen, joka halusi pysyä neitsyenä. Erään tarinan mukaan Atalanten isä järjesti kilpailun siitä, kuka saa Atalanten puolisokseen. Koska Atalante oli erittäin pystyvä juoksija, hän juoksi kilpaa kosijoiden kanssa, ja häviäjät surmattiin. Meleagros oli kuitenkin järjestänyt juonen Afroditen kanssa. Hän oli saanut jumalattarelta kolme kultaista omenaa, jotka hän pudotti Atalanten tielle. Tämä ei voinut olla kumartumatta ja ihmettelemättä niitä. Meleagros voittikin kilpajuoksun, ja niin Atalante seurasi miestään.