Clark uskoo koko sarjan käsittelevän Antoine Forquerayta.

                                                            ***

La Superbe ou la Forqueray

suurenmoinen

Antoine Forqueray (1671–1745), suurenmoinen bassogamban soittaja. Hän oli Orléansin herttuan maître de musique eli muusikko ja kuninkaan ordinaire de la musique de la chambre eli kamarimuusikko. Hän soitti usein Couperinin kanssa, ehkäpä muutaman kerran viikossa tapahtuvissa kuninkaan illanistujaisissa, joissa pelattiin uhkapelejä, keskusteltiin normaalia vapaammin, tanssittiin ja nautittiin virvokkeita. Forquerayn gambasävellyksiä julkaisi hänen veljenpoikansa 1745. Niistä yksi on omistettu Couperinille ikään kuin vastapalvelukseksi.

Le Petits Moulins à Vent

pienet tuulimyllyt

Moulin à vent tarkoittaa henkilöä, joka puhuu taukoamatta. Clark arvelee tämän viittaavan Forquereayn tyhjäsisältöiseen keskustelutapaan. Tätä käsitystä kenties tukevat sävellyksen basson pompöösit oktaavit.

Les Timbres

pienet lyötävät kellot

Timbre on kello, jota lyödään pienellä vasaralla tms. Sillä voidaan tarkoittaa myös mielenterveyttä: "Sillä viitataan kuvaannollisesti ja tavallisesti ihmisen aivoihin tai hänen mieleensä. Hullusta sanotaan, että hänen timbrensä ei ole terve, että hänen timbrensä on rikki." Oliko kyseessä Forqueray? Häntä pidettiin vaikeana henkilönä ja hänen käytöstään jossain määrin epävakaana.

Courante

Les Petites Chrémiéres de Bagnolet

Bagnoletin pienet maitotytöt

Orléansin herttuatar (Louise-François de Bourbon, 1677–1743, Ludvig XIV:n ja Mme de Montespanin avioton tytär) kyllästyi Pariisin asuntoonsa ja osti Bagnoletista,  Pariisin läheltä, talon ja vähitellen sen ympäristönkin ja rakensi itselleen suuren ja mukavan maalaisresidenssin. Bagnolet tunnettiin maitotaloudestaan. Herttuatar huvitteli linnansa teatterissa leikkimällä seurueineen maalaisia.

Clark arvelee tämänkin osan viittaavan Forquerayhyn, sillä tämä oli sijaishallitsijan musiikinopettaja.